Varhaiskeskiaika (n. 400-800): väkiluvun romahdus 36 miljoonasta 26 miljoonaan, syitä mm. kansainvaellukset Eurooppaan (mm. visigootit, vandaalit, hunnit) ja roomalaiskaupunkien tuho, epävakaa ilmasto, kulkutaudit/rutot, kaupankäynnin tyrehtyminen, alkeellinen maatalous (mm. sarkajako, vainiopakko, kaksivuoroviljely).

Sydänkeskiaika (n. 800-1200): ilmaston lämpeneminen, kolmivuoroviljely, uudet viljelykasvit (mm. riisi, sokeriruoko, pinaatti, durumvehnä), kaupankäynnin elpyminen, väkiluku nousi 80 miljoonaan.

Myöhäiskeskiaika (n. 1200-1500): ilmaston kylmeneminen, erityisesti pieni jääkausi 1400-luvun puolivälistä lähtien, katovuodet, talonpoikien kapinat, musta surma eli ruttobakteeri 1340-luvulla. (ANP)