AI4 (1A)
KERTAUSTA KOKEESEEN
Löydä novellin TEEMA eli sen ajatussisältö, jota kaikki novellista tekemäsi havainnot ja tulkinnat tukevat. Päätä, mihin novellissa kannattaa keskittyä. Onko siinä erityistä merkitystä esimerkiksi henkilökuvauksella, ympäristön kuvauksella, kertojalla tai vaikkapa kielellä. Onko novellissa sellaisia toistuvia merkityksellisiä esineitä, asioita ym., joita voisi tarkastella motiiveina? Tee havaintoja, jotka tukevat kokonaistulkintaasi novellin teemasta ja jäsennä vastauksesi selkeästi kappaleisiin.
Muista perustella tulkinta viittauksilla tekstiin (= havainto tekstistä ja sen tulkinta ja perusteluna tekstiviittaus joko sitaattina tai omin sanoin selostaen).
Pyri käyttämään kirjallisuuskäsitteitä: aihe, kertoja (=kaikkitietävä kertoja, ulkopuolinen kertoja ja minäkertoja), kerronta, juoni, huippukohta, käännekohta, aukot, näkökulma, miljöö, pää- ja sivuhenkilöt, konfliktit, motiivit ja teema.
Novellianalyysin alussa esittele novellin lähdetiedot. Aluksi mainitaan kirjailijan nimi, novellin nimi, ilmestymisvuosi ja aihe.
Kirjoita novellianalyysi preesensissä.
Jäsennä tekstisi kokonaisuuksiin, joita yhdistää sama aihe eli muista kappalejako.
Voit kerrata novellianalyysin käsitteitä myös katsomalla tämän videon:
ESIMERKKI NOVELLIANALYYSISTA:
(Käsitteitä käytetään tarpeen mukaan. Tässä novellianalyysissa käsitellään muun muassa kertojaa, näkökulmaa, päähenkilöä ja novellin kieltä. Omat päätelmät on perusteltava novellin tiedonmurusilla.)
Kun kuollutkin on parempaa seuraa kuin omat vanhemmat
Novellin päähenkilö joutuu muut tamaan kotoaan ja vaihtamaan koulua. Hänen mielipidettään asiasta on tuskin edes kysytty ja siksi hän käyttäytyy hankalasti
Kertojan kielen käyttö, kuten isälle muuttopuuhassa lausuttu ”Pakkaa homo itse!” sekä melko välinpitä mätön suhtautuminen kuolleeseen naapuriin ja isän lyönteihin saattavat myös omalta osaltaan olla vihjeitä miessuvun edustajasta. Toisaalta nykyaikainen kielenkäyttö
ONGELMANRATKAISUDRAAMA
LAULULYRIIKAN ANALYYSIKYSYMYKSET
Tarkastele runon nimeä.
- Mitä runon nimi tarkoittaa?
Tarkastele runon sisältöä ja tunnelmaa.
- Mikä on runon aihe?
- Kertooko runo tarinaa? Mitä runossa tapahtuu?
- Esittääkö runo tuokiokuvan?
- Millainen tunnelma runossa on?
Tutki runon kieltä.
- Millaista kieli on?
- Kuka runossa puhuu ja kenelle?
- Kenen ääni kuuluu?
- Onko runossa vertauksia, metaforia tai personifikaatioita?
(esim. vertaus: kuolema kuin uni, metafora: kuoleman uni, personifikaatio: Kuolema koskee kylmällä kädellään.)
- Onko runossa symboliikkaa? (esim. sydän rakkauden symbolina)
- Millä muilla keinoin runossa kuvaillaan?
Tutki runon rytmiä ja rakennetta.
- Ovatko säkeet ja säkeistöt pitkiä vai lyhyitä? Vaihteleeko niiden pituus?
- Mikä toistuu ja miksi?
- Onko runossa riimejä eli loppusointuja tai allitteraatiota eli alkusointua?
