Luku 11

A1.

perintötekijä – geeni

kaikkien kromosomien kaikki geenit – perimä

geenin muoto – alleeli

sukusolujen avulla tapahtuu – suvullinen lisääntyminen

muutos perimässä – mutaatio

ilmiasu – fenotyyppi

A2. Oikein, Oikein, Oikein, Oikein, Oikein

B1.

Eroja saavat aikaan: mutaatiot, suvullinen lisääntyminen

Hyödyt: erilaiset ominaisuudet ovat hyödyllisiä eri ympäristöolosuhteissa → mahdollistaa lajin säilymisen

B2.
Miten perinnöllinen muuntelu liittyy eliön lisääntymistapaan, mutaatioon, kelpoisuuteen ja evoluutioon?

• Lisäätymistapa: suvullisessa lisääntymisessä syntyy enemmän perinnöllistä muuntelua kuin suvuttomassa
• Mutaatiot: uusia ominaisuuksia syntyy mutaatioiden kautta. Suvuttomassa lisääntymisessä mutaatiot ovat ainoa perinnöllisen muuntelun lähde.
• Kelpoisuus: perinnöllisen muuntelun ansiosta suvullisesti lisääntyvät yksilöt ovat geneettisesti erilaisia, ja tämän vuoksi niillä voi olla erilainen kelpoisuus
• Evoluutio: suvullinen lisääntyminen tuottaa enemmän perinnöllistä muuntelua, mikä mahdollistaa nopeamman evoluution (lajien syntymisen)

B3.

1. perinnöllinen muuntelu
2. sopeuma (suojaväritys saalistusta ajatellen): musta väritys on hyvä naamiokeino hämärässä sademetsässä, kun taas vaalean kellertävät ja täplikkäät värimuunnokset ovat hyvä suojaväritys savannimaisessa elinympäristössä
3. ero johtuu yhdestä geenistä (resessiivinen alleeripari); samassakin pentueessa voi olla eri värimuotoja

C1.

1. Turkkien eri värit ja kuviot toimivat suojavärityksenä erilaisissa elinympäristöissä. Näin saalistava ilves ei tule nähdyksi niin helposti, sillä ilves saalistaa väijymällä.
2. Muuntelu on seurausta geneettisistä ja ympäristön aiheuttamista eroista. Muuntelua ilmenee yhden populaation yksilöiden välillä (yksilömuuntelu) tai saman lajin eri populaatioiden välillä (ryhmämuuntelu). Perinnöllinen muuntelu on evoluution edellytys.
3. Toiset yksilöt ovat arempia kuin toiset.
4. Yksilön käyttäytymiseen vaikuttavat perintötekijät ja ympäristö (kokemukset ja oppiminen).
5. Ilves on hämäräeläin, joka viihtyy kivikkoisessa ja mäkisessä metsämaastossa. Se on väijymällä saalistava petoeläin. Ilves elää yksinään lisääntymisajan ulkopuolella.

C2.

1. Jos lajin on mahdollista mukautua ympäristöön, se lisää omia selviytymismahdollisuuksiaan merkittävästi.
2. Muovautumismuuntelu on erityisen tärkeää eliöillä, jotka eivät pysty liikkumaan ja siten etsimään parempaa kasvuympäristöä.
3. Mitä elintärkeämpi tai lisääntymisen kannalta tärkeä piirre on, sitä varmemmin kaikki yksilöt ovat samankaltaisia.
4. –
5. Ulkonäössä eroa voi olla asioissa, joihin on helppo vaikuttaa, esimerkiksi kampaus. Toisaalta oppimissaan tiedoissa ja taidoissa voi eroa olla paljonkin.

C3.

Johtuu: mutaatio väripigmenttien kehittymistä koodaavassa geenissä.

Lisääntyminen voi olla vaikeaa, jos pariutumisen edellytyksenä on korea ja näyttävä väritys, kuten useilla linnuilla ja kaloilla. Lisäksi albiinoyksilö tulee helposti nähdyksi ja siten saalistetuksi. UV-säteilyltä suojaavan pigmentin puuttuessa eläin altistuu enemmän UV-säteilylle.

D1.

• Voikukan juuri voidaan jakaa samankokoisiin osiin, ja kasvattaa niistä aikuisia yksilöitä eri olosuhteissa
• Myös solukkoviljely on toinen vaihtoehto

Luku 12

A1. a) Hajottava b) Hajottava / suuntaava c) Kaikki d) Kaikki e) Tasapainottava f) Hajottava g) Hajottava

B1.

a) Vasenkierteisiä kotiloita on jäänyt henkiin ja ne ovat lisääntyneen oikeakierteisiä kotiloita enemmän. Toisin sanoen vasenkierteisyydestä on tullut luonnonvalinnan suosima ominaisuus ja samalla lisääntymisetu.
b) Suuntaavasta valinnasta: käärmeet ovat sopeutuneet syömään kierteistä kotiloa tehokkaasti.
c) Kaikista luonnonvalintatyypeistä seuraa populaation sopeutumista edistävien geenien (alleelien) yleistymistä ja sitä huonontavien alleelien vähenemistä. Tällöin alleelien lukusuhteet populaatiossa muuttuvat eli tapahtuu evoluutiota. Oikeakierteisyyttä aiheuttava alleeli/ alleelit harvinaistuvat vähentäen perinnöllistä muuntelua alueilla, joissa kotilokäärme esiintyy.

B2.

a) Teollisuusmelanismi on mikroevoluution ilmiö, jossa esimerkiksi monien perhosten tummien muotojen on todettu yleistyneen teollisuuden aiheuttaman ympäristön saastumisen (tummumisen) takia.
b) Lajin yksilöiden välillä on luontaisia värisävyeroja eli geneettistä muuntelua.
c) Väriin vaikuttavaan alleeliin (geenin muoto) ja sitä kautta perhosyksilöiden väritykseen.
d) Jäkälät ovat erityisen herkkiä ilmansaasteille.
e) Tämä johtui siitä, että vaaleat perhosyksilöt erottuivat hyvin tummaa puunrunkoa vasten ja joutuivat siten helpommin saalistavan linnun syötäväksi. Täten tummien yksilöiden määrä kasvoi vaaleisiin yksilöihin nähden.
f) Tummat yksilöt jäivät henkiin ja lisääntyivät vaaleita yksilöitä enemmän, jolloin yhä suurempi osa jälkeläisistä oli sävyltään tummia.
g) suuntaava valinta.
h) Kun ilmansaasteet vähenevät voi tapahtua päinvastainen muutos eli vaaleat perhoset alkavat yleistyä tummien värimuotojen sijaan.

