Harjut ja suppakuopat

Pyynikinharju vetää puoleensa liikkujia ja matkailijoita.
© Juha Salminen

Tampereen maisemakuvaa hallitsevat suuret harjut syntyivät, kun mannerjää alkoi sulaa ja perääntyä kohti luodetta. Valtava määrä vettä vapautui sulavasta jäätiköstä jäätunneleihin ja suureen railoon, joka oli syntynyt kahden jääkielekkeen väliin. Nämä sulavesivirrat kuljettivat mukanaan monen kokoista maa-ainesta, joka lajittui virtaavan veden huuhtoessa sitä. Soraa ja hiekkaa kerrostui joen pohjalle sekä jään edessä olevaan seisovaan veteen.

Kun jää oli perääntynyt, jäljelle jäi iso luoteesta kaakkoon suuntautunut saumaharjujakso, joka ulottuu Salpausseliltä Kankaanpäähän saakka. Tätä harjua on näkyvillä Tampereen lisäksi myös naapurikunnassa Kangasalla, jossa harjujonoon kuuluvat Kirkko-, Kuohun-, Keisarin- ja Vehoniemenharju. Kangasalta harjujono jatkuu Tampereen puolella Vilusenharjuna, josta ei enää ole paljon jäljellä voimakkaan maanoton vuoksi. Vilusenharjusta luoteeseen kohti Tampereen keskustaa kulkeva Aakkulanharju yhtyy Iidesjärven pohjoispuolella Kalevanharjuun (Kalevankangas).

Harjujakso jatkuu Pyynikin- ja Epilänharjun kautta Ylöjärven Teivaalanharjulle ja edelleen Kankaanpäähän saakka. Tampereen maisemakuvaa hallitseva Pyynikinharju syntyi ison kallioperäkohouman sivulle ja siitä muodostui 1,6 kilometriä pitkä ja 200-500 metriä leveä kannas kahden järven väliin.  


Kalevanharjun valoisalla etelärinteellä kasvaa erityisesti mäntyjä.
© Juha Salminen

Tampereen ja sen lähialueen harjujen maaperässä on näkyvissä myös suppakuoppia eli lukkoja. Ne ovat syntyneet harjuun hautautuneen jäälohkareen sulamisen seurauksena. Erityisen isoja suppia löytyy Kangasalta, mutta myös esimerkiksi Epilänharjun ja Nokianharjun rajalta löytyy muutamia suppakuoppia. Avaa alla oleva esitys Epilänharjusta. Siellä kerrotaan lisää supista.

​​
© Juha Salminen


Kangasalan Vehoniemenharjulla sijaitseva Uhkainjärvi on suppajärvi.
© Juha Salminen