Arvid Järnefelt syntyi kello viisi aamulla marraskuun 16. päivänä vuonna 1861 Pulkovassa, Pietarin lähellä. Hänen isänsä ( jonka suku aateloitiin 1600- luvulla) oli tunnettu suomalaisuusmies, kenraalikuvernööri ja senaattori August Alexander Järnefelt (1833 - 96). Elisabet-äiti (1839 - 1929) oli syntyperältään vanhaa balttilais-saksalaista aatelia, jonka juuria voidaan seurata aina 1400 -luvulle asti.



Alexander ja Elisabet Järnefelt nuorena avioparina 1850-luvun lopulla.

1860-luku

Kaksivuotiaana Arvid sairastui kovaan kuumeeseen ja kuristustautiin, josta hänen ei uskottu selviytyvän, mutta toisin kävi. Vuonna 1863 perhe muutti Viipuriin, jonne se jäi moneksi vuoksi asumaan. Siellä Arvidille syntyi neljä sisarusta: Erik, Ellida, Elli ja Armas. Aleksander- isä oli paljon matkoilla poissa kotoa, joten lasten kasvatus jäi oikeastaan Elisabet-äidin tehtäväksi.

Arvid ei ollut vielä kuusivuotiaskaan, kun hän alkoi vaatia, että hänenkin pitäisi päästä kouluun. Aleksander alkoi opettaa Arvidille kirjaimia, tavaamista ja laskemista. Niin hän pääsi Vilkkeen suomalaiseen kouluun, jossa oli myös hänen kahdeksanvuotias isoveljensä Kasper. Arvidin koulunkäynti alkoi todenteolla kuitenkin vasta neljä vuotta myöhemmin.

1870-Iuku

Järnefeltien muuttaessa Helsinkiin 1870 siellä ei vielä ollut varsinaista suomalaista oppikoulua. Arvid meni Helsingin Suomalaiseen Alkeisopistoon. Hän joutui käymään kolmannen luokan kahteen kertaan. Seitsemännellä luokalla hän kirjoitti runon, joka painettiin hänen ensimmäisenä ylioppilasvuotenaan. Se oli hänen ensimmäisiä kaunokirjallisia tuotteitaan. Runo oli isänmaallinen.

1880-luku

Paitsi äitinsä kirjallinen koulu ja aikakauden kirjallinen realismi, myös 1880-luvun suuret aatteet jättivät Arvid Järnefeltiin pysyvän jäljen. Mitään vakituista virkaa tai tulonlähdettä ei Arvid Järnefeltillä ollut 1880 luvulla, vaan hän opiskeli koko kymmenluvun ja suoritti kaksi akateemista loppututkintoa: filosofian ja lakitieteen kandidaatin tutkinnon. Opiskeluaikanaan Järnefelt hankki myös poikkeuksellisen kielitaidon.

1880-fuvulla alkoi myös hänen läpi elämän jatkunut maalausharrastuksensa. Kaiken kaikkiaan Järnefelt eli hyvin intensiivisesti pitkän opiskeluaikansa. 16. päivä syyskuuta 1884 Arvid vihittiin varakkaan jyväskyläläisen kauppiaan tyttären Emmy Parviaisen kanssa. He saivat neljä lasta: Eeron, Liisan, Maijan ja Emmin.



Arvid ja Emmy häämatkalla Leipzigissä Saksassa 1884.

Arvid Järnefeltin "vanhan minän" tärkeimpiä saavutuksia oli osallistuminen Nuoren Suomen äänenkannattajan Päivälehden (nyk. Helsingin Sanomat) perustamiseen 1880- ja 1890-luvun vaihteessa.

Vaikka epäsovinnaisina tunnetuilta Järnefelteiltä oli opittu odottamaan kaikenlaista, eivät edes Lähiomaiset osanneet aluksi ottaa täysin vakavasti Arvidin äkillistä suunnanmuutosta eräänä marraskuisena iltana ja yönä 1891. Silloin Arvid tuli uskoon - tai kuten hän itse sanoi "heräsi" - ja luopui lakimiesurastaan. Ulkonaisesti se merkitsi aluksi sitä, että Järnefelt ryhtyi palvelustytön kauhuksi hakkaamaan halkoja, pukeutui säätynsä häpeäksi haalariin ja ryhtyi opiskelemaan suutariksi ja sepäksi.

