C1. Muita fossiilityyppejä Jaa Sulje Kirjaudu sisään lähettääksesi tämän lomakkeen FossiilityyppejäFossiili voi syntyä niin, että savi tai liete täyttää kuorellisen eliön (esimerkiksi kotilo) sisäosat eliön pehmeiden osien hajottua ensin. Savi tai liete kovettuu kuoren sisällä ja vähitellen kuorikin hajoaa. Kuori toimii ikään kuin muottina ja eliöstä jää jäljelle valos (valelma). Fossiili voi olla myös eläimen jalanjäljen mukainen painanne, kuten valokuvan dinosauruksen jalan jättämä iso painanne. Mikrofossiilit ovat mikroskooppisen pienten eliöiden jäänteitä. Tällaisia ovat bakteerit, alkueläimet, siitepöly ja luun sirut. Subfossiiliksi sanotaan nuoresta kerrostumasta löytynyttä eliön jäännettä, joka ei ole vielä ehtinyt muuttua varsinaiseksi fossiiliksi. Välimuotofossiiliksi sanotaan fossiilia, jossa näkyy samanaikaisesti kahden eri eliöryhmän rakennepiirteitä. Niiden avulla voidaan saada tietoa eliöryhmän haarautumisesta eri kehityslinjoiksi. Välimuotofossiileja ovat muun muassa varsieväkala, liskolintu ja nisäkäslisko. Liskolintu on matelijan ja linnun välimuoto. Sukupuuttoon kuolleella liskolinnulla on sekä matelijamaisia että lintumaisia piirteitä. Matelijamaisia piirteitä ovat hampaat ja kynnelliset sormet siivissä. Liskolinnun höyhenpeite on lintumainen ominaisuus. Nisäkäsliskot ovat sukupuuttoon kuolleita permikaudelta jurakaudelle eläneitä matelijoita, joilla oli nisäkäsmäisiä ominaisuuksia. Ne ovat olleet ehkä nisäkkäiden kantamuoto. Varsieväkalojen evät muistuttavat maalla elävien selkärankaisten raajoja. Maaselkärankaisten arvellaan kehittyneen varsieväkaloista. Varsieväisten luultiin kuolleen jo sukupuuttoon. Kuitenkin 1938 löydettiin yksi varsievälaji, Latimeria chalumnae, Etelä-Afrikasta eräältä kalatorilta. Evoluution yhtenä todisteena pidetään sitä, että nykyiset eliöt ja myös nuorempien eliöiden fossiilit ovat kehittyneempiä kuin iältään vanhempien eliöiden fossiilit. Siten nuoremmista geologisista kerrostumista löydetty lajisto muistuttaa nykyistä. Esimerkiksi hevosesta on löydetty eri-ikäisiä fossiileja ja näistä muodostuu hevosen kehitystä kuvaava fossiilisarja. Fossiilisarjan avulla voidaan seurata lajin kehittymistä edeltäjistään. Hevonen on kehittynyt kymmenien miljoonien vuosien aikana pienestä viisivarpaisesta muodosta kaviolliseksi nykyhevoseksi. Vaikka fossiilit osoittavatkin lajien kehittyneen, niin tunnetaan kuitenkin lajeja, jotka ovat pysyneet lähes muuttumattomina miljoonien vuosien ajan. Tällaisia lajeja kutsutaan eläviksi fossiileiksi. Esimerkkejä tällaisista elävistä fossiileista ovat neidonhiuspuu, siili ja varsieväkala, joiden nykyiset edustajat ovat melko samanlaisia verrattuna niiden kantamuotoihin. Fossiileja, jotka ovat esiintyneet maantieteellisesti laajalla alueella, mutta melko lyhyellä ajanjaksolla, sanotaan johtofossiileiksi. Siten johtofossiileja löytyy eri alueilta samanikäisistä kerrostumista. Niiden perusteella voidaan rinnastaa jopa eri mantereiden samanikäisistä kerrostumista löytyneet fossiilit ajallisesti toisiinsa. Johtofossiilin perusteella voidaan järjestää muut fossiililöydöt aikajärjestykseen. Tämä iänmäärityskeino perustuu oletukseen, että johtofossiilia ylemmistä geologisista kerrostumista löydetyt fossiilit ovat sitä nuorempia ja alemmista sitä vanhempia. Näin saadaan selville fossiilien suhteellinen ikä. a) Vastaa termin perusmuodolla tai lauseeseen sopivalla taivutusmuodolla, esimerkki: Siperian soista on löydetty MAMMUTTI tai MAMMUTIN fossiileita. Muista pienet kirjaimet, myös pieni alkukirjain!aerobinen, elävä, fossiili, fossiilisarja, hapeton, ikirouta, johtofossiili, kivettymä, mikrofossiili, painanne, paleontologia, subfossiili, sukupuutto, välimuoto Kuolleen eliön jäänne on , jonka avulla saadaan tietoa hävinneistä eli kuolleista eliölajeista. Biologian tieteenhaara, joka tutkii muinaisia eliöitä fossiilien avulla, on . Fossiilien syntyminen vaatii eli anaerobiset olosuhteet, koska eliö hajoaa eli hapellisissa olosuhteissa. Mikroskooppisten pienten eliöiden fossiileja kutsutaan . Yleisin fossiilityyppi on , jossa eliön kudokset ovat korvautuneet elottoman ympäristön mineraaleilla. Joskus muinaisen eliön jalasta on jäänyt pehmeään maahan . Se ja valelmat ovat myös esimerkkejä erilaisista fossiilityypeistä. Aina kaikki eliön jäänteet eivät ole kivettyneet. Esimerkiksi mammutin kudoksista suurin osa voi olla säilynyt sellaisenaan suon hapettomassa ympäristössä tai Siperian hautautuneena. Tällaista fossiilia kutsutaan . Siinä eliö on säilynyt lähes sellaisenaan. Fossiilien suhteellisessa iänmäärityksessä käytetään . Liskolinnun fossiili on fossiili. Siinä on nähtävissä kahden eliöryhmän rakennepiirteitä. Jotkut lajit ovat säilyneet sellaisenaan miljoonia vuosia ilman huomattavaa evoluutiota. Tällaisia lajeja ovat mm. varsieväkala ja siili. Ne ovat siis fossiileja. Hevosen kehitystä pienikokoisesta eläimestä isokokoiseksi nykyhevoseksi voidaan seurata avulla. Lisäksi lajien sukulaisuussuhteita ja evoluutiota voidaan selvittää vertailemalla lajien perimää eli dna:n rakennetta. b) Selitä fossiilityyppien piirteet. a) Välimuotofossiili b) Elävä fossiili c) Mikrofossiili d) Subfossiili e. Fossiilisarja f. Johtofossiili Kirjaudu sisään lähettääksesi tämän lomakkeen
