Esteettistä osaamista ja sen ulottuvuuksia on mielestäni hyvin vaikeaa ymmärtää, sillä esteettisyyttä sanana käytetään arkikielessä ja käytännössä hyvin harvoin. Esteettisyys tuo mieleeni lähtökohtaisesti kauneuden, mutta yhdellä kurssilla opintojeni aikana sitä käsiteltiin enemmän ja ymmärsin sen tarkoittavan aistimista ja ympärillämme olevia asioita, jotka ovat aistittavissa sekä erityisesti aistimisen kokonaisvaltaisuutta. Opettajan esteettisen osaamisen kannalta opettajan on tiedostettava ihmisen suhde ympäristöönsä ja siihen, miten se koetaan. Tällöin esimerkiksi turvallisuutta, rauhaa, oppimisen iloa, välittämistä ja yhteisöllisyyttä välittävän oppimisympäristön luominen pohjaa opettajan esteettisen osaamiseen ja koulun kokemusmaailman ymmärtämiseen. Oppimisen kannalta myös kaikkien oppimista tukevan työrauhan rakentamisen voisi katsoa olevan tärkeää esteettistä osaamista, jotta kukin oppilas voisi kokea koulun miellyttävänä ympäristönä. Aistimisen kautta saadut kokemukset ja havainnot ovat henkilökohtaista ja koettua tietoa, jota ei voida sellaisenaan siirtää toiselta henkilölta toiselle ilman, että toinen kokee ne itse (Vilkka 2006, 109). Koulussa esteettisten aistimiskokemusten kokemiseen oppilaita voidaan ohjata ja auttaa heitä kiinnittämään huomiota aistilliseen ympäristön havaitsemiseen. Esimerkki esteettisestä kokemuksesta osana oppimista voisi olla tässä harjoittelussa uskonnon tunnilla käyttämämme työskentelytapa, joka kytkeytyi luovuuteen, tarinallisuuteen sekä musiikin luomaan tunnelmaan. Kaikki oppilaat saivat valita itselleen värikynät sekä paperin, jonka jälkeen oli heille luettavan tarinan aikana tarkoitus piirtää jotain, mitä tarinasta heidän mieleensä nousi. Tällä tavalla he saivat itse jäsentää tarinan myötä nousevia ajatuksiaan, antaa taustamusiikin rauhoittaa ja käyttää luovuuttaan hahmottamansa tarinan kuvittamiseen. Esteettisen osaamisen kannalta tärkeää onkin aistimisen kautta koetut merkitykset sekä aistimisen kokonaisvaltainen kokeminen niin, että olemme meitä ympäröivien asioiden keskiössä (Vilkka 2006, 106-107). Uskoisin, että opettajan esteettiseen osaamiseen kuuluu myös luovuus, ilmaisu, kehollisuus ja ylipäätään erilaisten aistien hyödyntäminen opetuksessa. Opetussuunnitelman mukaan myös oppilaita tulee ohjata edistämään toiminnallaan esteettisyyttä ja nauttimaan sen ilmenemismuodoista (OPS 2014). Ymmärrän tämän suhteellisen kokonaisvaltaisena ohjeena rohkaisemaan oppilaita käyttämään kaikin tavoin luovuuttaan, mielikuvitustaan ja kehollisuuttaan visuallisessa, draamallisessa tai musiikillisessa ilmaisussa sekä luomaan jotain, mikä saa meidät kokemaan aina jotain erilaista.