B3. Valintapaine

Seuraava esimerkki osoittaa, että luonnonvalinta voi vaikuttaa nopeastikin populaation yksilöiden ominaisuuksiin. Joissakin tapauksissa luonnonvalinnan vaikutuksia voidaan seurata jopa geenitasolla.
Yhden esimerkin ripeästä luonnonvalinnasta tarjoaa miljoonakala. Se on pieni akvaariokalana tunnettu Etelä- ja Väli-Amerikasta peräisin oleva parvikala, jonka koirailla on yleensä suuri ja värikäs pyrstö. Koiraat eivät kuitenkaan ole kaikkialla yhtä näyttävän näköisiä. Trinidadin saarella on populaatioita, joiden koiraiden väritys on päinvastoin hyvin vaatimaton. Huomiota herättämättömiä koiraita esiintyy runsaimmin vesissä, joissa on paljon petokaloja. Tästä tutkijat päättelivät, että nämä populaatiot ovat sopeutuneet elinympäristöön ”luopumalla” kirkkaasta värityksestä, joka houkuttelee pedot koiraiden kimppuun. Teoriaa testattiin siirtämällä petokaloja alueille, missä miljoonakalakoirailla oli poikkeuksellisen näyttävä pyrstö. Muutaman sukupolven päästä koiraiden ulkoasu oli vaatimaton. Näyttävät koiraat olivat joutuneet petojen syötäviksi, ja sukua olivat päässeet jatkamaan vain huomiota herättämättömät yksilöt.

a) Miksi miljoonakalakoirailla on yleensä värikäs pyrstöevä? V: Värikäs pyrstö kiinnittää kutuaikana naaraskalojen huomion.

b) Miksi joissakin elinympäristöissä elävät koiraat ”menettivät” huomiota herättävän ulkonäkönsä (eli luonnonvalinta karsii komean pyrstön tuottavia geenien muotoja)? V: Värikäs pyrstö kiinnittää kutuaikana naaraskalojen huomion.
c) Mitkä valintapaineet siis vaikuttavat miljoonakalakoiraiden väritykseen? V: Liian paljon huomiota herättävä väritys houkuttelee saalistajat koiraskalojen kimppuun. Väritykseen vaikuttavat vastakkaiset valintapaineet: toisaalta pedoilta suojautuminen ja toisaalta naaraiden huomion saaminen.

-------------

B4. Havaijinsirkat

Havaijilla erään sirkkalajin koiraat houkuttelivat naaraista sirittämällä. Saarelle levisi 1800-luvulla uusi tulokaslaji; eräs loiskärpänen. Loiskärpänen laski munansa sirkkakoiraisiin, jotka kärpänen paikallisti kuuloaistinsa avulla. Kuoriuduttuaan loiskärpäsen toukat söivät sirkkakoiraan. Loiskärpäset vähensivät sirkkapopulaatiota rajusti. Lopulta sirittävistä koiraista ei enää tehty kuulohavaintoja.

Kuitenkin myöhemmin 1990-luvulla huomattiin, että sirkkakoiraita oli saarella runsaasti. Ne vaan eivät enää sirittäneet. Miten selität tämän? (Ps. lisätietoa löydät internetistä tutkijan nimellä ja kenttäsirkan englanninkielisellä nimellä: "Zuk" ja "cricket").

a) Minkälaiset koiraat olivat alun perin saarella kelpoisimpia? V: Sirittävät (”houkutusääni” naaraille)
b) Mikä bioottisen ympäristötekijän muutos heikensi sirittävien sirkkakoiraiden kelpoisuutta? Miksi näin kävi? V: Loiskärpäsen ilmaantuminen saarelle, sillä ne löysivät loisimisen kohteiksi sirisiviä sirkkoja.
c) Minkälaiset sirkkakoiraat olivat tässä muuttuneessa ympäristössä kelpoisimpia? Miksi? V: ”Hiljaiset” koiraat, koska loiskärpäset eivät löytäneet niitä.
d) Miten ja miksi populaatio muuttui koiraiden suhteen? V: Sirittävät koiraat hävisivät saarelta. Luonnonvalinnan seuruksena ei-sirityskykyiset koiraat yleistyivät ja lisääntyessään siirsivät tätä ominaisuutta populaatioon

B5.

a) Mikä biologian ala tutkii muinaista eliömaailmaa fossiilien avulla? Paleontologia .
b) Mikä on fossiili? Mitä sanan latinankielinen alkuperä fossilis tarkoittaa kirjaimellisesti? Vähintään 10 000 vuotta vanha eliön jäänne / maasta kaivettu.
c) Miksi fossiilien syntyminen vaatii hapettomat (anaerobiset) olosuhteet? Hapettomissa olosuhteissa ei ole hajotustoimintaa.
d) Fossiili ei ole aina aikanaan eläneen eliön osa, vaan se voi olla eliön jättämä jälki tai merkki. Anna esimerkki tällaisesta fossiilityypistä. Vvalos, painanne ja kivettymä

C1.

a) Reviirikäyttäytymisen merkitys evoluution kannalta on se, että vain ne yksilöt, joilla on reviiri pääsevät lisääntymään. Reviirin valtaaminen kertoo välillisesti koirasyksilön hyvistä ominaisuuksista ja vahvuuksista. Parhaan reviirin omaavat yksilöt houkuttelevat tehokkaimmin naaraita. On olemassa myös esimerkiksi yöpymis- ja ruokailureviirejä.
b) Muuttoliikkeen avulla yksilöt ja niiden geenit siirtyvät populaatiosta toiseen lisäten perinnöllisen muuntelun mahdollisuutta. Evoluutioon vaikuttaa geenivirta, jonka avulla eri alueilla elävien saman lajin populaatioiden välillä siirtyy geenejä esimerkiksi siitepölyn, siementen ja yksilöiden välityksellä.
c) Koska parittelua edeltävään soidinkäyttäytymiseen vaikuttaa yksilön perimä (synnynnäiset vaistot ja vietit), niin yleensä vain saman lajit yksilöt tunnistavat lajitoverinsa soidinkäyttäytymisen. Vastavuoroisiin vaistotoimintoihin (signaalit) perustuva soidin johtaa saman lajin yksilöiden paritteluun. Näin soidinkäyttäytyminen toimii lähisukuisten lajien kesken isolaatiotekijänä.
d) Kalat, sammakkoeläimet ja hyönteiset tuottavat valtavan määrän jälkeläisiä korvatakseen suuren poikaskuolleisuuden. Nämä eliöt panostavat jälkeläistuotannossaan määrään, jolloin ainakin osa jälkeläisistä selviää todennäköisesti lisääntymisikään asti jatkamaan sukua.
e) Eläimet vaeltavat paikasta toiseen löytääkseen ravintoa, parittelukumppaneita tai elintilaa. Vaelluksien ansiosta ylitiheä populaatiokoko pienenee ja toisaalta laji saattaa laajentaa levinneisyysaluettaan. Pitkien vaellusten aikana sairaat ja heikoimmat yksilöt saattavat karsiutua pois.

