Kysymys Abitreeneissä:

Hei! Olen kaksi ensimmäistä lukiovuottani lukenut kokeisiin lähinnä vain opetellen ulkoa käsitteet ja koko koealueen, mikä on osoittautunut siinä suhteessa hyväksi menetelmäksi, että lukuaineiden keskiarvo on todistuksessani hieman yli yhdeksän. Huonona puolena on se, etten muista jälkeenpäin koealueesta kuin muutamia yksittäisiä asioita sekä se, että syksyn (ja kevään) ylioppilaskirjoituksiin valmistautuessa tällainen menetelmä ei taida olla kovinkaan hyvä. En ole koskaan tehnyt kokeisiin valmistautuessa ajatuskarttojakaan tai mitään vastaavia. Minkälainen lukutekniikka minun kannattaisi ottaa käyttöön, nyt syksyllä kun olen kirjoittamassa terveystiedon ja keväällä taasen psykologian? Nimim. Kinsca

Vastaus: Hei, Oppimisessa ja muistamisessa tärkeää on oman tietorakennelman rakentaminen mieleen. Toisin sanoen tietorakennelma on oma kokonaiskäsitys siitä, miten asiat ovat. Yksityiskohtien muistaminen on joillekin ihmisille helppoa sellaisenaan, mutta yleisesti ottaen on niin, että yksityiskohtia ymmärtää ja muistaa vasta sitten kun ymmärtää laajemman kokonaisuuden, johon yksityiskohdat liittyvät. Ihminen siis muistaa ja oppii sen, minkä ymmärtää ja ymmärtää sen, josta pystyy muodostamaan kokonaiskuvan ja oman tietorakenteen mieleen. Yksityiskohdat voivat kuitenkin auttaa kokonaisuuksien hahmottamisessa. Niitä kannattaa liittää opittavaan asiaan. Toiset ihmiset kokoavat käsityksen opittavasta kokonaisuudesta pikkuhiljaa yksityiskohtia keräämällä ja täydentämällä. Toiset taas haluavat tietää ensin mihin kokonaisuuten yksityiskohdat liittyvät ja mitä merkitystä niillä on. Tämä voi olla hyvinkin yksilöllistä.

Kokonaiskäsityksen ja oman tietorakennelman rakentamisessa voi käyttää useita keinoja. Olennaista on opittavan asian prosessoiminen ja oman käsityksen muodostaminen. Usein sanotaan, että kannattaa alleviivata tekstistä tärkeitä asioita ja käsitteitä. Se on totta, mutta oppimisen kannalta se ei vielä riitä. Alleviivaus sinällään on tietoa toteava strategia, siis jonkun muun prosessoiman tiedon toteamista. Jos alleviivauksista kerää esim. tiivistelmän, muistiinpanot omin sanoin tai käsitekartan, tällöin joutuu itse miettimään ja prosessoimaan käsiteltävää asiaa. Vasta tällöin asiaa vasta oikeasti käsitellään aivoissa ja tämä edistää asian ymmärtämistä ja muistamista. Tällä tavoin opittuja asioita pystyy myös paremmin soveltamaan. Soveltamista vaaditaan nykyään melkein kaikissa kokeissa, joissa pitää kirjoittaa esseevastaus. Soveltaminen tarkoittaa monen eri asian yhdistämistä ja mahdollisesti eri oppiaineidenkin sisältöjen yhdistämistä vastauksissa.

Mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä? Esim. terveystieton YO-kokeeseen valmistautumisessa olen käyttänyt opiskelijoiden kanssa menetelmää, jossa kurssikirjojen sisällysluetteloa apuna käyttäen muodostamme isolle lakanalle käsitekartan, jossa on vain otsikot. Opiskelija kerää lukiessaan kirjasta tärkeimmät asiat ja täydentää ne lakanaan sitä mukaan kun ne oppii ja ymmärtää. Käsitekartassa kannattaa käyttä värejä eri kokonaisuuksien erotteluun toisistaan. Tämä auttaa myös visuaalista muistia ja asiat olla helpommin palautettavissa mieleen myös stressaavassa koetilanteessa. Alla olevassa linkissä kuva aiheesta: http://3.bp.blogspot.com/_F9Ryvph41Pg/S6jq7JlIbMI/AAAAAAAAA7s/N--8fnOIIzc/s1600-h/DSC02760.JPG

Vastaus kysymykseesi siis on, että ota käyttöön sellaisia strategioita, joilla pystyt muodostamaan kokonaiskuvan asiasta itse, käsittelet opittavaa tietoa ajattelun avulla ja muodostat oman tietorakennelman sekä autat muistiasi liittämällä opittavaan tietoon mielenkiintoisia yksityiskohtia ja muistettavia pienempiä kokonaisuuksia. Ymmärtävän lukemisen vaiheet voisivat olla esim. seuraavat:

• Ennakointi (sisällysluettelo, vanhan kertaaminen, otsikot, tekstin jako osiin)
• Tiedon keruu (varsinainen lukeminen, alleviivaukset, muistiinpanot ranskalaisin viivoin jne.)
• Prosessointi (Tiivistelmä, miellekartta, käsitekartta, aikajana, sarjakuva jne....)
• Kertaus Tuomo Loukomies