”Sanovat, että on olemassa monia hyviä kouluja, mutta vain yksi kunnianarvoisa Joensuun lyseon lukio. Vähän juhlallista, mutta kovin totta.”

Joensuun kaupunki perustettiin virallisesti vuonna 1848 Venäjän tsaarin Nikolai I:n suostumuksella. Pielisjoen länsirannalle ryhdyttiin asuttamaan ihmisiä, ja ensimmäinen väkiluku oli henkikirjojen mukaan 149. Joensuu oli 1800-luvulla käsityön ja kaupankäynnin kaupunki, joka kehittyi nopeasti Saimaan kanavan rakentamisen ja Pielisjoen kanavoinnin ansiosta. Joensuusta kasvoikin pikkuhiljaa senaikaisen Suomen merkittävimpiä satamakaupunkeja. Yhteydet Pietariin ja Keski-Eurooppaan olivat vilkkaat. Kaupungista puuttui kuitenkin oppikoulu, jonka katsottiin olevan Pohjois-Karjalan taloudelliselle ja henkiselle edistykselle välttämätön. Vasta koulukysymyksen ratkaiseminen nostaisi Joensuun todellisuudessa Suomen kaupunkien joukkoon.

Koulumme perinteet ulottuvat tähän historialliseen saumakohtaan. Suomi kuului vuodesta 1809 Venäjän keisarikuntaan autonomisena alueena, jonka viralliset toiminnot tapahtuivat ruotsiksi. Kansallisen herätyksen keskeisiä vaatimuksia oli suomenkielisen sivistyneistön kasvattaminen. Kahden epäonnistuneen hakemuksen jälkeen senaatti ja säädyt hyväksyivät vuonna 1865 edistyksellisten joensuulaisten hakemuksen yläalkeiskoulun saamiseksi kaupunkiin. Nelivuotisen yläalkeiskoulun vihkiäiset pidettiin 1.9.1865. Alusta alkaen yläalkeiskoulu oli koko maakunnan koulu, sillä yli puolet oppilaista oli muualta kuin Joensuusta. Neliluokkaisen yläalkeiskoulun matrikkeliin (1865 - 1889) kirjattiin kaikkiaan 639 oppilasta. Oppilaiden sosiaaliset taustat vaihtelivat virkamiesperheistä rahvaskansaan. Koulu muuttui 1889 yliopistoon johtavaksi täysluokkaiseksi klassilliseksi lyseoksi. Ensimmäiset 12 ylioppilasta valmistuivat keväällä 1893. Koulun kukoistusta juhlisti vuonna 1894 valmistunut upea lyseorakennus, joka kulki kansan keskuudessa nimellä ”koulukartano”. Suomen toiseksi vanhimman suomenkielisen oppikoulun merkitystä syrjäiselle maakunnalle on vaikea yliarvioida taloudellisen ja henkisen kehityksen edistäjänä.

Samana vuonna kuin yläalkeiskoulu sai toimiluvan eli 1865, perustettiin Joensuuhun myös ruotsinkielinen tyttökoulu, joka muuttui asteittain suomenkieliseksi. Yliopistoon johtavaksi tyttölyseoksi tyttökoulu siirtyi vasta 1947. Joensuun Tyttölyseo nousi koulujen kärkijoukkoon erityisesti musiikkikouluna. Myös näytelmätoimintaa oli vireää: joka jouluksi valmistui täyspitkä näytelmä, joka usein oli Topeliuksen kirjoittama. Nykykoulun laaja-alaisesti toteutuva ilmaisutaitopainotteisuus on luonnollista jatkoa näille perinteille.

Vuonna 1974 Joensuun Lyseo siirtyi valtiolta kaupungille. Peruskoulu teki tuloaan, ja Joensuun Lyseon ja Joensuun Tyttölyseon lukioasteista muodostettiin kaupungin omistama Joensuun Keskustan lukio. Kouluun perustettiin iltalinja 1976 (nykyisin aikuislinja), jonka toiminta vakiintui nopeasti osaksi Lyseon lukiota. Nykyisen nimensä koulumme sai 1980, kun rehtori Aulis Tynkkynen ja opettajakunta tekivät nimenmuutosesityksen koululautakunnalle. Myös Lyseon ja Tyttölyseon entisten oppilaiden yhdistykset aktivoituivat tukemaan nimenmuutosta. Nykyisessä nimessä haluttiin säilyttää viittaus maineikkaisiin edeltäjiimme. Koulullamme on ollut vuodesta 2000 lähtien erityistehtävänä huolehtia kansainvälisestä lukio-opetuksesta IB-linjalla. Ensimmäiset 20 IB-ylioppilasta valmistuivat vuonna 2003.

