Tekijänoikeus ja lähteiden käyttö 

Tekijänoikeus ja lähteiden käyttö 



Jokaisella on oikeus omaan teokseensa sen luotuaan. Kiinnostavaa on se, millainen oikeus muilla siihen on. Jokin teos – kirja, laulu, runo, musiikkikappale jne. – on tekijänsä oma, mutta on olemassa laki, jossa määritellään tekijänoikeutta. Tämä laki suojaa teoksessa ilmenevää itsenäistä ja omaperäistä ilmenemismuotoa, mutta se ei suojaa ideaa, tietoa, teoriaa tai periaatetta. Niinpä samasta asiasta voi useampi ihminen tehdä oman tuotoksensa, mutta ei kuitenkaan puhdasta kopiota.

Täältä löydät tietoa tekijänoikeuslaista (Finlex.fi)

Mistä tahansa teoksesta - esimerkiksi kirjasta, artikkelista tai blogista - saa ottaa tietoa, kunhan ilmaisee lähteet. Sanatarkastikin saa lainata, kun käyttää lainausmerkkejä ja antaa lähdetiedot.

Lähteiden tarkastaminen on nykyisen valtavan tietotulvan ja moninaisten julkaisukanavien vuoksi äärimmäisen tärkeää.

 

 

Apua, mitä saa tehdä?


  • Linkittää saa, mutta näyttökuva onkin jo eri asia!
  • Saako sarjakuvastripin laittaa jääkaappinsa oveen? Entä työpaikan? Tai saako siitä ottaa kuvan ja laittaa vaikka someen?
  • Saako kirjaa lukea ääneen lukupiirissä julkisella paikalla? 
  • Saako järjestää työpaikallaan jumppatuokion ja kuunteluttaa tilaisuudessa musiikkia? 
  • Saako koulussa katsoa elokuvia?
  • Saako firman verkkosivuille ottaa internetistä kuvia?

Klikkaa kuvassa välkkyvää ikonia ja ota selvää!

​

Lähteisiin viittaaminen tekstissä



LÄHTEET ON PAKKO ILMASTA!

Kun käyttää tekstissä toisen omaa, on ilmoitettava lähteet lähdeluettelossa, mutta jo tekstissä pitää viitata käyttämäänsä lähteeseen. 


MITEN?

Tavallisin ja suositelluin tapa on selostaa lähdeteosta omin sanoin. Jos lainaa teosta sana sanalta, on käytettävä lainausmerkkejä. Vain erityisen persoonalliset, herkulliset ja korostuneet lausumat kannattaa ilmaista suorin lainauksin eli lainausmerkkejä käyttäen. Niitä voi olla vaikea muotoilla omin sanoin. Joskus saattaa olla tarpeen korostaa tekijän persoonallista sanomaa. 


TEKSTISSÄ:

Lähdetiedot merkitään kaarisulkeisiin. Usein merkitään tekijän sukunimi, teoksen ilmestymisvuosi ja kaksoispiste, jonka jälkeen sivu, josta tieto on peräisin, mutta myös pilkkua ja sivunumeron lyhennettä voidaan käyttää.

(Lahtinen 2020: 36)
(Lahtinen 2020, 36)
(Lahtinen 2020 s. 36)


Mikäli lähteestä lainataan vain yksi virke, sijoitetaan kaarisulkeet osaksi virkettä ja täten virkkeen pisteen sisäpuolelle.


Elämä on merkityksellistä, kun oivaltaa onnellisuuden osatekijät (Lahtinen 2020: 36). 


Jos lainataan enemmän kuin yksi virke, merkitään piste kaarisulkeiden sisään. Tällöin myös virkkeellä on oma pisteensä. 

Elämä on merkityksellistä, kun oivaltaa onnellisuuden osatekijät. Niitä ovat kyky empatiaan, hyvät keskustelutaidot ja läsnäolo. (Lahtinen 2020: 36.)


Jos viitataan koko teokseen, riittää vain vuosiluku sukunimen perässä tai muussa selkeässä kohdassa sulkeissa.

Lahtinen (2020) esittelee onnellisuuden työkaluja.


Ps. 
Tekoälyyn viitataan myös samojen periaatteiden mukaan.
  • tekstiviitteeksi teköälyn nimi ja vuosi (esim.: ChatGPT 2023)
  • lähdeluettelossa tekoälyohjelman nimi, vuosi, tekstin aihe tai otsikko, verkko-osoite ja viittauspäivämäärä lähdeluettelossa ihan samoin kuin mistä tahansa muusta lähteestä 

Lähteiden merkintä lähdeluetteloon



Opinnäytetöissä ja muissa pienemmissäkin tieteellisissä teksteissä on tapana käyttää lähteitä. Ne merkitään teoksen loppuun lähdeluetteloksi. Painetun kirjan lisäksi lähde merkitään samaan tapaan sähköisistä kirjoista, artikkeleista jne.

​​ ​

Artikkeleista ilmoitetaan lähdetiedot samoin, mutta lisäksi ilmoitetaan vuosikerta tai numero sekä kirjasta sivut, joilla artikkeli on ilmestynyt.


Jos tekijää ei ole tiedossa, ilmoitetaan teoksen nimi aakkosjärjestyksessä tekijän paikalla ja sen jälkeen muut tiedot.


Verkkojulkaisuihin viitattaessa ilmaistaan, milloin teokseen on viitattu. Kirjoitetaan sana viitattu tai luettu isolla alkukirjaimella ja perään päivämäärä ja piste.

Kielitoimiston ohjepankki