Järnefeltin uusi "usko" rajasi rahanhankintamahdollisuudet melko vähiin. Luontevinta, vaikka sekin tuntui Järnefeltistä vastenmieliseltä, oli koittaa vanhaa kirjoitusharrastusta. Syvimmässä mielessä.

1880-luku oli Järnefeltille vieraantumisen aikaa, häneltä puuttui tietoisuus elämän oikeasta tarkoituksesta.

1890-fuku

1890-fuvulla alkoi Arvidin kirjailijatyön kaksijakoisuus, joka jatkui myöhäisvuosiin saakka. Toisiaan täydentävinä eteni yhtäältä uskonnollis-eettisten ja toisaalta fiktiivisten teosten kirjoittaminen. Vuosisadanvaihteeseen mennessä Järnefelt oli ehtinyt kirjoittaa lähes kymmenen teosta ja kokeilla kaikkia niitä kirjallisuuden lajeja, joita hän vastaisuudessakin viljeli.

"Herääminen" merkitsi Järnefeltille varsinkin alussa voimakasta menneen tilittämistä ja uuden elämännäkemyksen julistamista; tähän liittyi myös tarve syvälliseen yhteiskuntakritiikkiin, jonka juuret ovat hänen 1880-luvun aatemaailmassaan ja joka nyt sai uuden kiteytyneen sisällön Tolstoilaisesta radikalismista.

Arvidin toinen konkreettinen askel suutarin ja sepän oppivuosien jälkeen, oli siirtyminen 1896 maanraivaajaksi ja -viljelijäksi Lohjan Virkkalaan Rantala-nimiselle tilalle. Hän halusi omien kättensä töillä saada yhteyden luontoon ja vähitellen tulla riippumattomaksi muiden
työstä.

Ensimmäiset viisitoista vuotta Lohjalla olivat Järnefeltille suunnattoman toimeliasta aikaa. Osansa vaati uudistilan muokkaus, maanviljely ja karjanhoito, kansanopetus, valistus- ja neuvontatyö, perhe sekä omien ja muiden lasten opettaminen, yhteiskunnallinen
osallistuminen, Rantalaan saapuvan sekalaisen joukon vastaanottaminen, paisuvan kirjeenvaihdon hoitaminen ja kirjailijantyö. Kirjoittaminen oli mehiläistenhoidon ohella ainoita keinoja ansaita rahaa, sillä velkataakka oli ajoittain hyvinkin suuri.



Rantalan terassilla. Vasemmalta lukien henkilöt ovat: Elisabet Järnefelt, Vieremän emäntä, Kasperin, Arvidin, Eeron, Ainon ja Armaksen äiti, Kirjailija Arvid Järnefelt, poika Eero ja oikealla Arvidin vaimo Emmy. Portailla istuvat tyttäret Liisa, Emmi ja Maija.


1890-luku oli Arvidille otollinen myös siinä mielessä, että hänet teos teokselta noteerattiin: niiden ympärillä virisi vilkas keskustelu, usein ärhäkäskin. Arvid oli ensimmäisiä suomenkielisiä kirjailijoita, jotka kuvasivat läheltä sivistyneistöä, säätyä johon Järnefelt itsekin kuului mutta josta hän yritti sanoutua irti

1900-luvun ensimmäinen vuosikymmen

1900-luvun ensimmäinen vuosikymmen oli Arvidin tuotteliainta kautta. Tällä vuosikymmenellä Järnefelt käytti rohkeasti eri ilmaisumuotoja ja kirjoitti yhteiskunnallisesti ajankohtaisista aiheista. Näkyvin piirre Järnefeltin 1900-luvun alun romaaneissa on realistiseen ilmaisuun nojaava yhteiskunnallinen tematiikka. Arvid Järnefelt halusi kirjaimellisesti noudattaa tolstoilaisia ihanteita.

