Minä kieli- ja viestintäasiantuntijana
18.2 tehtävät
Kauppisen teksti
- Suomalaisten nuorten kehno kirjoittamisen taito, varsinkin pojilla
- Miksi kuitenkin näytämme pärjäävän PISA-tutkimuksissa?
- tekstilaji: kouluaine, jota ei myöhemmin elämässä juuri tarvitse
- palaute jo kirjoitusprosessin aikana
Lohjan koulut
- innostava menetelmä
- miten lapset opetetaan lukemaan? Koska ei menetelmää voi käyttää, ennenkuin on edes alkeellinen lukutaito
Henkilökohtaiset kehitystavoitteet äikän opettamisessa
- Kirjaa omaan tilaan (Luo uusi > teksti), mitkä ovat omat henkilökohtaiset kehitystavoitteesi ajatellen äikän opettamista tulevaisuudessa
- Ajattele laajemminkin kuin tämän kurssin aikajänteellä
- Kirjaa sellaisia tavoitteita, joihin voit itse vaikuttaa ja joiden eteen voit työskennellä. Ota jossakin muodossa mukaan ensi demolle
TAVOITTEET
- Ymmärrys äidinkielen opetuksen luonteesta, mitä siihen liittyy, millaisia kokonaisuuksia se käsittää, millaisia mahdollisuuksia minulla on toteuttaa opetusta
- Monipuolistaa ajatuksiani siitä, millaisia opetuksen toteutustapoja voi olla olemassa
- Oppia tunnistamaan erilaisia kielellisiä identiteettejä ja tukemaan oppilaita oppimisen prosesseissa
- Välineitä siihen, miten saa oppilaat kiinnostumaan kielestä ja sen merkityksestä ja tuntemaan, että sen opiskelusta on hyötyä
- Ideoita miten opettaa niin, että oppilaat saavat hyvät valmiudet käyttää kieltä ja ilmaista itseään, ymmärtää maailmaa ja suhdettaan äidinkieleen
Kokoava oppimiskommentti
Artikkelista nousi selvästi esille, että Helsingissä puhutaan vain murto-osaa maailman kielistä. Suomessakin puhuttavien kielten määrä on silti melkoinen, pelkästään Helsingissä puhutaan jo toisatasataa kieltä ja määrä tulee varmasti kasvamaan. Ei ole kuitenkaan yksinkertaista määritellä mikä on kieli. Kieli käsitteenä on varsin poliittinen ja siihen liittyy paljon historiaa, asenteita, arvoja, symboliikkaa ja tietoa. On tietoinen valinta käyttää tiettyä kieltä ja ilmaista itseään sen kautta. Maiden väliseen riitaisaan historiaan saattaa liittyä se, että ei haluta ymmärtää kieltä, vaikka se olisi periaattessa sama, vain hieman eri murteella. Kieli on keino vaikuttaa.
Kieli liittyy mielestäni vahvasti identiteettiin. Sen kautta ihminen muodostaa käsitystään maailmasta ja ympäristöstä. Kielen kautta on mahdollista ilmaista itseään ja kommunikoida muiden kanssa. Toki identiteetti muodostuu monesta muustakin asiasta, mutta kieli on niistä yksi vahva tekijä. Tässä nousee esiin maailman globalisoituminen ja kulttuurien sekoittuminen toisiinsa. Suomessakin asuu tuhansia ihmisiä, jotka puhuvat äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin suomea. Heidän identiteettinsä muodostuu aivan erilaisen kielellisen ilmaisun ympärille kuin omamme. Artikkelissa kuvattiin hyvin sitä, miten valtakieltä puhuva huomaa kielen merkityksen parhaiten olleessaan vieraassa maassa. Kun ei voi puhua äidinkieltä, tuntee olonsa helpommin tyhmäksi, hitaaksi ja ulkopuoliseksi.
Koululla ja opetusjärjestelyillä on mahdollisuus vaikuttaa vähemmistökielten puhujien huomioon ottamiseen. Artikkelissa puhuttiin siitä, että Suomessa opetettavilla kielillä (englanti, ruotsi, saksa yms.) ei enää pärjää. Mielestäni ei silti ole järkevää alkaa opettaa sikin sokin kieliä, joiden puhujia Suomesta löytyy, mutta olisi paikallaan herättää kiinnostusta ja luoda arvoa niille monille kielille ja kulttuureille, joita saamme täällä kohdata. Ennakkoluulot johtuvat usein siitä, ettei asiasta tiedä tarpeeksi. Meidän tulisi olla ylpeitä monikielisestä kulttuurista ja sen tarjoamista mahdollisuuksista. Sen sijaan, että kaikki vieraat kielet olisivat meille vain arabiaa tai somalia, voisi kieliin tutustua ja kulttuureista ottaa selvää. Monipuolisen ja aktiivisen kielellisen toiminnan kautta voi löytää uusia asioita omasta kielellisestä identiteetistä ja oman kielen suhteesta muihin kieliin.
