Tämä paketti on osa Helsingin yliopistollisen sairaalan Lastenpsykiatrian osaston julkaisua.

"Aloitamme tänään uuden postaussarjan ruutuajasta. Aihe on hyvin monisyinen ja haastavakin käsiteltäväksi somealustalla. Keskustelu ruutuajasta herkästi polarisoituu ja herättää voimakkaita tunteita. Tutkimustietoakaan aiheesta ei ole kertynyt ilmiön nuoruuden vuoksi kovin paljoa. On hyvä huomioida, että postaussarjassa emme pysty käsittelemään aihetta kaikenkattavasti. Pyrimme kuitenkin nostamaan esille joitakin tärkeinä pitämiämme ajatuksia laajasta aiheesta.

Tässä postaussarjan ensimmäisessä osassa pohdimme, miten erilaiset laitteet pyrkivät kaappaamaan huomiomme. Laitteilla viittaamme tässä esim. kännyköihin, erityisesti somesovelluksiin, mutta myös peleihin ja jopa suoratoistopalveluihin. Kaikki edellä mainitut käyttävät hyödykseen suostuttelevaa teknologiaa. Käyttäjää houkutellaan viettämään aikaa esim. pelien äärellä mm. palkitsevien tehtävien, aikarajoitteisten tarjouksien ja jatkuvan uudistumisen (erilaiset "seasonit", "skinit" jne.) avulla. Myös suoratoistopalveluissa uuden jakson tai ohjelman katsomisesta on tehty käyttäjälle mahdollisimman helppoa. Palvelu yleensä aloittaa jakson automaattisesti ja tarjoaa sarjan loppuessa uutta käyttäjää todennäköisesti kiinnostavaa sisältöä katsottavaksi. Netflixin perustaja Reed Hastings onkin sanonut, että palvelun suurin kilpailija on uni!

Postaussarjan toisessa osassa syvennymme miettimään ruutuajan vaikutusta lapsiin ja kehitykseen. Kolmannessa osassa käsittelemme erilaisia tapoja rajata ruutuaikaa ja tehdä sovellusten käytöstä turvallisempaa, hyödyllisempää sekä mielekkäämpää.