C2.

Linnuilla on usein monimutkaisia soidinmenoja. Ne saattavat olla lähisukuisillakin lajeilla melko erilaiset.

a) Mitä tarkoitetaan soidinmenoilla (soidin)? V: Soidinvireen synnyttämä vaistotoimintojen ketju, joka eläimillä yleensä edeltää pariutumista ja johtaa paritteluun.

b) Mikä merkitys on sillä, että soitimeen liittyy lajityypillistä ja monimutkaista käyttäytymistoimintaa? V: Koska parittelua edeltävään soidinkäyttäytymiseen vaikuttaa yksilön perimä (synnynnäiset vaistot ja vietit), niin yleensä vain saman lajit yksilöt tunnistavat lajitoverinsa soidinkäyttäytymisen. Vastavuoroisiin vaistotoimintoihin (signaalit) perustuva soidin johtaa saman lajin yksilöiden paritteluun. Näin soidinkäyttäytyminen toimii lähisukuisten lajien kesken isolaatiotekijänä.

c) Mitä tarkoitetaan soidinalueella ja soidinpuvulla? Anna esimerkkejä. V: Soidinalue on alue, jolle koiraat kerääntyvät vuosittain soitimelle. Myös naaraat tulevat sinne paritellakseen koiraiden kanssa. Esimerkit metso, teeri ja suokukko.Soidinpuvulla tarkoitetaan erityisesti lintujen lisääntymiskautena joidenkin lajien koiraille kehittyvää tavallista värikkäämpää höyhenpukua, esimerkiksi haahka.

d) Miksi luonnossa riikinkukkokoiraiden pyrstöt eivät ole kehittyneet vielä pidemmiksi? V: Riikinkukoilla lisääntymiskumppanin valinnan tekee yleensä naaras. Tunnettu esimerkki sukupuolivalinnasta on riikinkukon pyrstön komeus. Luonnonvalinta on kuitenkin suosinut tiettyyn rajaan saakka riikinkukkokoiraan pitkää ja näyttävää pyrstöä. Ylipitkä pyrstö on kuitenkin ennemmin haitta kuin etu esimerkiksi petoja paettaessa, joten riikinkukkojen pyrstöt eivät ole kehittyneet aina vain pidemmiksi.

C3. Monien lintulajien koiraat (esimerkiksi riikinkukko, fasaani, sinisorsa ja haahka) ovat hyvin näyttäviä ja koreita naaraisiin verrattuna.

a) Miksi monien lintulajien koiraat ovat värikkäitä? Sukupuolivalinta suosii niitä koiraiden ominaisuuksia, joiden ansiosta koiras saavuttaa naaraiden suosion ja pääsee siksi lisääntymään. Sukupuolivalinnan aikaansaamat ominaisuudet ilmenevät koiraissa sekä kyvyssä kilpailla naaraista toisten koiraiden kanssa että ominaisuuksina, joilla saavutetaan naaraan suosio. Täten selkärankaisilla, kuten linnuilla ja kaloilla, koiraat ovat usein naaraita ”koreilevimpia”.

b) Miksi naaraat ovat usein vaatimattoman värisiä? Vaatimaton väritys toimii suojavärityksenä haudonnan aikana.

c) Selvitä minkä värisiä ovat edellä mainittujen lajien poikaset. Useiden lintulajien naaraat, nuoret yksilöt ja poikaset ovat ruskeankirjavia omaten hyvän suojavärityksen.

C4.

YTL Hyvän vastauksen piirteet: https://www.ylioppilastutkinto.fi/images/sivuston_tiedostot/Hyv_vast_piirt/FI_2014_K/2014_K_BI.pdf

C5.

”Ensimmäiset merkit bakteerien antibioottiresistenssin kehittymisestä havaittiin pian antibioottien käyttöönoton jälkeen. Erityisesti viimeisten kymmenen vuoden aikana bakteerien antibioottiresistenssin lisääntyminen ja monipuolistuminen on kuitenkin ollut yllättävän nopeaa sekä sairaaloissa että avohoidossa kaikkialla maailmassa. Bakteereilla on useita eri resistenssimekanismeja. Näistä tärkeimpiä ovat antibiootin hajottaminen tai sen rakenteen muuttaminen uuden entsyymin avulla sekä antibiootin vaikutuskohdan muuttaminen toisenlaiseksi niin, ettei antibiootti enää vaikuta bakteeriin. Antibiootin vaikutuksen välttäminen on mahdollista myös uusien aineenvaihduntareittien avulla. Eräät bakteerit pystyvät sulkemaan ulkokuorensa antibiootilta, ja toiset pystyvät jopa poistamaan antibiootin ulos bakteerisolun sisältä. Ongelmaksi ovat muodostuneet erityisesti moniresistentit bakteerit, jotka ovat resistenttejä useille eri antibiooteille samanaikaisesti.” Lähde: Duodecim-lehti

Lue teksti ja vastaa kysymyksiin.

a) Mitä tarkoitetaan resistenssillä? resistenssi eli vastustuskyky

b) Mitkä evoluutiovoimat ovat vaikuttaneet antibioottiresistenssien bakteerikantojen kehittymiseen? Eli mitkä tekijät ovat ohjanneet bakteerien nopeaa evoluutiota yllä mainitussa esimerkissä? mutaatiot → perinnöllinen muuntelu /ympäristön muuttuminen antibioottien käytön yleistyessä /valintapaineena on toiminut kyky selvitä hengissä antibiootin läsnäollessa → kelpoisuusetu vastustuskykyisille bakteereille luonnonvalinta. Antibiooteille herkät bakteerit kuolevat, mutta resistentit bakteerit voivat kasvaa ja lisääntyä häiriöttä. Nämä resistentit bakteerit saattavat levitä ja aiheuttaa infektioita muille ihmisille, jotka eivät ole käyttäneet antibiootteja.

c) Anna muita esimerkkejä nopeasta evoluutiosta. Jalostus (kotieläinjalostus ja viljelykasvien kehittely)