- Vaihtaako puhuja näkökulmaa (asentoa) kesken runon?
Tee tulkintoja.
- Mikä on runon keskeisin sanottava?
- Mihin runossa viitataan?
- Muuttuuko jokin runossa?
- Miten runo puhuttelee sinua?
- Mitä runo kertoo elämästä? Mikä on sen teema?
MUSIIKKIVIDEON ANALYSOINTI:
Tutustu valitsemastasi kappaleesta tehtyyn musiikkivideoon.
- Kertooko musiikkivideo tarinan vai onko se tilannekuvaus? Eroaako se sanoituksen sisällöstä? Miten?
- Minkälainen tilanne videossa on? Mistä se alkaa? Miten toiminta kehittyy? Onko huippu-/käännekohtaa? Miten lopun laskevan toiminnan vaihe on toteutettu? Entä loppukohtaus?
- Millainen tunnelma videossa on? Muuttuuko tunnelma tai puhujan asenne? Millä keinoilla videoon on luotu tunnelman vaihtelua?
- Minkälaisia kerronnan keinoja videossa on käytetty?
Kerronnan keinoja:
Esim. pyörivä kamera tai pyörivä kohde, nopeat leikkaukset, hidastus, animaatio, vääristävät kuvakulmat (kuvattu esim. hyvin korkealta ikään kuin taivaasta käsin), lähikuvat ja erikoislähikuvat, erikoisefektit, kuten värit, pätkiminen, kuvan pirstominen, äänivirtaa myötäilevä kuvavirran rytmi
RUNOANALYYSI
PALAUTUSKANSIO RUNOTEHTÄVILLE
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia lähettää mitään.
TEHTÄVIÄ RUNON KIELESTÄ: metafora, vertaus ja personifikaatio
Metaforaa voidaan pitää tiivistettynä vertauksena, sillä siinä rinnastetaan kaksi asiaa ilman vertailevaa sanaa, esimerkiksi
vertaus --> metafora
katse kuin jäätä --> jääkatse
katse kuin ruoska --> katseen ruoska
katse, joka on raukea kuin lehmällä --> lehmänraukea katse
TEHTÄVÄ 1:
A) Tiivistä metaforiksi:
suu kuin napinreikä
iho, joka hohtaa kuin helmi
B) Pura metaforat vertauksiksi:
trumpettiääni
hänen yöperhon hengityksensä
C) Mitä personifikaatioita seuraavissa virkkeissä on?
Talouselämän laman kova koura ulottuu suomalaisten arkeen.
Rakkaus käynnisti hänet kuin pullean kellon.
D) Keksi muutamia vertauksia, metaforia ja personifikaatioita, joissa esiintyy sana sydän.
TEHTÄVÄ 2:
A) Poimi Jarkko Laineen Rakkauskertomus-runosta metaforia, vertauksia ja personifikaatioita.
Rakkauskertomus
Kuu, vanha hämysaavi
Ison Kärrääjän rattailla tuljuu
ja lientään loiskuttaa
kuunkylvyssä maan rakastavaiset
puistossa istuvat, autossaan, pojalla
hot dog puoleksi syömättä, tyttö vaiti
etsii asemaa radiosta. Tuulilasin läpi
he katsovat kadun valoja, kaikki
sanat jo sanottu, joka paikasta he ovat,
toisensa kajonneet, joka paikasta
ja sitten pojan tuli nälkä, kuu noruu
alas talojen kuvetta, puut sitä
siivilöivät, se hohtaa himmeästi
hopealta, mutta se on valhetta,
tyttö tietää sen, ja poika tietää,
he istuvat kuutamossa, lemmenparina,
takaisin etupenkille siirtyneinä,
poika syö suunsa tyhjäksi, tyttö sulkee
silmänsä, ja kun he suutelevat,
maistuu sinappi ja ketsuppi,
on toukokuun ilta,
kuutamo, ja rakkaus, ikuinen.
Jarkko Laine, Viidenpennin Hamlet. 1976.
