Lauseen subjekti yleensä määrää, missä muodossa predikaattiverbin tulee olla. Tätä ilmiötä kutsutaan subjektin ja predikaatin kongruenssiksi. Jos subjekti on yleiskielessä yksikössä, verbikin on yksikössä. Jos taas subjekti on monikossa, myös verbi on monikossa.

> Ennakkosuosikki hävisi kilpailun.
> Ennakkosuosikit hävisivät kilpailun. (EI: hävisi)
> Häät olivat kesällä. (EI: oli)
> Saappaat eivät pysyneet jaloissa. (EI: ei pysynyt)

1. Kaksoispassiivi on verbirakenne, jossa on kaksi passiivimuotoa. Sen käyttö ei kuulu yleiskieleen.

> Tehtävä on tehty. (EI: ollaan tehty)
> Tehtävää ei ole tehty. (EI: ei olla tehty)
> Tehtävä oli tehty. (EI: oltiin tehty)
> Tehtävää ei ollut tehty. (EI: ei oltu tehty)

Verbit voivat vaatia seurassaan olevan sanan tiettyyn sijamuotoon. Tätä ilmiötä kutsutaan verbin rektioksi.

> Tutustuin uusiin ihmisiin.
> Haaveilen hyvästä menestyksestä ylioppilaskirjoituksissa.

1. Rektioon tulee kiinnittää erityistä huomiota, kun rinnastetaan lauseen osia.

> Pyrin opiskelemaan teorian ja tekemään tehtävät tiistaiksi.
(EI: pyrin opiskelemaan ja tehdä)
> Max ei kyennyt tekemään tai ehtinyt ratkaista tehtäviä. (EI: ei kyennyt tai ehtinyt ratkaista)

2. Yleiskielessä rektiot ovat toisinaan erilaisia kuin puhekielessä. Muun muassa verbit joutua, pystyä, täytyä ja pitää käyttäytyvät yleiskielessä eri tavalla kuin puhekielessä. Täytyä- ja pitää-verbeistä on yleiskielessä muistettava myös subjektin muoto.

> Hän joutuu lähtemään. (EI: joutuu lähteä)
> Hän pystyy jäämään. (EI: pystyy jäädä)
> Opiskelumahdollisuuksien pitäisi olla kaikille selviä. (ei: opiskelumahdollisuudet pitäisi olla)

3. Joillakin verbeillä, kuten maistua ja alkaa, on vaihtoehtoja. Voi siis sanoa, että maistuu hyvältä ~ hyvälle ja alkaa tehdä ~ tekemään.