------
C6. Mioseenikauden (n. 23-5 miljoonaa vuotta sitten) metsäisessä ympäristössä eli suuri määrä eri kirahvilajeja, joista osa kuoli sukupuuttoon ilmaston kuivuessa ja savannien yleistyessä. Miten synteettisen evoluutioteorian avulla selitetään nykyisten kirahvien pitkän kaulan kehittyminen evoluution kuluessa?
Synteettisessä evoluutioteoriassa yhdistyivät Gregor Mendelin risteytymiskokeista saadut tulokset ominaisuuksien periytymisestä, Charles Darwinin käsitykset luonnonvalinnasta ja eliölajien vähittäisestä kehittymisestä ja 1900-luvulla saatu tieto geeneistä ominaisuuksien takana ja niissä tapahtuvista mutaatioista. Kirahvipopulaatioissa tapahtuneet evolutiiviset muutokset perustuvat perinnöllisiin muutoksiin (rekombinaatio, mutaatiot) kaulan pituuteen vaikuttaneissa geeneissä, luonnonvalintaan ja sattumaan. Synteettisen evoluutioteorian mukaan kirahvin esi-isien populaatioissa tapahtui valintaa, niin että populaation pidempikaulaiset vanhemmat saivat enemmän elinkykyisiä jälkeläisiä kuin lyhytkaulaiset, jotka eivät kyenneet hyödyntämään puiden latvaosia kuivuvassa ilmastossa. (Kirahvien kaulan pitenemisessä suurin muutos tapahtui n. 7 miljoonaa vuotta sitten.) Evoluutio johti kirahvipopulaatioiden parempaan sopeutumiseen ympäristöönsä. Mioseenikauden monista kirahvilajeista lyhytkaulaisimmat kuolivat sukupuuttoon. (Okapin tapauksessa valinta on kuitenkin johtanut kaulan lyhenemiseen.) Sukupolvien ajan jatkunut valinta johti alleelisuhteiden muutoksiin, jolloin kaulan (kaulanikamien) pituutta lisäävät alleelit yleistyivät. Joidenkin tutkimusten mukaan myös sukupuolivalinnalla voi olla merkitystä, jos naarat ovat valinneet pitkäkaulaisia koiraita. Populaatioiden muutokset johtivat vähitellen uuden lajin kehittymiseen. LÄHDE: YTL.

-------------------------

D1. Käy tutustumassa <a href="http://blogs.helsinki.fi/biopop-keskus/files/2016/02/biopop_evoluutiopeli.pdf" target="_blank">BioPop-keskuksen evoluutiopeliin</a> ja pelaa sitä kaverisi kanssa.

a) Miten pelissä on simuloitu luonnonvalintaa? Pelissä saalistaja saalistaa parhaiten erottuvat yksilöt

b) Miten pelissä on otettu huomioon satunnaisajautuminen ja sattuman vaikutus evoluutioon?
Alkutilanne on satunnainen / Poistetaan satunnaisesti osa yksilöistä

c) Miten pelissä kotiloiden väri periytyy? Onko väri määrällinen vai laadullinen ominaisuus? Väri (tässä tapauksessa) on määrällinen ominaisuus

d) Mitä puutteita pelin esittämässä evoluutiomallissa on? Yksinkertaistaa värin periytymistä ja saalistusta. Muutkin ominaisuudet kuin väri vaikuttavat saaliiksi joutumiseen.

Luku 13

A1.

sopeutumislevittäytyminen, isolaatio, suuntaava, lajiksi, allopatriseksi

A2.

evoluutio, muuntelu, isolaatio, mikroevoluutio, lajiutuminen

A3.

Oikein:

• Kehitystä, jossa saman lajin populaatiot muuttuvat perimältään erilaisiksi, sanotaan mikroevoluutioksi.
• Allopatrinen lajiutuminen tapahtuu maantieteellisessä eristäytyneisyydessä.
• Maantieteellinen isolaatio tarkoittaa että lajin joku populaatio elää eristyksissä lajin muista populaatiosta.
• Sympatrinen lajiutuminen tapahtuu ilman maantieteellistä isolaatiota.
• Sopeutumislevittäytymisessä uusia kehityslinjoja tai lajeja syntyy yhdestä kantamuodosta.
• Kalojen ja pingviinien samanlainen ruumiin muoto johtuu konvergenttisesta evoluutiosta.

B1.

Esimerkki: Perinnöllinen muuntelu luo pohjan evoluutiolle.

B2.

1. Koiraat voivat erehtyä luulemaan toisen lajin naarasta oman lajin yksilöksi
2. Erilainen soidinkäyttäytyminen, erilainen ulkonäkö, perinnölliset eroavaisuudet
3. Luonnossa monet mekanismit estävät lajien risteytymisen. Nämä isolaatiomekanismit ovat eliön ominaisuuksia, jotka estävät lajien risteytymisen keskenään tai heikentävät lajiristeymien selviämistä (lisääntymisisolaatio). Lisääntymisesteet voidaan jakaa ennen parittelua ja hedelmöitystä toimiviin ja parittelun ja hedelmöityksen jälkeen tapahtuviin. Lajit elävät eri elinalueilla tai saman elinalueen eri elinympäristöissä, joten ne eivät kohtaa.

ennen parittelua ja hedelmöitystä toimiviin:

- eri lisääntymisajankohta

- erilainen soidinkäyttäytyminen

- eri elinalue tai ekologinen lokero

- sukusolujen yhteensopimattomuusà ei tapahdu hedelmöitystä

hedelmöityksen jälkeen tapahtuvat lisääntymisesteet:

- lajiristeymä kuolee alkio- tai sikiövaiheessa (tai ennen sukukypsyyttä)

- lajiristeymä on usein lisääntymiskyvytön (steriili)

B3.

1. kukkakärpänen
2. ampiainen
3. Saalistaja jättää kukkakärpäsen rauhaan luullessaan sitä myrkylliseksi ampiaiseksi.
4. suojaava yhdennäköisyys
5. Kimalaisorhon kukka muistuttaa pistiäistä, joten se houkuttelee pistiäiskoirasta parittelemaan kukan kanssa. Näin pistiäinen pölyttää kasvin yrittäessään paritella sen naarasta muistuttavan kukan kanssa.

B4.

1. tonnikala (kalat) / pullokuonodelfiini (nisäkkäät) / kuningaspingviini (linnut)
2. virtaviivainen ruumiin muoto
3. samantapainen elinympäristö
4. konvergenttinen evoluutio, convergent evolution = Samankaltaisten ympäristötekijöiden aikaansaamana eri eliöryhmiin ja kehityslinjoihin kuuluvat eliölajit voivat kehittyä rakenteeltaan ja toimintaan toisiaan muistuttaviksi, vaikka niillä ei ole samaa kantamuotoa.

B5.

YTL hyvän vastauksen piirteet: https://www.ylioppilastutkinto.fi/images/sivuston_tiedostot/Hyv_vast_piirt/FI_2014_K/2014_K_BI.pdf

C1.