B) Tutki Katri Valan runoa Yötaivas ja Mika Waltarin runoa Teräskukat. Mitä sanaperheitä niissä on?
Yötaivas
Taivaan sininen pelto,
myrskyöiden syväksi kyntämä,
kasvaa tähtien hopeakauraa,
kylmän pellon harvaa kauraa.
Ken tarttuu kuun terävään sirppiin?
Katri Vala, Pesäpuu palaa. 1942.
Yksin,
yö.
Suurkaupungin houraileva uni
jättiläiskäsivarsin.
Teräskukkia, betonia, ammoniakkia.
Villin ihana olet,
lasiverhossa,
käärmejuovaisin valoin.
Sadan miljoonan sielun
lumottu houre:
teräskukkia auringonverkkojen alla.
Tähdet satavat,
pienet, kuolleet tähdet
betonikaarien ylle.
Kuun metallikaivoksista
palaavat rakettilaivat
kipinäsuihkuna.
Yksin,
yössä,
uneksien
teräskukkien unta.
Mika Waltari, Valtatiet. 1928.
KUMMITUSMETSÄ
Erittele ja analysoi tapoja, joilla pelon ilmapiiriä luodaan Tove Janssonin Kesäkirja-romaanin luvussa Kummitusmetsä.
Kummitusmetsä
MEREN PUOLELLA saarta kallion takana oli vyöhyke kuollutta metsää. Siltä puolen kävi tuuli, ja monta sataa vuotta oli metsä yrittänyt kasvaa päin myrskyjä ja saanut aivan omalaatuisen ulkonäön. Jos souti siitä ohi, näki selvästi, miten jokainen puu kurkotti pois tuulen alta, ne menivät kyyryyn ja solmuun ja usein ryömivät maata myöten. Ajan oloon rungot katkesivat tai sitten lahosivat ja vajosivat, kuolleet puut joko tukivat tai murskasivat niitä joilla vielä oli latvassa vihreää, ja ne kaikki yhdessä olivat kuin takkuinen massa itsepäistä alistumusta. Maassa kiilsi ruskea havuneulaspeite paitsi niissä kohdin, missä kuuset olivat päättäneet ryömiä maata myöten eikä seisoa, niiden vihreys rehotti kuin uhkeassa raivossa, kosteana ja loistavana kuin viidakossa. Metsää sanottiin kummitusmetsäksi. Verkkaisen vaivan alaisena se oli kasvanut muotoonsa, ja säilymisen ja häviön raja oli niin arka, ettei pieninkään muutos ollut ajateltavissa. Jos olisi raivattu aukko tai eroteltu maahan vajonneita runkoja, olisi kummitusmetsä saattanut tuhoutua. Suovettä ei saanut johtaa pois, tiiviin suojamuurin taakse ei saanut mitään istuttaa. Kauimpana tiheikössä, aina pimeinä pysyvissä onkaloissa asui lintuja ja pikkueläimiä, tyynellä ilmalla saattoi kuulla siipien suhinaa tai äkillistä käpälien rapinaa. Nämä eläimet eivät koskaan tulleet näkyviin.
Saaren alkuaikoina perhe yritti saada kummitusmetsästä karmivamman kuin se oli. Veneellä käytiin tuomassa kantoja ja kuivia katajia naapurisaarista, valtavia kappaleita rapissutta ja haaltunutta kauneutta, saaren yli raahattaessa ne taittuivat ja katkeilivat raivaten leveitä tyhjiä teitä sille paikalle asti, missä niiden oli määrä seistä. Isoäiti huomasi, ettei tästä mitään hyvää syntyisi, mutta ei puhunut mitään. Jälkeenpäin hän siivosi veneen ja odotti, kunnes toiset olivat kyllästyneet kummitusmetsään. Sitten hän meni sinne yksikseen. Ryömi hitaasti vesikuopan ja saniaisten ohi, ja väsyttyään meni maahan pitkäkseen ja katseli ylös harmaan naava- ja oksaverkon lävitse. Toiset kysyivät, missä hän oli ollut, ja hän vastasi että oli tainnut vähäsen nukkua.
