Taavi Turunen  Romaaniesittely

Hiekanpään koulu
7C 1.12.2018  

 

 

 

 

 

Seikkailujen Laiva, Enid Blyton

 

Kirja on seikkailukirja. Esitellään ensin kirjan päähenkilöt ja sivuhenkilöt. Aloitetaan Jack ja Anne Trentistä, heidän molemmat vanhempansa ovat jo kuolleet, joten he asuvat Alison-tädin luona. Jack ja Anne ovat kuin kaksoset, heillä molemmilla on naama täynnä pisamia, punainen tukka ja vihreät silmät. Tarkkaa ikää on vaikea arvioida, sillä sitä ei kirjassa kerrottu. Mutta arvelisin, että Anne on noin 12-vuotias ja Jack noin 14-vuotias. Seuraavana ovat Filip ja Dinah Mannering, he ovat Alison Manneringin lapsia, ja myös heidän isänsä on kuollut. He asuvat Jackin ja Annen kanssa Alisonin luona, joten he neljä ovat kuin veljeksiä. He olivat noin saman ikäisiä, kuin Jack ja Anne, joten he tulivat hyvin toimeen keskenään. Filip oli hieman lyhyempi kuin Jack, hänellä oli ruskeat hiukset. Dinah näytti suurinpiirtein samalle, kuin Anne, mutta hänellä ei ollut pisamia ja hän oli Annea paljon pidempi. Kiki ja Miki olivat Jackin ja Filipin lemmikit. Kiki-papukaija Jackin ja Miki-apina Filipin. Mikin Filip otti huostaansa tarinan alkupuolella, kun he vierailivat Marokossa risteilyllään. Kiki taas oli Jackin lemmikki. Se oli jokseekin ärsyttävä ja matki kaikkea, mitä ihmiset sanoivat. Alison Mannering oli Filipin ja Dinah`n äiti. Jack ja Anne kutsuivat häntä Allie-tädiksi. Hän oli noin viidenkymmenen ikävuoden paikkeilla.
Sitten on Herra Eppy ja hänen veljenpoika Lucian. Herry Eppy, oli rikas, hieman hullu. Hän oli ja lyhyt ja osteli ja myi saaria, aivan kuin ne olisivat ollut mattoja tai lamppuja. Hän tutki saaret ja etsi, jos saarista löytyisi vanhoja, arvokkaita esineitä, joita hän voi joko myydä tai lisätä hänen kokoelmaansa. Hänen veljenpoikansa Lucian oli 14-vuotias, hän tykkäsi todella paljon historiasta ja vihasi liikuntaa. Hän oli koulussa hyvä vain historiassa. Hän oli ainoa kaveri Jackille, Filipille, Dinah`lle ja Annelle risteilyllä. Viimeisenä esittelyssä on Bill. Hän oli lapsien huoltaja loppumatkan, kun Allie joutui lähtemään katsomaan sairasta Polly-tätiään. Hän oli lapsien suosiossa jo aikaisemmin. Lapset vetivät hänet, taas uuteen seikkailuun. 

Kirjassa on kaksi päämiljöötä, joten kerron ne tapahtumajärjestyksessä. Aloitetaan isosta risteilijästä, jossa oli paljon hyttejä, ruokala, aurinkokansi, kaikenlaisia kansipelejä, kuten kansitennis. Kirjan tapahtumat sijoittuvat arviolta 1950 ja- 60 luvun vaihteelle.
Toinen miljöö oli Thamis-saari, joka oli pieni, köyhä, kuollut saari. Saarella oli vain muutama maatila, jossa asui ihmisiä. Muuten siellä oli vain vanha rauniokaupunki. Saarelle oli myös piilotettu vanhan merirosvon aarre. Saarelle oli vain kaksi pääsyä, molemmat veden kautta. Saarelle osasi vain todella harvat ihmiset, nimittäin veden alla oli monia kiviä. Kaupunki oli hyvin sammaleinen ja umpeenkasvanut, kaikki oli luonnon vallassa. Kaupungissa oli vanha raunioitunut temppeli, kirkko ja asuinrakennuksia.

Kirja alkaa siitä kun, lapset miettivät mitä he voisivat tehdä kesälomallaan. He pohtivat voisivatko he lähteä pyöräretkelle keskenään, mutta vastaus on kielteinen. Silläkin on syynsä, sillä Allie Mannering vie heidät risteilylle isossa laivassa.