1. Isolaatio = Populaation joutuminen erilleen muista saman lajin populaatioista jonkin esteen vuoksi. Isolaatio voi olla tärkeä lajiutumista edistävä tekijä. Geenivirta tarkoittaa geenien siirtymistä populaatioiden välillä. Geenivirtaa voi tapahtua esimerkiksi muuttoliikkeen seurauksena.
2. Maakannas erottaa vesialueet toisistaan.
3. Esimerkiksi vesistöjen suolapitoisuudessa ja näkösyvyydessä on eroja. Lisäksi ravintovalikoima ja talviolosuhteet voivat vaihdella eri alueiden välillä. Toisistaan poikkeavat ympäristöt ovat voineet aiheuttaa erilaisia valintapaineita, jotka ovat vaikuttaneet eri ominaisuuksien kehittymiseen eri populaatioissa.
4. mikroevoluutio = Lajinsisäinen evoluutio, jossa tapahtuu muutoksia populaation alleelien suhteellisissa osuuksissa. Norpasta tunnetaan eri ala-lajeja.
5. Kaikkien ala-lajien tieteellinen nimi on sama: Phoca hispida. Tieteellisen nimen kolmas osa kertoo niiden kuuluvan norpan eri ala-lajeihin.
6. makroevoluutio = uusien lajien syntyyn johtava evoluutio.
7. Jos isolaatio jatkuu, alalajien kehittyminen omiksi lajeikseen on mahdollista.
8. Voidaan tutkia ala-lajien rakennetta ja käyttäytymistä. Lisäksi voidaan vertailla kromosomistoja ja dna-eroja. Jos eri alalajien yksilöt voivat saada keskenään lisääntymiskykyisen (steriili) jälkeläisen, ne kuuluvat samaan lajiin.
9. Kotoperäinen eli endeeminen eliölaji tai -alalaji esiintyy vain jollakin tietyllä ja suppealla maantieteellisellä alueella.
10. Erilaiseksi tekivät: järviympäristö, makea vesi / Uhkaavat: verkkokalastus

C2.

1. Maantieteellisesti isoloituneille alueille, kuten syrjäisiin saariin tai järviin, voi kehittyä vain siellä tavattavia lajeja. Tällaisia lajeja kutsutaan kotoperäisiksi eli endeemisiksi lajeiksi. Kotoperäisiä lajeja on esimerkiksi Galapagos-saarilla ja Australiassa.
2. Toisistaan eristyksissä olevat populaatiot kehittyvät geneettisesti omiin suuntiinsa esimerkiksi erilaisten valintapaineiden takia. Lopulta populaatioiden välillä on niin paljon perinnöllisiä eroja, että näiden eri populaatioiden yksilöt eivät enää pysty lisääntymään keskenään. Edellä kuvailtu lajiutuminen on allopatrista lajiutumista ja se on seurausta maantieteellisestä eristyneisyydestä (isolaatiosta). Toisistaan kaukana olevilla saarilla voi tapahtua allopatrista lajiutumista, mikäli yksilöt eivät siirry saarelta toiselle.
3. Näitä lajeja tavataan vain Madagaskarilla. Esimerkiksi fossan ulkonäössä on sekä koiramaisia että kissamaisia piirteitä jne.
4. Tanrekit ovat Madagaskarilla tavattava nisäkäsheimo, johon kuuluvat lajit ovat keskenään ulkonaisesti melko erilaisia.
5. konvergenttinen evoluutio = samankaltaisten ympäristötekijöiden aikaansaamana eri eliöryhmiin ja kehityslinjoihin kuuluvat eliölajit voivat kehittyä rakenteeltaan ja toimintaan toisiaan muistuttaviksi, vaikka niillä ei ole samaa kantamuotoa
6. sopeutumislevittäytyminen

C3.

1. Eristyksissä olevalla Japanin saarella on evoluution kuluessa kehittynyt juuri Japanin olosuhteisiin sopeutunut apinalaji.
2. Pohjoisilla seuduilla eläinten raajat ja korvat ovat yleensä lyhyemmät kuin etelämpänä. Kylmien alueiden lyhytraajaisuus ja -ulokkeisuus johtuu lämmön ja energian säästöstä. Esimerkki: napakettu - kettu - aavikkokettu
3. Japaninmakakit ovat sopeutuneet kylmään ilmastoon. Niillä on paksu ja tuuhea turkki sekä lyhyt häntä. Naaras synnyttää kerrallaan vain yhden jälkeläisen, koska useamman poikasen hoitaminen kuluttaisi liikaa energiaa. Poikasten rintaruokinta jatkuu eteläisiä makakilajeja huomattavasti pidempään, koska kylmissä elinoloissa energian tarve on suuri.

C4.

YTL hyvän vastauksen piirteet: https://www.ylioppilastutkinto.fi/images/sivuston_tiedostot/Hyv_vast_piirt/FI_2013_K/2013_K_BI.pdf

C5.
a) Miksi miljoonakalakoirailla on yleensä värikäs pyrstöevä? V: Värikäs pyrstö kiinnittää kutuaikana naaraskalojen huomion.

b) Miksi joissakin elinympäristöissä elävät koiraat ”menettivät” huomiota herättävän ulkonäkönsä (eli luonnonvalinta karsii komean pyrstön tuottavia geenien muotoja)? V: Liian paljon huomiota herättävä väritys houkuttelee saalistajat koiraskalojen kimppuun.

c) Mitkä valintapaineet siis vaikuttavat miljoonakalakoiraiden väritykseen? V: Väritykseen vaikuttavat vastakkaiset valintapaineet: toisaalta pedoilta suojautuminen ja toisaalta naaraiden huomion saaminen.

D1.

Mahdollisuuksia:

• Risteyttämiskokeet
• Geneettiset tutkimukset
• Morfologiset ja anatomiset tutkimukset

Huom! Laji voidaan määritellä monella tavalla!

Luku 14

A1.

Oikein: a, c, d, g

g) Lamarckin mukaan hankitut ominaisuudet periytyvät.

Kivettymäfossiilissa eliön kudokset ovat korvautuneet mineraaleilla.

Kivettymässä eliöstä ovat säilyneet vain kovat osat

Darwinin elinaikana tunnettiin jo fossiilit.

B1.

1. Karvankohottajalihasten toiminnan arvellaan olevan jäänne ajalta, jolloin ihmisen varhaisilla edeltäjillä oli runsas karvapeite. Karvoituksen sikiöaikaista merkitystä ei varmuudella tiedetä. Ihmisalkion kiduskaaret ovat homologisia kalojen kiduskaarille. Niistä kehittyy ihmisellä sikiökehityksen aikana mm. leuan ja sisäkorvan rakenteita.
2. viisaudenhampaat, vilkkuluomi ja häntänikamat

B2.

1. Hevosten varpaiden määrä on kehityksen myötä vähentynyt yhdeksi ainoaksi kavioksi. Kovalla maalla juoksevalle vähävarpaisuus (kavio) on etu.
2. Hevosen koko on kasvanut ja samalla nopeus.
3. Fossiilisarjan avulla voidaan seurata lajin kehittymistä edeltäjistään.

B3.

