Taustaa

Robinson on matkalla Afrikkaan, kun laiva haaksirikkoutuu. Hän jää ainoana eloon autiolle saarelle. Robinson rakentaa itselleen suojan, metsästää ja viljelee kasveja. Robinsonille on erityisen tärkeää kirjoittaa päiväkirjaa ja lukea laivasta pelastamaansa Raamattua.

a. Lue ensimmäinen katkelma.

Robinson Crusoe

Aloin nyt vakavasti pohdiskella asemaani ja tilannettani. Kirjasin asiantilan paperillekin, en niinkään jättääkseni siitä tietoa jälkipolville, sillä jälkeläisiä ei enemmälti ollut odotettavissa, kuin päästäkseni sen jatkuvasta piinallisesta märehtimisestä, ja kun terve järki alkoi vähitellen saada yliotetta epätoivosta, aloin parhaani mukaan etsiä elämästäni lohdullisia piirteitä, vertailla sen hyviä ja huonoja puolia ja kirjata niitä muistiin kuin tilikirjan debet-­ ja kreditsarakkeisiin, jolloin syntyi seuraava luettelo kärsimyksistä ja kärsimysten kääntöpuolista:

PAHAA

Olen haaksirikkoutunut hirvittävälle autiolle saarelle vailla pienintäkään toivoa pelastumisesta.

Minut on eristetty koko muusta maailmasta ja valittu syöstäväksi viheliäiseen kurjuuteen.

Olen yksin ja erossa koko ihmisten maailmasta.

Minulla ei ole vaatteita verhokseni.

Minulla ei ole keinoja puolustautua ihmisten eikä eläinten hyökkäyksiä vastaan.

Minulla ei ole ketään, jonka kanssa puhua ja johon turvata.

HYVÄÄ

Olen kuitenkin elossa enkä hukkunut, kuten laivan koko muu miehistö.

Minut on myös valittu laivan miehistön joukosta ainoaksi, joka on säästynyt kuolemalta, ja Hän, joka on ihmeen kautta pelastanut minut kuolemalta, voi myös päästää minut tästä pälkähästä.

En näe nälkää enkä joudu menehtymään ravinnon puutteeseen.

Ilmanala on niin lämmin, että voisin tuskin käyttää vaatteita, vaikka niitä olisikin.

Olen saarella, jolla ei näy vaarallisia villipetoja, kuten näkyi Afrikassa. Entä jos olisinkin haaksirikkoutunut siellä?

Jumala toimitti laivan niin lähelle rantaa, että sain sieltä tarpeeksi tavaraa elantoani varten vaikka koko loppuiäkseni.

– – Kun nyt olin ehtinyt jonkin verran sopeutua tilanteeseeni ja lakannut tähyilemästä merelle siinä toivossa, että näkisin siellä laivan, aloin pikku hiljaa rakentaa elämääni niin mukavaksi kuin niissä oloissa kykenin. – –

Nyt aloin myös rakentaa sellaisia kipeimmin tarvitsemiani kapineita kuin esimerkiksi pöytää ja tuolia, joita ilman niin syöminen kuin kirjoittaminenkin oli perin vaivalloista – –.

Siispä töihin. Ja tässä kohdin on sanottava, että jos järki on kaiken matematiikan syvin sisältö ja lähtökohta, niin kyllä järkeilemällä ja viileästi harkitsemalla voi kuka tahansa oppia minkä tahansa käden taidonkin. Minä esimerkiksi en ollut eläessäni juuri työkaluja käsitellyt, mutta silti huomasin aikaa myöten pystyväni ahkeruuden ja neuvokkuuden avulla rakentamaan kaiken minkä tarvitsin, jos minulla vain oli vaadittavat työkalut käytettävissäni – –.

Tässä vaiheessa aloin pitää kirjaa päivittäisistä askareistani. Sitä ennen se ei olisi ollut mahdollistakaan, koska minulla toisaalta oli kädet täynnä työtä ja toisaalta olin niin sekavassa mielentilassa, että päiväkirjasta olisi tullut tylsää ja pitkäpiimäistä luettavaa. Esimerkiksi tällaista:
”30. syyskuuta. Päästyäni maihin ja vältyttyäni hukkumiselta oksensin ensi töikseni suuren määrän nielemääni suolavettä, ja kun olin vähän toennut, en suinkaan käynyt kiittämään Luojaa pelastumisestani, vaan juoksentelin käsiäni väännellen rannalla, taoin päätäni ja paruin kurjaa, kurjaa kohtaloani, kunnes viimein väsyin niin, että minun oli pakko panna maata, vaikken uskaltanutkaan ummistaa silmiäni, koska pelkäsin villipetojen hotkivan minut kitaansa.”

Daniel Defoe, Robinson Crusoe. 1719.

b. Tee 3-4 päätelmää siitä, millainen romaanin päähenkilö on. Perustele päätelmäsi.


c. Lue alla oleva Taustaa-kappale ja toinen katkelma.

