Suomessa kuoleman toteaminen kuuluu lääkärin tehtäviin. Kun ihminen kuolee, lääkäri kirjoittaa kuolintodistuksen, jossa mainitaan kuolinsyy. Jos vainajan kuolinsyytä ei tiedetä, tehdään lääketieteellinen kuolemansyytutkimus. Jos kuolinsyytä ei siinä saada selville tai kuoleman syyksi epäillään rikosta, suoritetaan oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen. Kun kuolinsyy on selvillä, lääkäri antaa luvan vainajan hautaamiseen.

Lähes kaikki Suomen hautausmaat ovat evankelis-luterilaisen kirkon ylläpitämiä. Niiden yhteydessä on alueita, jotka on varattu muihin uskontokuntaan kuuluneiden ja uskonnottomien hautaamiseen. Perinteisesti vainajat on haudattu arkuissa, mutta nykyään vainajien tuhkaus, jossa ruumis poltetaan, on jo yleisempää. Hautausmailla on tuhkauurnia varten erityisiä uurnalehtoja ja -holveja. Tuhkauurna voidaan haudata myös virallisten hautausmaiden ulkopuolelle tai tuhkat voidaan levittää luontoon niille varatuille paikoille.

Vainajan jälkeensä jättämää omaisuutta kutsutaan kuolinpesäksi. Perikunnan eli vainajan lähiomaisten tulee järjestää kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta perunkirjoitus, jossa arvioidaan kuolinpesän omaisuus ja selvitetään sen velat. Jos vainaja oli kuollessaan avioliitossa, perunkirjoituksen jälkeen tehdään ositus aivan samalla tavalla kuin avioeron yhteydessä. Perunkirjoituksen ja osituksen jälkeen voidaan ryhtyä varsinaiseen perinnönjakoon. Vainajan omaisuuden perivät ensisijaisesti hänen rintaperillisensä eli lapset, tai jos lapset ovat kuolleet, lastenlapset. Jos vainajalla ei ole aviopuolisoa, perintö siirtyy laissa määrätyssä järjestyksessä muille lähisukulaisille. Jos yhtään perillistä ei ole, siirtyy kuolinpesän omaisuus valtiolle. Yli 20 000 euron perinnöstä pitää Suomessa maksaa perintöveroa. Veron suuruus määräytyy sen mukaan, kuinka läheisessä suhteessa perijä on vainajan kanssa. Mitä kaukaisempi sukulainen oli, sitä enemmän pitää maksaa veroja.

Testamentti on asiakirja, joka sisältää vainajan viimeisen tahdon. Testamentista on käytävä selkeästi ilmi, kuinka testamentin laatija haluaa omaisuutensa jaettavaksi. Testamentin voi tehdä täysi-ikäisenä. Testamentti on pätevä vain silloin, kun se on laadittu täydessä ymmärryksessä. Testamentti on virallinen asiakirja, jonka testamentin tekijä vahvistaa omalla allekirjoituksellaan kahden todistajan läsnä ollessa. Todistajien täytyy olla esteettömiä, eli he eivät saa hyötyä testamentista. Testamentin täytyy pääsääntöisesti olla kirjallinen. Avioparit voivat keskinäisellä testamentilla varmistaa jälkeen jäävän puolison toimeentulon, jolloin pidempään elävä perii kokonaisuudessaan ensin kuolleen omaisuuden. Avioparin lapset saavat tässä tapauksessa osuutensa perinnöstä vasta toisenkin vanhemman kuoltua. Myös avoliitossa olevat tekevät usein keskinäisen testamentin, koska muuten toisella ei minkäänlaista perintäoikeutta toisen omaisuuteen. Jos ihmisellä ei ole rintaperillisiä, hän voi testamentata koko omaisuutensa. Jos taas on, niin hän voi testamentata korkeintaan puolet omaisuudestaan. Toinen puoli kuuluu lain mukaan rintaperillisille niin sanottuna lakiosana.

TEHTÄVÄT:
1. Mikä on perunkirjoituksen tarkoitus?
2. Mitä tarkoittaa kuolinpesä, lakiosa ja ositus?
3. Mitä sääntöjä on testamentin laatimisessa?
4. Mikä on suurin perintö, josta ei mene perintöveroa?