Risteilyllä he matkustelivat eri puolella maailmaa ja pysähtyivät milloin mihinkin maahan ja kaupunkiin. Kun he saapuivat Marokkoon Filip löytää itsellensä uuden lemmikin, Mikin. He jatkoivat matkaa risteilyllään ja seuraavassa pysähdyspaikassa Lucian ja Herra Eppy nousivat laivaan. He matkustelevat läpi maiden ja mantereiden, kunnes he saapuvat Oupokseen, Aigeian meren saaristoon, joka sijaitsee Kreikassa. Kun he poikkesivat Amulis-saarella, Anne lähti uuden kaverinsa Lucianin kanssa etsimään Filipille synttärilahjaa, laivaa pullossa. He kävivät yhdessä sekalaiskaupassa, jossa ei ollut pullossa olevaa laivaa, mutta kaupassa kuitenkin tiedettiin missä sellainen on.
Se sijaitsi mäellä, eräällä vanhalla naisella. Anne ja Lucian menivät sinne ja ostivat sen. Se oli todella likainen, mutta Anne ja Dinah putsasivat sen ettei siinä näkynyt tahraakaan. Lahja annettiin Filipille kaksi päivää myöhemmin, hänen syntymäpäivänään. Samana päivänä he jättivät Kikin, Mikin ja pullossa olevan laivan hyttiin keskenään, kun he kävivät syömässä. Sillä aikaa eläimet riitelivät ja rikkoivat pullon. Kun he tulivat takaisin syömästä, he huomasivat sotkun. Laivassa kuitenkin oli jotakin, se oli ontto ja todella vanha. Laivassa oli avausmekanismi, jonka lapset saivat selville. Laivan sisästä löytyi kartta, vanha aarrekartta. Kartan ymmärtämisessä oli vain vähän isompi ongelma, nimittäin se oli kreikankielinen. He ajattelivat, että he leikkaavat kartan neljään osaan ja vievät sen neljälle eri kreikankieltä osaavalle ihmiselle. He piilottivat muut palat huoneisiinsa ja veivät ensimmäisen palan Herra Eppylle, eikä se ollut heidän paras idea. Herra Eppy oli hyvin kiinnostunut kartan palasesta ja huomasi, että se oli juuri leikattu. Hän lainasi sen, vaikka lapset ei olisi antanut tehdä sitä. Hän arveli, että lapsilla oli muutkin palat ja kyseli niistä kokoajan. Seuraavan palan lapset veivät laivan kaupan myyjälle, joka myös osasi kreikkaa. Hän kertoi lapsille, että kartassa kerrotaan Thamis-saaresta. Mutta hänkään ei voinut kertoa paljoa, sillä hänellä ei ollut kuin yksi pala kartasta. Kun lapset olivat lähtemässä, he huomasivat, että Herra Eppy oli kuunnellut heitä koko keskustelun ajan salaa. He eivät olleet iloisia asiasta, sillä nyt Herra Eppy tiesi, että lapsilla oli muutkin kartan osat. Kun he illalla tulivat syömästä, he huomasivat, että laiva oli kadonnut. Herra Eppyn oli täytynyt viedä laiva ja etsiä oliko loppuosa kartasta laivassa. He kävivät syyttämässä Herra Eppyä, joka ei ollut paikalla aivan heti, kun he saapuivat vaan tuli hieman myöhemmin lapsien tulon jälkeen. Herra Eppy ei kuintenkaan odotettavasti myöntänyt mitään ja oli hyvin tuohtunut syytöksistä. Lapset hämmästyivät tullessaan takaisin hyttiin, sillä laiva oli takaisin samalla, vanhalla paikallaan. He tutkivat laivan, ja huomasivat, että laivan avausmekanismin vipu oli hieman vinossa. Tässä vaiheessa lapset tiesivät, että kartta oli vanha ja luultavasti aito, sillä Herra Eppy halusi kartan niin kovasti itselleen.

Eräänä aamuna Jack huomasi, että Herra Eppy oli lähtemässä moottoriveneellä, luultavasti etsimään Andran aarretta, johon kartta ohjeisti. Hän riensi kertomaan asiasta muille. Seuraavana päivänä Allie sai sähkeen Billiltä, jossa hänelle kerrottiin, että hänen Polly-tätinsä on vakavasti sairaana ja tarvitsee Allien apua. Ja että Bill tulisi laivalle lapsien huoltajaksi. Samana päivänä lähellä saarta, jossa oli lentokenttä. Allieta tultiin hakemaan moottoriveneellä. Seuraavana yönä Bill saapui laivalle moottoriveneellä ja lapset olivat aivan haltioissaan hänen tulostaan. Seuraavana aamuna he kertoivat Billille kartasta ja Andran aarteesta ja Herra Eppyn käytöksestä. Bill oli asiasta kiinnostunut ja hämmästynyt, että miten lapset saivat itsensä vedettyä taas uuteen seikkailuun. Yöllä laiva oli ollut paikallaan konevian vuoksi, ja aamupäivällä ilmoitustaululle laitettiinkin ilmoitus, siitä että laiva jää vieressä olevan saaren satamaan päiväksi. He kävivät saaren keskiosassa olevassa kaupungissa, ja menivät kääntäjän puheille. Hän teetti jäljennöksen kartasta, mutta tietysti englanniksi. Illalla he palasivat laivalle ja huomasivat ilmoitustaululta, että laiva jää satamaan pariksi päiväksi saman konevian vuoksi. Lapset saivat idean, lähteä Thamis-saarelle katsomaan, missä aarre voisi olla.