Taustaa

Robinson pelastaa ihmissyöjien kynsistä alkuasukkaan, jonka hän nimeää Perjantaiksi. Hän opettaa Perjantaille englantia, käännyttää tämän kristityksi ja tekee tästä palvelijansa. Robinson elää saarella 28 vuotta ennen paluutaan Englantiin.

Perillä näky sai veren jähmettymään suonissani ja sydämen käpristymään rinnassani. Ja hirvittävä näky se olikin – tosin vain minulle. Perjantai ei ollut millänsäkään. Kaikkialla lojui ihmisten luita, koko tanner oli värjäytynyt punaiseksi verestä, siellä täällä näkyi isoja puoliksi kaluttuja, silvottuja ja kärvennettyjä ihmislihan kimpaleita – siis kaikki merkit viittasivat riemulliseen voitonjuhlaan. Löysin kolme pääkalloa, viisi kättä ja kolmen tai neljän jalan luut sekä ison joukon muita ruumiinosia. Perjantai selitti elekielellä, että villit olivat tuoneet saarelle syötäväksi neljä vankiaan ja että he olivat sitä ennen käyneet suuren taistelun naapuriheimon kuningasta vastaan – Perjantai itse kuului tämän alamaisiin – ja ottaneet runsaasti vankeja, mutta suurin osa vangeista oli viety toisiin paikkoihin syötäväksi aivan samalla tavalla kuin nämä neljä raukkaa oli tuotu tänne.

Panin Perjantain keräämään kaikki pääkallot, luut, lihat ja muut jäännökset yhteen kasaan ja polttamaan ne tuhkaksi suurella roviolla. Hänen teki selvästi mieli syödä lihaa, ihmissyöjä kun edelleen oli, mutta minä osoitin kammoavani ajatustakin siinä määrin, ettei hän uskaltanut paljastaa mielitekoaan. Olin sitä paitsi tehnyt täysin selväksi, että tappaisin hänet, jos hän yrittäisi edes ehdottaa moista.

Kun työ oli tehty, palasimme linnaamme, missä ryhdyin varustamaan Perjantaita. Ensimmäiseksi annoin hänelle pellavahousut, jotka olin löytänyt hylystä asemestariraukkamme merimiesarkusta ja jotka pienin muutoksin sopivat hänelle oikein mainiosti. Sitten tein vuohennahasta hihattoman nutun – siinä vaiheessa olin jo kohtalaisen osaava räätäli – ja jäniksennahkaisen hatun, joka oli varsin kätevä ja muodikas. Siinä olikin hänelle ainakin toistaiseksi aivan riittävä vaatetus, ja hän oli suorastaan riemuissaan nähdessään itsensä miltei yhtä hyvin puettuna kuin herransa. Tietysti vaatteet tuntuivat aluksi vähän hankalilta – housut olivat oudot ja nutun hiha-­aukot hiersivät olkapäitä ja kainaloita, mutta kun olin vähän avartanut asusteita niistä kohdista joiden hän valitti hankaavan, hän tottui niihin piankin.

Seuraavana päivänä aloin sitten miettiä mihin hänet majoittaisin. Jotta hänellä olisi hyvät oltavat ja voisin itsekin olla varma turvallisuudestani, pystytin hänelle pienen teltan kahden muurini väliselle alueelle, ulomman muurin sisäpuolelle mutta sisemmän ulkopuolelle, ja kun sieltä johti oviaukko luolaani, tein lopulta käytävään vähän matkan päähän sen suulta karmit ja rakensin laudoista karmeihin sopivan sisäänpäin aukeavan oven. Kun vielä telkesin oven yöksi ja otin tikkaat aitaukseni sisäpuolelle, ei Perjantai millään keinolla olisi voinut päästä hyökkäämään sisempään aitaukseeni – –.

Kaikki nämä varotoimet olivat kuitenkin tarpeettomia, sillä uskollisempaa, vilpittömämpää ja isäntäänsä kiintyneempää palvelijaa kuin Perjantai on vaikea kuvitellakaan. Hän oli sävyisä ja iloinen, totteli minua joka asiassa nöyrästi ja vailla taka­-ajatuksia ja suhtautui minuun kuin lapsi isäänsä.

Daniel Defoe, Robinson Crusoe. 1719. (Suom. Juhani Lindholm. 2000.) (lyhennetty)

d. Mitä uutta saat tietää päähenkilöstä? Mainitse vähintään kaksi asiaa perusteluineen.


e. Keksi kolme perustelua tukemaan seuraavaa väitettä: "Robinson Crusoe -romaani on osuva esimerkki valistuksen ajan kirjallisuudesta."


f. Millä perusteella Robinsonin toimia saarella voi puolustaa? Entä vastustaa? Keksi kaksi perustelua puolesta ja vastaan.