Arkontit korvaavat kuninkaan

Ateena oli yhdistänyt Attikan niemimaan ja noussut sen johtoon. Perintökuninkuus oli loppunut viimeistään 683 eKr. ja sen jälkeen todellista valtaa käyttivät kolme arkonttia ja entisten arkonttien muodostama aatelisten vanhimpainneuvosto eli areiopagi.

Kansankokous

Kansankokous eli ekklesiaan saivat osallistua kaikki täysivaltaiset miespuoliset kansalaiset. Ongelmaksi muodostui pientalonpoikien ajautuminen velkaorjuuteen. Tämä vähensi myös hopliittien eli raskaasti aseistettujen jalkaväkisotilaiden määrää. Hopliitit olivat juuri talonpoikia eli Ateenassa oli yleiseen asevelvollisuutteen perustuva armeija.

Timokratia

500-luvun lopulla eKr. arkontti Solon kielsi velkaorjuuden ja rajoitti aatelin valtaa. Poliittiset oikeudet ja sotapalveluksen luonne määräytyi tämän jälkeen varallisuuden mukaan. Järjestelmästä käytetään nimitystä timokratia.

500 neuvosto

Seuraavien hallitsijoiden harjoittama hallinto ja aktiivinen ulkopolitiikka loivat edellytykset kaupan ja käsityön menestykselle ja taloudelliselle vauraudelle. 500-luvun alussa eKr. Ateena jaettiin 10 alueeseen (fyle), joista kustakin vuosittain arvottiin 50 edustajaa 500 neuvostoon (bule), jolle tuli tärkeitä hallinnollisia tehtäviä ja se valmisteli päätöksiä. Varsinaisesti valta oli kansankokouksella. Sotilaallista johtoa edustivat strategit (1/fyle).

Ostrakismos

Kansankokous saattoi ostrakismos-äänestyksellä karkottaa 10 vuodeksi demokratialle vaarallisina pidetyt henkilöt. Ekklesiaan eivät saaneet osallistua muulta tulleet kreikkalaiset tai ulkomaalaiset eli metoikit. Orjat olivat vailla oikeuksia. Orjia oli yhä enemmän, koska niitä saatiin sotien avulla ja taloudellinen vaurastuminen mahdollisti niiden ostamisen.