Joensuun lyseon lukio ja sen edeltäjät ovat kasvattaneet tuhansia pohjoiskarjalaisia nuoria, joista monet ovat tehneet kansainvälisesti ja/tai kansallisesti merkittävän uran tieteen, taiteen, talouden, hallinnon, urheilun, kasvatuksen, hengenelämän tai puolustuslaitoksen parissa. Väisälän tiedemiesveljekset Vilho, Yrjö ja Kalle niittivät maailmanmaineensa luonnontieteiden parissa. Piispa Eino Sormunen kohosi Itä-Suomen huomattavaksi hengelliseksi johtajaksi, Eino Okkonen eteni taidehistorian alueella akateemikoksi, ja telinevoimistelija Heikki Savolainen ehti osallistua viisiin olympialaisiin tuoden jokaisesta ainakin yhden mitalin, kirkkaimpana kultamitali hevosella Lontoon vuoden 1948 kisoista. Yliopistonrehtori, professori Heikki Kirkinen vaikutti merkittävästi Joensuun korkeakoulun tuloon ja sen kehittymiseen yliopistoksi. Mainittakoon, että jääkäriliikkeen neljästä ensimmäisestä Saksaan lähtijästä oli kolme Joensuun Lyseon vuoden 1912 ylioppilasta.

Lyseon lukio sijaitsee kaupungin ydinkeskustassa vuonna 1956 valmistuneessa Tyttölyseon kiinteistössä, joka saneerattiin täysin vuonna 1988. Vanha lyseorakennus katsoo arvokkaasti Koulukadun yli ja varmaan muistelee, miten poikien ja tyttöjen seurustelusuhteita solmittiin kadun molemmin puolin – vaikka se kiellettyä olikin.

Joensuun Lyseon ja Tyttölyseon historiat kohtaavat joka vuosi ylioppilasjuhlissa, kun lehtori Eila-Maija Jokisen ja veistonopettaja, kuvanveistäjä Veikko Jalavan suunnittelemat Tyttölyseon (1958) ja Lyseon (1959) liput muodostavat lippulinnan yhdessä Suomen lipun kanssa. Nykyisen Lyseon lukion toisen kerroksen rehtoreiden muotokuvat viestivät myös molempien perinnekoulujen historiaa yli sadan vuoden ajalta, tekijöinä mm. Eino J. Härkönen, Tapani Raittila, Jouko Solonen ja Seppo Könönen – kaikki oman koulun kasvatteja. Viiden vuoden välein pidettävät perinnepäivät varmistavat kunniakkaiden perinteidemme vaalimisen.

Kaikkia lyseolaisia yhdistää kuuluisa Lyseon henki, joka korostaa reiluutta, toisen huomioon ottamista ja avoimuutta. Oppilaspolvet vaihtuvat nykyään nopeaan, mutta mm. vireä oppilaskuntatoiminta ennättää sytyttää Lyseon hengen, joka yhdistää entisiä, nykyisiä ja tulevia lyseolaisia. Perinne antaa tukevan pohjan katsoa tulevaisuuteen.

2000-luvulla rehtori Petri Lehikoisen luotsaama yhteisöllisyyttä ja osallistavuutta painottava toimintakulttuuri on vahvistanut entisestään jo elinvoimaista Lyseon henkeä. Muun muassa lystiorganisaatio ja PuRo-tapaamiset varmistavat, että sekä henkilökunta että opiskelijakunta saavat mahdollisuuden vaikuttaa Lyseon menestykseen. Koulun vanhat vahvuudet eli taitava johtajuus, perinteiden kunnioitus ja keskeinen sijainti ovat yhtä tärkeitä 2000-luvulla kuin 1920-luvulla. Laaja-alainen yleissivistys, sosiaaliset taidot sekä akateeminen maailmaan valmistaminen kulkevat edelleen opetuksen punaisena lankana.

Koulumme perinteistä on julkaistu mm. seuraavat teokset:

”Joensuun Lyseo 1865 – 1965”, 100-vuotisjuhlajulkaisu, julkaisija Joensuun Lyseon entisten oppilaiden yhdistys r.y., historiikkiosa lehtori Kaarlo Virtamo
”Joensuun Lyseo 1865 – 1990”, 125-vuotisjuhlajulkaisu, julkaisija Joensuun Lyseon entisten oppilaiden yhdistys r.y., matrikkelitoimikunnan puheenjohtaja Kari Sallinen, Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön toiminnanjohtaja
”Koulukadun varrella”, Joensuun lyseon lukion 125-vuotisjuhlakirja 1865 – 1990, joka sisältää tyttökoululaisen, maisteri Irja Laineen Joensuun Tyttökoulun/Tyttölyseon historiikin
Aika rientää – Joensuun lyseon lukion 140-vuotisjuhlajulkaisu
Sivistystä sydämellä - Joensuun lyseon lukio 150 vuotta