Entisenä koulukiusattuna olen koko opettajanurani ajan rakentanut erilaisia toimintamalleja parin- ja ryhmänmuodostukseen. Välillä parit luotiin sukan värin mukaan, toisinaan etunimen aakkosjärjestyksen mukaan. Valinnassa tärkeintä oli asian sensitiivisyys. Niin tavoitteena kuin valinnan perusteena ei saanut olla sellaista, mikä voi aiheuttaa lapselle epämukavuutta.
Opetuksessa oli käytössä myös pysyvät ryhmät eri kokoonpanoilla, joista lapset oppivat omansa nopeasti. Minulta riitti että sanoin vain värin, numeron, muodon tai aatut ja beetut, ja oppilaat muodostivat eri kokoiset ryhmät. Opettajalla sen sijaan piti olla mukana oma avainnauha, missä eri ryhmät oli nimettynä. Tämä oli varsin toimiva tapa mutta myös vakuuttavan näköistä mm. opintoretkillä :)
Kaksi ryhmää/ parit - Aatut ja Beetut (10-11 hengen ryhmät/ parit)
Kolme ryhmää - Muodot: ympyrät, kolmiot ja neliöt (7-8 hengen ryhmät)
Neljä ryhmää - kevät, kesä, syksy, talvi tai tuli, vesi, ilma, maa (5-6 hengen ryhmät)
Viisi ryhmää - Numerot: ykköset, kakkoset, kolmoset, neloset, vitoset (yleensä 4 hengen ryhmät)
Kuusi ryhmää - Värit: siniset, punaiset, keltaiset, vihreät, oranssit, lilat (yleensä 3 hengen ryhmät)
Tärkeä osa ryhmätoimintaa on minulla aina ollut myös vertaisarviointi. Kun jokin ryhmä esittää jotakin, toinen arvioi toimintaa. Yleisin tapa on ollut kolmen koon malli: Kehu, Kysy, Kommentoi.