Kummitusmetsän takana saari muuttui puistoksi, siellä vallitsi järjestys ja kauneus, roskat korjattiin pienintä risua myöten maan ollessa märkänä kevätsateesta, sen jälkeen kulki vain kapeita polkuja niemestä niemeen ja alas hiekkarantaan. Vain maalaiset ja kesävieraat kävelevät sammalissa. Eivät he tiedä, eikä siitä voi kyllin usein huomauttaa, että sammal on arinta mitä maa päällänsä kantaa. Siihen kun astuu kertaalleen, niin sammal sateen tultua kohoaa, toisella kerralla se ei kohoa. Jos kolmannen kerran kävelee sammalta myöten, se kuolee. Se on niin kuin haahkat, ne eivät palaa enää koskaan, kun ne on kolmannen kerran säikäytetty pesästään. Johonkin aikaan heinäkuuta sammal koristautui keveillä pitkävartisilla ruohoilla. Röyhyt avautuivat täsmälleen samalla etäisyydellä maasta ja keinuivat tuulessa kaikki yhtaikaa niin kuin sisämaan niityillä, koko saarta peitti silloin laheanlämmin huntu, joka hädin tuskin näkyi ja oli viikon päästä poissa. Mikään ei voinut luoda yhtä voimakasta koskemattoman luonnon ja erämaan mielikuvaa.
Mutta kummitusmetsässä istui isoäiti ja veisteli outoja eläimiä. Hän teki niitä oksista ja puunkappaleista ja antoi niille käpälät ja kasvot, mutta ulkomuoto oli niillä vain viitteellinen, ei koskaan liian selvä. Niissä säilyi puun sielu, selkien ja jalkojen mutkissa oli kasvamisen oma tutkimaton muoto, ne olivat lahoavaa metsää edelleenkin. Toisinaan isoäiti veisti niitä suoraan jostain kannosta tai rungosta. Hänen puueläimensä karttuivat karttumistaan. Ne istuivat puihin kiinnitettyinä tai hajasäärin, runkoon nojaten tai maahan vajonneina, raajat ojossa ne vaipuivat suoveteen, tai ne makasivat rauhallisesti käppyrässä puun juurella ja nukkuivat. Joskus tuollainen eläin oli pelkkä profiili varjon keskellä, joskus niitä oli kaksi tai kolme yhdessä, tappeluun tai rakkauteen syventyneinä. Isoäiti käsitteli vain vanhaa puuta, muotonsa jo löytänyttä, toisin sanoen hän huomasi ja valikoi vain sellaista puuta, joka ilmaisi mitä hän tahtoi.
Kerran isoäiti löysi hiekasta ison valkoisen selkänikaman. Se oli liian kova käsiteltäväksi, mutta ei se olisi kauniimmaksi voinut enää tullakaan, ja niin hän vei sen kummitusmetsään sellaisenaan. Hän löysi luita vielä lisääkin, valkoisia tai harmahtavia, ne kaikki oli meri huuhtonut maihin.
Mitä sinä puuhaat? kysyi Sophia.
Leikin, vastasi isoäiti.
Sophia ryömi sisälle kummitusmetsään ja näki kaiken, mitä hänen isoäitinsä oli tehnyt. Onko tämä taidenäyttely? hän kysyi. Isoäiti sanoi, ettei tässä ollut mistään veistoksista kysymys, veistokset ovat jotain ihan muuta.
He alkoivat yhdessä kerätä luita rannoilta.