He lähtivät seuraavana aamuna ja Andros niminen veneenkuljettaja vei heidät sinne hieman vastahakoisesti. Kun he saapuivat sinne he yllättyivät, sillä saaren ainoa kaupunki oli raunioina. Sinne aarre oli joskus haudattu. He huomasivat kaksisormisen kallion, joka oli yksi vihjeistä kartassa. He huomasivat, että siellä oli tunneli ja he menivät sinne. Mutta matka tunnelissa päättyi lyhyeen, sillä heidän eteen tuli iso kivestä tehty ovi. He kääntyivät ja päättivät lähteä takaisin laivalle. Kun he pääsivät näköetäisyydelle vanhasta satamasta, he huomasivat että vene oli poissa ja Andros oli lähtenyt ilman heitä. Billin ja lapsien oli pakko jäädä saarelle yöksi. Yöllä Bill kuuli kreikankielistä keskustelua ja askeleita jotka lähestyivät heitä ja Kikikin heräsi. Sitten Kiki päästi pistoolinlaukausta muistuttavan äänen, jonka se oli oppinut lasten yleisurheilukilpailuissa. Miehet pelästyivät ääntä ja juoksivat henkensä edestä karkuun tätä mysteeristä pistoolinlaukausta. Kaikki heräsivät, mutta kuitenkin saivat myöhemmin vielä unta ja heräsivät seuraavana aamuna. He söivät aamupalan, jonka he olivat saaneet laivalta mukaansa retkeä varten. He lähtivät tutkimaan kaupunkia ja sinne saapui poika, joka ratsasti aasilla ja toi ruokaa. He lopulta maksoivat hänellä, mutta eivät ymmärtäneet mitään mitä hän sanoi, sillä hän puhui kreikkaa. He tutkivat vanhaa temppeliä ja olivat vanhan pylvään vieressä, kunnes Kiki ja Miki alkoivat tapella. Tappelu loppui, kun Miki tippui pylvään sisälle olevaan maan alaiseen tunneliin.

He hoitivat Mikin kuntoon piilottivat eväänsä tunneliin ja jatkoivat itse matkaa syvemmälle. He noudattivat kartan vihjeitä ja menivät aluksi väärään suuntaan, mutta kääntyivät takaisin. He olivat menossa luolan uumenissa, kunnes Jack huomasi, että Kiki on hävinnyt ja kääntyi takaisin etsimään sitä. Muut jatkoivat eteenpäin ja hetken kuluttua kaikki muut eksyivät labyrintissä, joka oli yksi vihje kartassa. Onneksi he löysivät tien pois sieltä seuraavaan ja viimeiseen kohtaan kartassa, katakombiin. Seuraavien todella jyrkkien portaiden jälkeen, he saapuivat isoon huoneeseen. Huoneeseen, jossa oli Andran aarre. Kaikki olivat innoissaan siitä, että he olivat löytäneet ison ja vanhan aarrekammion, jossa oli aarteita. He lähtivät hetken kuluttua takaisin kohti maanpintaa ja miettivät, missä Jack mahtoi olla? Oliko hänelle käynyt jotain? Oliko hän eksynyt, vai mitä?

Jackilla oli hieman tukalammat oltavat maanpinnalla, sillä Herra Eppy ja hänen kolme apumiestänsä olivat köyttäneet Jackin kädet ja jalat. Hän uhkaili Jackia ja halusi tietoja siitä, missä aarre olisi voinut olla. Toisaalla maan uumenissa muut olivat lähestymässä salaista sisäänkäyntiä. Kiki kuuli heidän tulonsa ja meni heitä vastaan pylvään ylle ja paljasti kaiken. Jack koitti varoittaa, mutta Herra Eppy vaimensi hänet. Bill nousi ensimmäisenä pylväästä ja koitti taistella itsensä pois kolmen miehen otteesta, jotka köyttivät Billin. Hetken päästä kaikki olivat köytettyinä maassa ja Herra Eppy, Lucian, joka oli saapunut laivalta saarelle, koska hänellä oli ollut niin tylsää ja kolme Herra Eppyn apumiestä olivat maan alla, salaisessa tunnelissa etsimässä aarretta. Miki kuitenkin puri Filipin köyden auki hetken kuluttua miesten mennen maan alle.

