Eri eliöryhmiin ja kehityslinjoihin kuuluvat eliölajit voivat kehittyä rakenteeltaan ja toiminnaltaan toisiaan muistuttaviksi, vaikka niillä ei ole samaa kantamuotoa. Kehittyminen toisiaan vastaavaksi selittyy samankaltaisissa ympäristöissä (ekologinen lokero) vallinneen samansuuntaisen valinnan avulla. Tällöin lajeille on kehittynyt samanlainen sopeuma samankaltaiseen ympäristöön.

Delfiinillä ja hailla on hyvin samanlainen virtaviivainen ruumiinmuoto, joka on sopeuma uimiseen vedessä. Tämä on konvergenttista evoluutiota, koska delfiinin esimuodot olivat maalla liikkuvia nelijalkaisia eläimiä, kun taas hait ovat kehittyneet vedessä uivista nahkiaismaisista alkukaloista.

Toinen esimerkki konvergenttisesta evoluutiosta on isopandan ja kädellisten peukalon kehittyminen. Isopanda vaatii bambun käsittelyä varten tarttuvan otteen, joten sille on kehittynyt ranteen luista peukalo. Kädellisillä, esimerkiksi ihmisellä, peukalo on syntynyt sormen luista.

Populaation jakautuessa isolaation eristämiksi osapopulaatioiksi voivat osapopulaatiot kehittyä geneettisesti erilaisiksi. Tämä voi johtaa vähitellen uuden lajin syntyyn. Tätä kutsutaan divergenttiseksi evoluutioksi. Virtahevot ovat valaiden lähin nykyisin elävä sukulainen. Molemmat lajit ovat muodostuneet yhteisestä maalla ketterästi liikkuvasta esimuodosta. 55 miljoonaa vuotta kestäneen evoluution aikana lajien ulkomuoto on kuitenkin muuttunut hyvin erilaiseksi divergentin evoluution takia.