Kandivaiheeni tullessa loppuun koen, että olen kehittynyt tieteellisen osaamisen osaamisalueella ehkä kaikista eniten. Olen oppinut, kuinka tärkeää tutkimusperustaisuus ja näyttöön perustuvien menetelmien käyttö omassa ammatillisessa toiminnassa on ja nyt etenkin kandidaatintutkielmaa kirjoittaessani ymmärsin todella sen, mitä tieteellisen tutkimuksen tekeminen on, vaikkakin tämä oli ikään kuin "harjoitusta" pro gradu - tutkielmaa varten. Tutkielmaa kirjoittaessani huomasin innostuksen kipinän tutkimuksen tekemistä kohtaan, ja pohdin jo ajatusta väitöskirjan kirjoittamisesta tulevaisuudessa. Myös viime syksyn harjoittelussa sain palautetta siitä, kuinka minussa näkyy analyyttinen puoli, jota en ole ehkä vielä itsekään huomannut.

Aiemmassa postauksessani tieteellisen osaamisen osaamisalueesta pohdin paljon erilaisten käyttäytymisen tukemisen ja ryhmän ohjaamisen tutkimusperustaisia menetelmiä, kuten PBS:sää (Positive Behaviour Support). POM-opinnoissa tieteellisen osaamisen puoli ja tutkimusperustaisuus on näkynyt mielestäni enemmän opetuskäytänteiden oppimisena, kuten toiminnallisena opetuksena, oppilaslähtöisenä lähestymistapana, lapsen kehityksen huomioimisena sekä tvt-taitojen korostamisessa. Olen ymmärtänyt, kuinka tärkeää monipuolisten, toiminnallisten ja oppilaiden omaa toimijuutta korostavien opetuskäytänteiden käyttäminen on, ja kuinka merkityksellistä on antaa oppilaiden itse olla tiedonhankkijoita ja "tutkijoita". Toki tietyissä asioissa opettajajohtoinen lähestymistapa on perusteltua ja vaadittuakin, ja ryhmäkohtaisesti "perinteiset" opetusmenetelmät saattavat toimia joillekin paremmin, mutta toiminnalliset, lasten osallisuutta huomioivat ja tietoteknisiä laitteita sisältävät opetuskäyntänteet ovat nykyajassa erityisen keskeisiä. POM-opinnoista miltei jokaisessa on mielestäni otettu huomioon nämä asiat. Kiilakosken ja Vuorikosken (2005) mukaan koulujärjestelmän välttämättömyys ja uusien tavoitteiden sekä rakenteiden luonnollisuus tulee kuitenkin kyseenalaistaa tasaisin väliajoin. Heidän mukaansa myös koulutiedon perustana pidetään sen tieteellistä luonnetta. Tieto on kuitenkin alati uusiutuvaa, eikä sitä voida pitää ikään kuin äärimmäisenä totuutena (Kiilakoski & Vuorikoski, 2005). Onkin mielestäni tärkeää, että erilaisia käytänteitä ja menetelmiä tutkitaan jatkuvasti, sillä vain silloin niistä saadaan luotettavaa näyttöä. Nykyään uutisissa näkyy paljon myös melko negatiivisia aiheita esimerkiksi opettajien uupumisesta jatkuvien uusien hankkeiden ja kokeilujen johdosta. On kuitenkin keskeistä, että hankkeet ja tutkimukset eivät kohdistuisi jatkuvasti tiettyihin kouluihin tai tiettyihin opetusaloihin, jotta myös opettaijien ja muiden koulun työntekijöiden jaksamisesta huolehditaan.