1. Käärmeet polveutuvat muiden matelijoiden tavoin alkumatelijoista, joilla oli neljä raajaa.
2. Yksilönkehityksen alussa kehittyvät ensin yhteiset piirteet ja yksilönkehityksen edetessä vasta kunkin lajin ominaiset piirteet. Esimerkiksi ihmisellä on yksilönkehityksen varhaisvaiheissa kidusraot. Vertailevan alkionkehitysopin avulla on saatu lisää todisteita eliöiden yhteisestä evolutiivisesta alkuperästä.
3. Valaiden esi-isä oli miljoonia vuosia sitten maalla elävä neliraajainen, siksi valaiden raajoissa vielä nähtävissä samoja luita kuin nykyisillä maalla elävillä nisäkkäillä (takajaloista surkastuneet lantion luut).
4. Ihmisen surkastumat ovat tavallaan merkkejä lajin aikaisemmasta evolutiivisesta kehitysvaiheesta.

B4.

1. Pidentyneet sormiluut, paksumpi ranne → evämäinen raaja
2. Pidentyneet luut, erilaistuneet sormet → kädelliset käyttävät käsiään tarttumiseen
3. Muuntuneet ja surkastuneet sormiluut → siiven rakenne
4. pidentyneet ja ohentuneet luut

B5.

1. Esimerkiksi kyynärluu.
2. Selvitettäessä eliöiden välisiä sukulaisuussuhteita keskitytään samansyntyisiin rakenteisiin ja elimiin (homologinen), koska niillä on sama evolutiivinen alkuperä (kantamuoto). Esimerkiksi sammakon raajan ja linnun siiven luuston rakenne on samanlainen, vaikka niiden toiminta on erilainen. Siispä sammakon ja linnun luuston samanlaisesta perusrakenteesta voidaan vetää johtopäätös eri selkärankaislajien yhteisestä evolutiivisesta alkuperästä.
3. Linnun ja perhosen siivellä on sama tehtävä, mutta eri kehityshistoriallinen alkuperä. Analogiset rakenteet ovat kehittyneet samantapaisiksi samanlaisiin ympäristöoloihin sopeutumisen tuloksena, mutta tämä ei ole merkki sukulaisuussuhteesta.

C1.

1. Fossiili, jossa on kahden eri eliöryhmän piirteitä. Esimerkiksi liskolintu.
2. Nykyisin elävä eliölaji, joka on säilynyt melko muuttumattomana vuosimiljoonien ajan. Esimerkiksi varsieväkala ja siili.
3. Fossiili, jota pitää tutkia mikroskoopilla sen pienen koon takia. Esimerkiksi itiö ja siitepölyhiukkanen.
4. Aina kaikki eliön jäänteet eivät ole kivettyneet. Esimerkiksi mammutin kudoksista suurin osa voi olla säilynyt sellaisenaan suon hapettomassa ympäristössä tai Siperian ikiroutaan hautautuneena.
5. Jonkin lajin tai eliöryhmän asteittaista kehittymistä kuvaavat eri-ikäiset fossiilit. Esimerkiksi hevosen fossiilisarja.
6. Tiettynä lyhyenä ajanjaksona laajalla alueella eläneen eliön fossiilit. Niiden perusteella kaukanakin toisistaan olevat kallioperän kerrostumat voidaan rinnastaa samanikäisiksi, joten niitä voidaan käyttää apuna muiden fossiilien suhteellisessa iänmäärityksessä.

C2.

1. n. 19 000 vuotta
2. 16 % alkuperäisestä

C3.

Ks. BMOL pisteytysohjeet

D1.

–

Luku 15

A1.

1. Väärin
2. Oikein
3. Väärin
4. Väärin
5. Väärin
6. Oikein

A2.

1. Käteväihminen
2. Etelänapina
3. Pystyihminen
4. Nykyihminen
5. Neandertalinihminen

B1.

Etelänapinat	Pienet aivot, elivät Afrikassa yli miljoona vuotta sitten
Käteväihminen	Osasivat käyttää yksinkertaisia työkaluja, isommat aivot kuin käteväihmisillä
Pystyihminen	Levisi myös Afrikan ulkopuolelle, keksi tulen käytön, isompi kuin käteväihminen
Neandertalinihminen	Vankkarakenteisia, Euroopassa ja Länsi-Aasiassa. Sukupuuttoon 28 000 vuotta sitten
Nykyihminen	Suuremmat aivot, ensimmäiset noin 40 000 vuotta sitten

B2.

1. Nykyihmiset ja simpanssit ovat kehittyneet yhteisestä kantamuodosta.
2. Etelänapina oli yksi varhaisimpia ihmislajeja.
3. Nykyihminen oli ensimmäinen laji, joka kehitti maanviljelyn.
4. Nykyihminen risteytyi neandertalinihmisten kanssa.
5. Pystyihminen oli ensimmäinen ihmislaji, joka levittäytyi Afrikan ulkopuolelle.

B3.

1. Huonompi lämmönsäätelykyky, ei suojaa ihoa säteilyltä
2. Suojaa malarialta, mutta aiheuttaa häiriöitä hapen sitomiseen
3. Lapset eivät vieroitu maidosta / Pilaantuneesta maidosta leviää sairauksia

C1.

Homo neanderthalensis D

Homo erectus C

Homo habilis B

Homo sapiens E

Australopithecus A

C2.

1. ihminen: Ihmisen peukalon hyvä liikkuvuus mahdollistaa tarkkuusotteen, koska peukalolla voi koskea ja painaa muita sormenpäitä. simpanssi: Simpansseilla ei ole tarkkuusotetta, koska peukalo sijaitsee simpansseilla vastoin muita sormia. Tämä mahdollistaa puristusotteen. Ihmisapinoilla on kaarevat sormen luut ja pitkät sormien luut.
2. Ihmisellä käsivarren luut ovat lyhyemmät kuin simpanssilla. Simpanssit käyttävät käsiään puissa liikkumiseen.
3. ihminen: Ihminen on sopeutunut kahdella jalalla kävelemiseen: isovarvas suuntautuu eteenpäin kävelyä tukien/ lonkkaluut yhdistävät selkärangan lantion luihin. Reisiluu on vinosti sisäänpäin ja lantio lyhyt ja leveäà jalkaterät suoraan vartalon alla, ylävartalo pysyy paikallaan kävellessä. simpanssi: reisiluu on samansuuntainen selkärangan ja säären luiden kanssa, kävely keinuvaa ja pystykävely kuluttaa paljon energiaa
4. Ihmisen aivot ovat suhteutettuna muuhun ruumiin kokoon poikkeuksellisen suuret. Erityisesti isoaivojen otsa- ja ohimolohkot ovat kasvaneet ihmisen evoluution kuluessa.

C3.

