Itsenäisyyspäivä
Isoisän ikään varttunut on meidän maamme.
Sinitaivas, metsät, järvet - laulu kajahtaa.
Itsenäisyydestä taivaan isää kiittää saamme.
Suomi, se on minun isänmaa!
Sinitaivas, metsät, järvet - laulu kajahtaa.
Itsenäisyydestä taivaan isää kiittää saamme.
Suomi, se on minun isänmaa!
Nostetaan lippu salkoon, huudetaan HIPHURRAA! Synttäreitä Suomen juhliitaan!
Nostetaan lippu salkoon, huudetaan HIPHURRAA! Synttäreitä Suomen juhliitaan!
Nostetaan lippu salkoon, huudetaan HIPHURRAA! Synttäreitä Suomen juhliitaan!
Siniristilippu liehukoon nyt korkealla.
Isoisän vastuusta se meitä muistuttaa.
Isoisän vastuusta se meitä muistuttaa.
Yhteinen on tehtävämme pohjantähden alla.
Suomi, se on minun isänmaa!
Suomi, se on minun isänmaa!
Nostetaan lippu salkoon, huudetaan HIPHURRAA! Synttäreitä Suomen juhlitaan.
Nostetaan lippu salkoon, huudetaan HIPHURRAA! Synttäreitä Suomen juhlitaan.
https://www.facebook.com/watch/?v=724109281548164
Isoisän ikään
Täällä Pohjantähden alla
Siniristilippumme
Siniristilippumme,
sulle käsin vannomme, sydämin:
sinun puolestas elää ja kuolla
on halumme korkehin.
Kuin taivas ja hanki Suomen
ovat värisi puhtahat.
Sinä hulmullas mielemme nostat
ja kotimme korotat.
Isät, veljet verellään
vihki sinut viiriksi vapaan maan.
Ilomiellä sun jäljessäs käymme
teit' isäin astumaan.
Sun on kunnias kunniamme,
sinun voimasi voimamme on.
Sinun kanssasi onnemme jaamme
ja iskut kohtalon.
Siniristilippumme,
sulle valan vannomme kallihin:
sinun puolestas elää ja kuolla
on halumme korkehin.
Maamme
1. Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi, sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä, rantaa rakkaampaa
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis i – si-en.
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä, rantaa rakkaampaa
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis i – si-en.
2. Sun kukoistukses kuorestaan
kerrankin puhkeaa;
viel lempemme saa nousemaan
sun toivos, riemus loistossaan,
ja kerran laulus, synnyinmaa,
korkeemman kaiun saa.
Sanat Johan Ludvig Runeberg (1804-1877)
Suomentanut Paavo Kajander (1846-1913)
Sävel Fredrik Pacius (1809-1891)
Pacius sävelsi Runebergin runon Vårt Land 1848. Myös Viron kansallislaulu Mu isamaa, mu
õnn ja rõõm ja liiviläisten kansallislaulu Min izāmō lauletaan samalla sävelmällä.
Nostetaan lippu salkoon, huudetaan HIPHURRAA! Synttäreitä Suomen juhlitaan.
https://www.facebook.com/watch/?v=724109281548164
Isoisän ikään
Täällä Pohjantähden alla
Täällä Pohjantähden alla, korkeimmalla kukkulallaKatson kauas kaukaisuuteen, tulet uniin uudestaan.Täällä Pohjantähden alla, taivas täyttyy purppurallaSiitä suojakseni peiton minä itselleni saan.
Ja alla Pohjantähden minä tulen, minä lähdenJa vain Pohjantähden nähden itken vuokses kyyneleen.
Täällä Pohjantähden alla, murheita on laulajalla,Täällä kuu kumoittava on myös alakuloinen.Täällä Pohjantähden alla, hiipii sieluun asti halla,Ja tunteet tappamalla, rikki repii sydämen.
Ja alla Pohjantähden minä tulen, minä lähdenJa vain Pohjantähden nähden itken vuokses kyyneleen.
Täällä Pohjantähden alla, korkeimmalla kukkulallaKatson kauas kaukaisuuteen, tulet uniin uudestaan.Täällä Pohjantähden alla, taivas täyttyy purppurallaSiitä suojakseni peiton minä itselleni saan.
Ja alla Pohjantähden minä tulen, minä lähdenJa vain Pohjantähden nähden itken vuokses kyyneleen.
Ja alla Pohjantähden minä tulen, minä lähdenJa vain Pohjantähden nähden itken vuokses kyyneleen.
Siniristilippumme
Siniristilippumme,
sulle käsin vannomme, sydämin:
sinun puolestas elää ja kuolla
on halumme korkehin.
Kuin taivas ja hanki Suomen
ovat värisi puhtahat.
Sinä hulmullas mielemme nostat
ja kotimme korotat.
Isät, veljet verellään
vihki sinut viiriksi vapaan maan.
Ilomiellä sun jäljessäs käymme
teit' isäin astumaan.
Sun on kunnias kunniamme,
sinun voimasi voimamme on.
Sinun kanssasi onnemme jaamme
ja iskut kohtalon.
Siniristilippumme,
sulle valan vannomme kallihin:
sinun puolestas elää ja kuolla
on halumme korkehin.
Maamme
1. Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi, sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä, rantaa rakkaampaa
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis i – si-en.
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä, rantaa rakkaampaa
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis i – si-en.
2. Sun kukoistukses kuorestaan
kerrankin puhkeaa;
viel lempemme saa nousemaan
sun toivos, riemus loistossaan,
ja kerran laulus, synnyinmaa,
korkeemman kaiun saa.
Sanat Johan Ludvig Runeberg (1804-1877)
Suomentanut Paavo Kajander (1846-1913)
Sävel Fredrik Pacius (1809-1891)
Pacius sävelsi Runebergin runon Vårt Land 1848. Myös Viron kansallislaulu Mu isamaa, mu
õnn ja rõõm ja liiviläisten kansallislaulu Min izāmō lauletaan samalla sävelmällä.