Harjoittelussa kohtasin todella paljon monikielisiä oppijoita, joiden tukeminen oli minulle uutta ja osittain haastavaa. Vaikka olen käynyt erityisopettajan erilliset opinnot koen, että minulla on vielä paljon opittavaa monikielisten oppijoiden tukemisesta. On tärkeää että jokainen koulun oppilas on tasavertainen yhteisön jäsen ja, että oppilaille tarjotaan mahdollisuus hyödynntää hänellä olevia kielellisiä ja kulttuurisia resursseja (Aalto, Mustonen, Järvenoja & Saario 2019). Harjoittelussa ymmärsin kuinka isossa roolissa moniammatillisuus on tuettaessa monikielisten oppilaiden suomen kielen kehittymistä opiskelukieleksi. Lisäksi erittäin tärkeää on ymmärtää ja tukea oppilaan oman äidinkielen kehittymistä, koska se on oppilaan väline sukulaisten ja perheen välisessä kommunikoinnissa sekä iso identiteettiä.

Harjoittelu auttoi minua huomaamaan ja vastaamaan entistä paremmin erilaisten oppijoiden tarpeisiin. Erityisen haastavaa oppilaille oli kohdata ja suhtautua uusiin asioihin, joiden oppiminen vei aikaa. Uuden asian kohtaaminen ja sen oppiminen on kaikille vaikeaa, eikä liity pelkkästään oppilaan sisäisiin ominaisuuksiin (Hakkarainen, Lonka & Lipponen 2005, 201). Kuitenkin omalla rauhallisuudellani ja antamalla tilaa kokeilulle monet oppilaat innostuivat ja oppivat heille aivan uusia asioita, kuten koukulla virkkaamista. Oppilaiden oppimiseen vaikuttaa oleellisesti muodostuneet sisäiset mallit, joiden päälle uutta tietoa rakennetaan (Hakkarainen, Lonka & Lipponen 2005, 202). Oppilaiden kanssa huomasi, kuinka suuret oppilaiden erot olivat ja kuinka tärkeässä roolissa on oppilastuntemus ja tieto oppilaan osaamisesta, jotta osaa valita jokaisen kehitystä tukevia tehtäviä.

Harjoittelun aikana en juurikaan päässyt toteuttamaan kirjallista arviointia, minkä koen itselleni suureksi kehityskohteeksi. Arviointi jaetaan Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa kolmeen osa-alueeseen oppimisen, työskentelyn ja käyttäytymisen arviontiin, joista kahta ensimmäisenä mainittua osa-aluetta arvioidaan oppiainekohtaisessa arvioinnissa. Käyttäytymisen arviointi perustuu paikallisiin kasvatustavoitteisiin, järjestyssääntöihin ja toimintakulttuuria ohjaaviin linjauksiin. (Luostarinen 2019.) Erityisesti käyttäytymisen arvionti tuntuu minusta haastavalta, sillä kuinka onnistun arvioimaan käyttäytymistä niin, etten arvioi oppilaan persoonaa? Ohjaavan opettajani kanssa käydystä keskustelusta opein, ettei kokeneemmillekkaan opettajille käyttäytymisen arviointi ole yksiselitteistä. Myös se, mitä oppilaalta vaaditaan esimerkiksi kiitettävään arvosanaan voi vaihdella opettajien välillä. Mielestäni käyttäytymisen arvionnissa, kuten muussakin arvioinnissa, oppilaalle pitäisi olla selkeää mitä arvioidaan ja että hän pystyy itse vaikuttamaan arvioitavien tavoitteiden saavutamiseen, kuten myös Luostarinen (2019) nostaa arviointia käsittelevässä artikkelissaan esiin.

Lähteet:

• Aalto, E., Mustonen, S., Järvenoja, M. & Saario, J. 2019. Monikielisen oppijan matkassa. Verkkosivusto opettajankoulutukseen. Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitos. Saatavilla: https://monikielisenoppijanmatkassa.fi
• Hakkarainen, K., Lonka, K. & Lipponen, L. 2005. Tutkiva oppiminen. Helsinki: WSO
• Luostarinen, A. 2019. Oppimisen työskentelyn ja käyttäytymisen arviointi. Teoksessa A. Luostarinen & J. H. Nieminen. Arvioinnin käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus, 38–51.