1. Tutkimalla kallon piirteitä ja yksityiskohtia. Esimerkiksi: kasvojen luiden piirteet, hampaat, nenäontelon koko, silmäkuoppien sijainti kallossa. Tutkimalla lonkkamaljan kokoa. Laakea lonkkamalja mahdollistaa nivelen laajan liikeradan, mikä on tyypillistä ihmisapinoille puissa kiipeilyn takia. Kaarevat ja pitkät sormien luut ja tietynlainen olkapään rakenne viittaavat puissa liikkumisessa vaadittaviin ihmisapinoille tyypillisiin piirteisiin. Tutkimalla rintakehän, polven luiden ja selkärangan rakennetta. Esimerkiksi ihmiselle on simpanssiin verrattuna lyhyt selkä ja suoraksi oikenevat polvinivelet.
2. Tutkimalla kieliluun ja kurkunpään rakennetta (puhukyky). Dna-analyysien avulla. Laatimalla löydösten perusteella kolmiulotteisia tietokonemalleja, tietokonesimulaatiot ja rekonstruktiot. Lääketieteelliset kuvaustekniikat
3. Selvitettäessä fossiilien tarkka absoluuttinen ikä, käytetään apuna tietoa radioaktiivisten aineiden hajoamisnopeutta. Iänmääritys perustuu jonkin tietyn aineen hajoamiseen toiseksi aineeksi sen ikääntyessä. Radioaktiivinen alkuaine tai isotooppi hajoaa tietyllä hajoamisnopeudella (puoliintumisaika). Fossiilista määritetään tietyn alkuperäisen aineen ja sen hajoamistuotteen välinen suhde. Näin saadaan selville milloin aineen hajoaminen on alkanut. Kuolleen eliön radiohiilipitoisuutta tai aktiivisuutta mittaamalla ja tunnettua puoliintumisaikaa apuna käyttäen voidaan siis määrittää eliön jäänteen kuolinaika. Vanhojen fossiilien iänmäärityksessä käytettyjä radioaktiivisia iänmääritysmenetelmiä ovat mm. kalium-argon – menetelmä ja uraani-lyijy – menetelmä. Alle 50 000 vuotta vanhojen fossiilien kohdalla tehdään iänmääritys radiohiilimenetelmän avulla.

- fossiilin sukupuoli? V: lantion rakenne

- ruokavalio ja terveydentila? V: hampaat

- ikä kuolinhetkellä? V: luiden koko

C4.

1. Muita lajeja esim.

• Homo rudolfensis
• Homo ergaster
• Homo heidelbergensis
• Muut Australopithecus-lajit
• Homo rhodesiensis
• Floresinihminen
• Denisovanihminen
• Homo naledi

1. b) Ks. esim. https://en.wikipedia.org/wiki/File:Human_evolution_chart-en.svg

D1.

Etelänapinoiden aivokopan tilavuus oli noin 400 cm³ (kuten nykysimpansseilla) ja Homo-suvun edustajilla keskimärin noin 700 cm³-1000 cm³. Neandertalinihmisen aivokopan tilavuus oli keskimäärin 1420 cm³ eli nykyihmiseen verrattuna hieman enemmän.
Ravinnon kypsentäminen (tulen keksiminen) edesauttoi ravintoaineiden imeytymistä ja siten energian saantia. Liharavinto sisälsi enemmän energiaa ja valkuaisaineita, joka helpotti aivojen kasvua. Luonnonvalinta suosi aivojen koon kasvua, sillä sillä oli yhteys käden taitoihin, puhekielen syntymiseen ja kekseliäisyyteen.


Aivojen koon kasvuun liittyy myös ristiriesaa. Jos vastasyntyneellä olisi suuret aivot, normaali alatiesynnytys ei onnituisi. Synnytyskanava ei ole voinut laajentua jatkuvasti, koska se olisi estänyt pystyasennon ja kahdella raajalla liikkumisen. Tästä syystä aivot (huom! aukileet) jatkavat kasvuaan syntymän jälkeen. Lisäksi suuret aivot kuluttavat runsaasti energiaa ja happea.

Luku 16

A1.

1. Protistit
2. Sienet
3. Eläimet
4. Eläimet
5. Sienet
6. Protistit
7. Bakteerit
8. Protistit
9. Kasvit
10. Protistit

A2.

1. Bakteerit, arkit
2. Bakteerit, protistit, kasvit
3. Protistit, kasvit, sienet, eläimet
4. Protistit, kasvit, sienet, eläimet
5. Bakteerit, arkit, protistit, sienet

B1.

1. Tieteellisen nimen ensimmäinen osa kertoo suvun (Larus = lokit), johon eliö kuuluu. Larus canus on siis lokkilaji.
2. Luokittelun ­tarkoituksena on se, että tutkijat kaikkialla maailmassa tietävät yksiselitteisesti, mitä lajia muut tutkijat tarkoittavat tutkimuksissaan, kun käytetään kaikkialla samoja tieteellisiä nimiä ja nimet ovat pysyviä.

Kunta: Eläinkunta

Luokka: Linnut

Lahko: Rantalinnut

heimo: Lokit

Suku: Lokit

1. Aikuisen yksilön höyhenpeitteessä on mustaa ja valkoista tai harmaan sävyjä. Lokit ovat kaikkiruokaisia, rannikoilla ja sisävesillä esiintyviä lintuja. Ne pesivät maassa.
2. Larus sp. ”Larus sp.” tarkoittaa käytännössä, että lintu on tunnistettu Larus-sukuun kuuluvaksi lokiksi mutta lajia ei tiedetä. Merkintä ”sp.” johtuu latinan sanasta species, ’laji’. Sitä käytetään suvun nimen jäljessä osoittamassa tarkemmin määrittämätöntä lajia.
3. Merkintä tarkoittaa sinisorsan ja harmaasorsan risteymää eli hybridiä. Sitä ilmaistaan käyttämällä × -merkkiä risteytyneiden kantalajien nimien välissä. Ristiriita lajikäsitteen määrittelyn kanssa johtuu siitä, että yleensä vain saman lajin yksilöt kykenevät lisääntymään keskenään.
4. Lajinimen perässä oleva kolmas nimiosa tarkoittaa alalajia. Suomenselkälokki (Larus fuscus fuscus) on selkälokin alalaji.

B2.

1. susi: eläimet
2. voikukka: kasvit
3. kärpässieni: sienet
4. kolibakteeri: bakteerit
5. ahdinparta: alkueliöt
6. ameba: alkueliöt

B3.

1. esitumaiset ja aitotumaiset
2. 6-kuntajako: eläimet, kasvit, sienet, alkueliöt, bakteerit ja arkit

Luokittelu kuntiin ei ole ehdoton totuus, vaan se heijastelee kunkin aikakauden käsitystä lajien sukulaisuussuhteista sen tiedon ja menetelmien varassa mitä kulloinkin on ollut käytössä. Siten eliökunnan luokitus on muuttunut ja tulee muuttumaan ajan kuluessa. Sienet on erotettu omaksi kunnaksi erilleen kasveista. Samoin arkit on siirretty luokittelussa omaan kuudenteen kuntaan erikseen bakteereista. Erityisesti alkueliöiden kunta on kirjava kokonaisuus, johon on sijoitettu kaikki muut eliöt paitsi esitumaiset, kasvit, eläimet ja varsinaiset sienet.