Myös ulkoasu symbolisoi muutosta: Järnefeltin yksinomaisena vaatepartena olivat sarkapuku ja saappaat, joilla hän kummastutti tukholmalaisyleisöä vielä vuonna 1911 Titus -näytelmänsä ensi-illassa. Arvid perusteli pukeutumistaan sillä, että niin kauan kuin oli köyhiä, kenelläkään ei ollut oikeutta pukeutua "parempiin vaatteisiin" eikä elää ylellisesti. Arvid halusi myös osoittaa, ettei tolstoilaisuus ollut eristäytymistä ja haaveellista passiivista mietiskelyä vaan käytännön uskontoa, aktiivista nykyhetkessä elämistä, jossa idea saa merkityksensä vasta käytännön teoista.



Arvid 1900-luvun alkupuolella: yksinkertaiset vaatteet, silmissä sisäänpäin kääntynyt katse, tyyni olemus kauttaaltaan henkisen näkemyksen kirkastamana.


1910-luku


1910-luvun alussa Arvidissa tapahtui muutos. Hänen yhteiskunnallinen aktiivisuutensa suuntautui nyt etupäässä rauhan asian ajamiseen. Ihmisenä Arvid kääntyi sisäänpäin yhä enemmän oman itsensä erittelijäksi. Arvid ei kokonaan vaiennut kaunokirjailijana 1910 - luvulla, mutta hän suhtautui kirjailijantyöhönsä vähintäänkin penseästi. Hän kirjoitti kaksi teosta Hilja Kahilan salanimellä. 1910-luku merkitsee myös päätepistettä Arvidin kirjallisen tuotannon sille lajille jota voinee nimittää esseetyyppiseksi mielipidekirjallisuudeksi.

Jo viisissäkymmenissä Arvid tunsi itsensä vanhaksi. Hän on päiväkirjassaan pyrkinyt arvioimaan kriisiään juuri tästä tunteesta käsin. Arvidin, 1910-luvun, kirjallinen päätyö onkin yksiselitteisesti hänen päiväkirjansa vuosilta 1916-1919. Vaikka Järnefelt piti päiväkirjaa koko elinaikansa, tällä osalla on kuitenkin erikoisasema: sen hän itse kirjoitti pikakirjoitus-muistiinpanoistaan puhtaaksi. - Tietoisesti stilisoiden ja täsmentäen ajatuksiaan tulevia lukijoita silmälläpitäen. Päiväkirja kuvaa sen kiirastulen, joka uudisti Arvidin taiteilijana ja auttoi hänet uuteen nousuun 1920-luvulla.

1920-luku

1920-luvulla Arvidista tuli eurooppalainen. Vuoden,1922 syksystä vuoden1927 kevääseen hän asui pääsiassa ulkomailla: Ranskassa, Englannissa ja Saksassa. Järnefelt riisui sarkapukunsa ja saappaansa, pukeutui jopa smokkiin ja luopui tupakan ja alkoholin suhteen ehdottomasta absolutismistaan. Tämä ei kuitenkaan tapahtunut kivuttomasti, mutta uudessa elinympäristössään hän ei halunnut asketismillaan osoittaa olevansa "parempi kuin muut".

Syksystä 1927 Järnefeltit asuivat talvet Helsingissä ja kesät Rantalassa. 1928-1930 ilmestyivät Vanhempieni romaanin kaikki kolme osaa.

Arvid kuoli pitkäaikaisen sydänsairauden seurauksena ankarien tuskien saattelemana 27.12.1932. Työn ala hänellä oli ollut romaani, jonka kirjoitti loppuun hänen tyttärensä Maija. Romaani ilmestyi nimellä Lalli. Arvid haudattiin Rantalaan lähimpien omaisten läsnä ollessa. Hauta on vain pieni, vaatimaton kumpu. Lepopaikka oli varattu Arvidin oman toivomuksen mukaan kauniille rinteelle puutarhan alapuolelle kuusien varjoon.

Anne Helle