Uskonto edustaa japanilaisella vanhaa perimää. Japanissa oli alkujaan kansanuskoa ja uskontoa, josta juurtuu nykyinen pääuskonto, sintolaisuus. Sintolaisuus sai nimensä 500-luvulla eKr, kun se haluttiin erottaa japanilaisesta muinaisuskonnoista sekä maahan saapuneista buddhalaisuudesta ja kungfutselaisuudesta. To tarkoittaa tietä, ja sintolaisuus tulee sanasta sinto eli jumalan tai jumalten tie.

Uskonto luo yhteenkuuluvaisuutta, ja se on olennainen osa Japanin historiallista perinnettä. Sintolaisuus on maan perinteinen uskonto. Joskus on sanottu, että ymmärtääkseen japanilaisuutta tulee ensin ymmärtää, mitä sintolaisuus on.

Japanin uskontotilanteessa on erikoista se, että vaikka yhdeksän kymmenestä japanilaisesta kannattaa sintolaisuutta, on heistä suurin osa myös jonkin muun uskontokunnan kannattajia. Moniuskontoisen japanilaisen tärkeimmät uskonnot sintolaisuuden lisäksi ovat buddhalaisuus ja kungfutselaisuus. Japanilaisen elämässä eri uskonnot sekoittuvat välillä keskenään. Japanilaislapsi voidaan viedä nimenantoa varten sintopapin luo, mutta suvun hautaamisseremoniat toimittavat buddhalaismunkit.