1. virukset (ei kaikkia elämän piirteitä, kuten aineenvaihduntaa)

C1.

1. kunta: eläimet, luokka: nisäkkäät, lahko: petoeläimet ja heimo: koiraeläimet
2. Susi (Canis lupus) ja koira (Canis familiaris) tai (Canis lupus familiaris)
3. Tieteellinen nimitys riippuu siitä, että pidetäänkö koiraa ja sutta lähisukulaislajeina vai koiraa suden kesynä muotona. Sekä koira ja susi kuuluvat sukuun koirat. Suden ja koiran kehityslinjojen erkanemisajankohdasta on esitetty toisistaan erilaisia arvioita. Yleisesti esitetään, että koira polveutuu sudesta ja kehityslinjojen erkanemiskohta oli noin 10 000 -15 00 vuotta sitten. Joka tapauksessa susi ja koira voivat saada keskenään lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä (koirasusia).

Domeeni: Aitotumaiset Eucarya

Kunta: Eläinkunta Animalia

Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata

Luokka: Nisäkkäät Mammalia

Lahko: Petoeläimet Carnivora

Heimo: Koiraeläimet Canidae

Suku: Ketut Vulpes

Laji: Vulpes vulpes

Domeeni: Aitotumaiset Eucarya

Kunta: Eläinkunta Animalia

Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata

Luokka: Nisäkkäät Mammalia

Lahko: Petoeläimet Carnivora

Heimo: Kissaeläimet Felidae

Suku: Felis

Laji: Felis catus tai Felis silvestris catus

Suden ja kissan luokittelu on samanlainen lahko-tasolle asti eli molemmat lajit ovat nisäkkäisiin ja selkäjänteisiin kuuluvia petoeläimiä.

Jotkut pitävät kesykissaa omana lajinaan (Felis catus) tai villikissan alalajina (Felis silvestris catus).

C2.

1. silmälasikarhu (Tremarctos ornatus). Silmälasikarhu kuuluu eri sukuun kuin musta- ja jääkarhu.
2. Esimerkiksi:

Mustakarhu (Ursus Americanus) elää Pohjois-Amerikassa.

Jääkarhu (Ursus maritimus) on arktisten merialueiden karhulaji.

1. Kärpän (Mustela erminea) luokittelu on lahkotasolle (petoeläimet) asti samanlainen kuin esimerkiksi karhulla.
2. Nisäkkäät ovat tasalämpöisiä ja selkärankaisia eläimiä, jotka synnyttävät eläviä poikasia. Nisäkkäät imettävät poikasiaan nisien avulla.
3. matelijat, sammakkoeläimet, linnut ja kalat

Kunta: eläimet

Domeeni: aitotumaiset

Linne luokitteli aikanaan eliöt vain kahteen pääryhmään, kasvi- ja eläinkuntaan. Nykyisin on käytössä kuuden kunnan järjestelmä, jonka kuntia ovat arkit, bakteerit, alkueliöt, kasvit, sienet ja eläimet. Molekyylitutkimusten perusteella eliöt voidaan myös jakaa toisella tavalla kolmeen superkuntaan (domeeni): bakteerit, arkit ja aitotumaiset eliöt.

C3.

1. alalajia
2. perunalajikkeita
3. Esimerkiksi perunan kaikki jalostetut lajikkeet kuuluvat samaan lajiin.
4. rotuja

C4.

a) kasvit, eläimet, sienet, alkueliöt, arkit ja bakteerit
b) vain yksisoluisia: arkit, bakteerit / vain monisoluisia: eläimet, kasvit sekä yksi- että monisoluisia: sienet, alkueliöt
c) esitumaisia: arkit, bakteerit / aitotumaisia; sienet, kasvit, eläimet ja alkueliöt
d) vain omavaraisia: kasvit / vain toisenvaraisia: eläimet ja sienet / sekä oma- että toisenvaraisia: arkit, bakteerit, alkueliöt
e) arkit, bakteerit, kasvit ja alkueliöt (osa)
f) bakteerit, kasvit ja alkueliöt (levät)
- fotosynteesi luo pohjan kaikille ravintoketjuille ja tuottaa happea
g) vain suvuttomasti lisääntyviä: arkit, bakteerit / sekä suvullisesti että suvuttomasti: kasvit, alkueliöt, sienet
h) korvameduusa
i) tuottajia: kasvit, alkueliöt, bakteerit, arkit / kuluttajia: eläimet, sienet / hajottajia: sienet, eläimet, bakteerit
j) haitta tai sairaus: bakteerit, (taudinaiheuttajat), eläimet (puutiaisaivokuume), alkueliöt (malaria) , sienet (lahottajasienet) , kasvit (kasvimyrkyt) / hyöty: lääkkeet, ravinto, kuidut...

C5. Mitä eroja ja samankaltaisuuksia on seuraavien kuntien välillä?

a) kasvit ja eläimet. Ero: eläimet eivät yhteytä, samankaltaisuus: monisoluisia, aitotumaisia
b) kasvit ja sienet. Ero: sienet eivät yhteytä, osa sienistä on yksisoluisia, sienten soluseinä on kitiiniä, kun taas kasvien selluloosaa, samankaltaisuus: aitotumaisia.
c) kasvit ja bakteerit. Erot: bakteerit ovat esitumaisia ja yksisoluisia, samankaltaisuus: osa bakteereista kykenee yhteyttämiseen (kemosynteesi).
d) arkit ja bakteerit. Ero: arkit muistuttavat geeneiltään enemmän aitotumaisia eliöitä kuin bakteereja; arkit eivät tiettävästi aiheuta sairauksia. Samankaltaisuus: Ne ovat mikroskooppisen pieniä, yksisoluisia, esitumaisia ja maapallon vanhimpia eliöitä. Suvuton lisääntyminen. Molemmat kestävät ääriolosuhteita.
e) bakteerit ja alkueliöt. Ero: bakteerit ovat esitumaisia, vain osa alkueliöistä on yksisoluisia. Samankaltaisuus: molemmissa kunnissa on sairauksia aiheuttavia lajeja.
f) kasvit ja alkueliöt. Ero: kasveissa ei ole yksisoluisia eliöitä. Samankaltaisuus: aitotumaisia.

D1.

a) harhaanjohtavat nimet muutetaan tieteellisen nykykäsityksen mukaisiksi
b) valkohäntäpeura--> valkohäntäkauris
maamyyrä--> kontiainen