TEON SEURAUKSET RATKAISEVAT MORAALISUUDEN vrt. velvollisuusetiikka
→ Teko on hyvä jos, ja vain jos, sillä on hyvät seuraukset


SEURAUSETIIKAN MUOTOJA:

UTILITARISMI Jeremy Bentham (1748-1832). John Stuart Mill (1806-1973)

Mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman monelle (Bentham) → jonkinlainen arviolaskelma onnellisuuden ja onnettomuuden määrästä.
Tekemisellä ja tekemättä jättämisellä ei eroa (akti, omissio).

• kuitenkin teot moraalisesti hyviä vain jos tarkoitettujen tekojen seuraukset hyviä → siis jos väärin tekemisestä seuraa sattumalta hyvää, ei teko ole moraalisesti oikea.
• Ei arvioida ihmisiä vaan tekoja: autatko jota kuta velvollisuudesta vai itsekkäistä syistä ei vaikuta autettavan tilaan (toki velvollisuudesta tehty voi olla arvostettavampi)
• hyöty: hyvinvointi, onnellisuus, mielihyvä, valinnanvapauden ja mieltymysten (eli preferenssien) toteutuminen
• Utilitaristin olisi johdonmukaisesti toimiessaan ryhdyttävä tekoihin, josta on haittaa itselle, jos enemmistö hyötyy.
• Suuret kärsimykset merkityksellisempiä kuin suuren joukon mielihyvä – Colosseumillinen nautiskelijoita ei ylitä orjan raatelua areenalla. Jos laadulla siis merkitystä, niin silloinhan kärsimyksen välttäminen kokonaisedullista ihmisyhteisössä --> ihmisoikeuksia kunnioitettava?!

 
Bentham: 7 kriteeriä, joiden avulla mielihyvän määrä voidaan laskea
J.S. Mill: Ei (Excel-)taulukointia, vain karkeasti arvioitavissa (viinan juonnista tulee krapula); myös laatu huomioitava määrän ohella (”On parempi olla tyytymätön Sokrates kuin tyytyväinen typerys”). Millin mukaan myöskään yksilön oikeuksia ei saa loukata → jos yksilöt pelkäävät, yhteisön onnellisuus laskee myös.



Tekoutilitarismi: Jokaisen teon kohdalla pohdittava, mitä juuri tästä teosta seuraa, juuri tässä tilanteessa.

• yksilön / vähemmistön oikeudet vaarassa erityistilanteissa
• Eettinen tilannerelativismi → onko oikea ja väärä tilanteesta kiinni?

Sääntöutilitarismi: tarkasteltava tekoja koskevia sääntöjä → ”tapa jos tilanne vaatii” ei voi olla yleinen normi, sillä tappamisen kynnys laskisi ja mielihyvä yhteisössä laskisi pitemmällä aikavälillä. Siis ”älä tapa” on sääntöutilitaristin ohje myös silloin kun se tekoutilitaristin mielestä voisi olla sallittua. (Tosin tekoutilitaristi voi sanoa, ettei tarkoita yleistettävää periaatetta, sillä kaikki tekoutilitaristiset periaatteet koskevat vain yksittäistä tekoa koskevaa päätöstilannetta).


Muita seurausetiikan muotoja:
Altruismi: teko moraalinen jos siitä koituu hyvää muille ihmisille (itselle voi koitua siinä sivussa)
Egoismi: teko on moraalinen jos siitä koituu hyvää itselle (ja muille voi koitua siinä sivussa)
Hedonismi: teko on moraalinen jos siitä koituu mahdollisimman paljon nautintoa
Eudaimonismi: teko on moraalinen jos siitä koituu mahdollisimman paljon onnellisuutta