Filip päästi kaikki muut vapaaksi, mutta heillä ei ollut enää ruokaa ja kaikilla oli nälkä, he muistivat pojan, joka toi ruoan joka päivä aina samaan aikaan. Poika tuli taas, ja tällä kertaa he maksoivat mukisematta. He söivät runsaan ruoan ja sen jälkeen aurinko alkoi jo laskea. Bill päätti, että he tekisivät vahtivuorot, hän itse oli ensin neljä tuntia vahdissa, sitten Jack olisi kaksi tuntia ja viimeisenä Filip olisi kaksi tuntia. Billin eikä Jackin vuoroilla ei tapahtunut mitään erikoista, kunnes Filipin vuorolla hän kuuli ääniä pylväästä ja herätti Billin. Bill huusi pylvääseen ja kysyi kuka siellä oli. Lucian vastasi, että hän ja että hänellä ei ollut ruokaa ja hänen Eppy-setänsä oli luultavasti eksynyt alas. Bill nosti Lucianin ylos, antoi hänelle ruokaa ja käski hänen mennä nukkumaan.

Kun lapset viimein aamulla heräsivät, olivat he ihmeissään Lucianin tulosta. He kysyivät Lucianilta, mitä kautta he olivat tulleet saarelle. Lucian vastasi, toista, vaarallisempaa kautta. Sillä reitillä oli todella vaikea olla osumatta kareihin, joten he eivät olisi voineet mennä niille veneille, harhauttaa miehiä, jotka olivat siellä vartiossa, jonka Lucian myös kertoi. Kaikki kääntyi parhain päin, kun Billin ystävä Tim saapui lentokoneella Androksen kanssa saarelle, joka oli kertonut kaiken heistä Timille. Tim vei tytöt lentokoneellaan pois saarelta, ja muut päättivät lähteä veneellä.

Lucian harhautti vartiossa olevia miehiä, ja sanoi että Herra Eppylla oli asiaa. Sillävälin Andros kopeloi toisen veneen moottoria, ettei se lähtisi käyntiin. Kaikki menivät veneeseen ja olivat lähtövalmiita odottaessaan Billiä. Bill saapui hetken päästä, juostessaan kahta miestä karkuun, jotka olivat äkänneet jutussa olevan jotain mätää. He lähtivät veneellä satamalle, jossa laiva myös oli ja kävivät saaren poliisipäällikön luona. He kertoivat poliisipäällikölle kaiken ja hän tarkisti omistiko Herra Eppy saaren, jota hän aikaisemmin oli väittänyt kaikille köyttäessään heitä. Poliisipäällikkö varmisti, ettei Herra Eppy omistanut saarta ja lupasi lapsille muutamat esineet aarteesta.

Kaikki jatkoivat laivalle ja loppuristeily tuntui lapsien mielestä niin laimealle kaiken tämän jälkeen. Lopulta he saapuivat Englantiin ja kertoivat kaiken Allie Manneringille. Hän ei ollut iloinen asiasta Billille ja sanoi, ettei hän enää voinut luottaa Billiin. Lapset ehdottivat, että miksi he molemmat eivät voi olla heidän huoltajiaan ja Allie voisi katsoa, ettei Bill veisi lapsia enää uusiin seikkailuihin. Kirjan loppuratkaisu on mielestäni hyvä. Se on kiinnostava, jännittävä ja koukuttava. Kirja johdatteli loppuratkaisuun. 

Kirjan kertoja on kaikkitietävä kertoja ja kertoo asiat hahmon näkökulmasta.

En huomannut kirjassa olevan ennakointeja tai takaumia.

Kirjan teema voisi olla ystävyys tai yhteistyö, sillä he saavat kaikki aarteesta selville porukassa ja pakenevat saarelta kaikkien omalla avullaan.

Kirja oli todella mielenkiintoinen, hieman jännittävä ja koukuttava. Kirjassa kuvailtiin tilanteet todella tarkasti, joka auttoi muodostamaan tilanteen helposti mielessä. Kirjasta kun luki yhden kappaleen, ei malttanut odottaa, että pääsee lukemaan toista. Tykkäsin kirjasta paljon ja aion jossain vaiheessa lukea Seikkailu-sarjan muutkin osat.