Etsiminen ja kerääminen ovat aivan oma lukunsa, silloin ei nimittäin näe mitään muuta kuin mitä etsii. Puolukoita poimiessa näkee vain sen mikä on punaista ja luita etsiessä näkee vain kaiken valkoisen, kulkipa missä hyvänsä ei näe muuta kuin lunta. Toisinaan ne ovat neulanohuita, ylen hienoja ja hauraita, ja niitä on kannettava hyvin varoen. Toisinaan ne ovat valtavan isoja paksuja reisiluita tai kylkiluuhäkkejä, hiekkaan hautautuneina kuin laivahylyn kaaripuut. Niitä on tuhannenmuotoisia, jokaisella on oma rakenteensa.
Sophia ja isoäiti asettivat kaiken löytämänsä kummitusmetsään, heillä oli tapana mennä sinne hämärän aikaan. Maa puiden alla koristettiin valkoisilla arabeskeilla, ne olivat kuin merkkikieltä, ja saatuaan kuvion valmiiksi he jäivät istumaan ja hiukan juttelemaan ja kuuntelivat lintujen liikahduksia tiheiköstä. Kerran lähti jostain teeri lentoon, erään toisen kerran he näkivät hyvin pienen pöllön. Se istui oksalla erottuen varjokuvana iltataivasta vasten. Saaressa ei ollut koskaan ennen käynyt yhtään pöllöä.
Eräänä aamuna Sophia löysi virheettömän pääkallon, se oli jonkin ison eläimen pää, hän löysi sen itse. Isoäiti arveli sitä hylkeenpääksi. He kätkivät sen koriin ja odottivat iltaan. Auringonlasku oli sinä iltana pelkkiä punaisen vivahteita, valo virtasi yli saaren kaikkialta ja teki punaiseksi itse maankin. He veivät kallon kummitusmetsään, siellä se loisti kaikkine hampaineen.
Yhtäkkiä Sophia alkoi kirkua. Vie se pois! hän huusi. Vie se pois! Isoäiti otti hänet oikopäätä syliin mutta katsoi parhaaksi olla vaiti. Pian Sophia nukahti. Siinä istuessaan isoäiti suunnitteli hiekkarantaan taloa tulitikkulaatikoista ja mustikoiden istuttamista talon taakse, laiturinkin voisi tehdä, ja hopeapaperista ikkunat.
Sitten puueläimet saivat häipyä omaan metsäänsä. Arabeskit vajosivat maahan ja sammaltuivat vihreiksi, puut liukuivat aikaa myöten yhä syvemmäs sylikkäin. Hämärän tullen isoäiti usein meni kummitusmetsään yksikseen. Mutta päivällä hän istui kuistin portailla tekemässä kaarnaveneitä.
INTIAANIT PELAAVAT -NOVELLIN TEHTÄVÄT
1.
a. Mistä novelli kertoo, eli mikä on sen aihe?
b. Mitä motiiveja novellissa on?
c. Mikä on mielestäsi novellin keskeinen teema?
d. Osoita tekstihavainnoin, millainen suhde on
– kertojalla ja isällä
– isällä ja Perttulalla
– kertojalla ja Villellä.
e. Millainen mielikuva lukijalle syntyy novellin isästä?
f. Minkälaisia vastakkainasetteluja novellissa on?
2. Kirjoita Jari Järvelän Intiaanit pelaavat -novelliin viidennen päivän tapahtumat, joissa asiat ratkeavat.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia lähettää mitään.
LISÄTEHTÄVÄT PULLO-NOVELLIIN
Alleviivaa novellista kohdat, joissa mainitaan värejä. Analysoi värien merkitystä tekstissä. Mitä niillä halutaan kuvata?
Novellissa puhutaan lentämisestä. Alleviivaa nämä kohdat ja pohdi, mitä vertauskuvallista lentämiseen liittyy tekstissä.
Palauta lisätehtävien vastaukset novellin palautuskansioon.
NOVELLIANALYYSI: PULLO
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia lähettää mitään.
ELOKUVA-ANALYYSI
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia lähettää mitään.
LUOVAN KIRJOITTAMISEN TEHTÄVÄT
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia lähettää mitään.