Kieli muuttuu maailman mukana ja se on hyväksyttävä. Se millaisia kielellisiä tarpeita ihmisillä oli 20 vuotta sitten, ei päde enää samalla tavalla nykypäivänä. Pohdin sitä, miten tarjota oppilaille hyvät eväät selvitä maailmassa nykypäivänä. Millaista kielellistä tukea ja taitoja he tarvitsevat? Millainen on se kieli, jonka ympärille he rakentavat omaa identiteettiään? Sanat muuttuvat, tulee uusia sanoja, uusia tapoja ilmaista asioita ja tuottaa merkityksiä. Luennoilla ja demoilla käytyjen asioiden pohjalta mietin paljon myös sitä, mitä strategioita tai oppeja käyttää tulevaisuudessa. Oikeastaan tärkeintä ei ole se, mitkä stratgiat ovat mielestäni toimivimpia tai mitä käyttäisin mieluiten. Tärkeintä on osata lukea oppilaita ja löytää opettamisen tavat sitä kautta, mikä tuntuu sopivan sen hetkiseen tilanteeseen.
Lapsen kielen oppimisen kannalta on tärkeää se, mitä kieltä kotona puhutaan. Kielen kautta lapsi oppii ymmärtämään ja jäsentämään maailmaa. Kielen oppimisessa olisi tärkeää, että se tulee käyttöön eri ympäristöissä, eikä jumiudu esimerkiksi vain kouluympäristöön. Suomen tai minkä tahansa kielen opettamisessa täytyisi huomioida oppilaan tausta ja se millaisia oppimisen ympäristöjä kielellisen oppimisen tueksi voisi kehittää. Miten luoda yhtäläiset mahdollisuudet kaikille oppia kieltä ja saada sitä kautta niitä taitoja, joita elämässä tarvitsee?
Toivon, että tulevaisuudessa opettajana osaisin sytyttää oppilaissa kiinnostuksen ympäröivään maailmaan ja ruokkia sitä luovuutta, joka lapsilla vielä on niin herkässä. Toivon voivani kannustaa heitä aktiiviseen oman sisällön tuottamiseen ja kriittiseen ajatteluun. Äidinkielen opetus yhdistyy niin moneen asiaan ja taitoon, joita elämässä tarvitsee ja siksi toivoisin, että osasin hyödyntää niitä mahdollisuuksia, joita sen kautta voi opettaa.
Omalla kielellä ja identiteetillä on mahdottoman tärkeä rooli ihmisen maailmankuvan muodostumisessa. Artikkelista nousi esille monta hyvää ja pohdinnan arvoista asiaa, mutta silti siitä jäi hieman syyllistävä maku. En ole varma oliko artikkelin tarkoituksena edistää monikulttuurisuuden asiaa, syyllistää siitä, että eri kieliä ja kulttuureita ei oteta Suomessa tarpeeksi huomioon vai puhua kielellisen identiteetin ja kielten olemassaolon merkityksestä. Joka tapauksessa artikkeli herätti paljon ajatuksia, mutta vielä enemmän ajatuksia nousi vasta tätä tekstiä kirjoittaessa ja tehtävänantoa pohtiessa. Huomasin tämän valtavan mielenkiintoiseksi aiheeksi ja toivon, että sain edes osan ajatuksistani paperille samalla tavalla, kuin ne päässäni vilisivät.
Monilukutaitopohdintaa
Näen monilukutaidon käsitteenä ja kokonaisuutena, jonka opettaminen on hyvin tätä päivää. Kielelliset tarpeet ja taidot ovat muuttuneet kovasti viime vuosikymmenten myötä. Se millaisella lukutaidolla pärjättiin ennen ei päde enää nykypäivänä. Lapset ja nuoret ovat kasvaneet valtaisan median ja somen aikakaudella ja käyttävät monia sovelluksia ja digiympäristöjä paremmin kuin me opiskelijat tai muut vanhemma ihmiset. Ymmärrän monilukutaidon kykynä tulkita ja soveltaa eri muodoissa olevaa tekstiä. Oikeastaan näen sen jopa jollain lailla isompana ilmiönä; merkitysten ymmärtämisenä ja monipuolisen tulkitsemisen taitona.
Laajaan tekstikäsitykseen täytyisi muistaa ottaa mukaan myös oma tuottaminen, sillä se tuntuu usein jäävän taka-alalle. Laajan tekstikäsityksen kautta oppilas oppii tuottamaan ja tulkitsemaan eri muodossa olevia tekstejä. Olisi tärkeää, että oppilas olisi juuri itse aktiivinen ja luova tuottaja passiivisen informaation vastaanottamisen sijaan. Nykypäivänä erityisesti huomiota tulisi mielestäni kiinnittää juuri kriittiseen lukutaitoon ja tulkintaan, sillä media syöttää meille jatkuvasti informaatiota ja olisi tärkeää osata kyseenalaistaa meille syötettyä tietoa ja muodostaa siitä oma käsitys ja mielipide.
Äidinkielen kautta on mahdollista tukea oppilaan tekstimaailmaa ja kielellistä identiteettiä. Nykymaailman kielellinen informaatio ja miten kielen ja ilmaisun kanssa toimitaan on erilaista verrattuna aikaisempiin vuosikymmeniin. Olisi tärkeää pohtia, miten päästä kiinni oppilaiden käsityksiin teksteistä ja siitä, mitä äidinkieli ja oman kielen kautta ilmaisu heille merkitsee. Millaisia työkaluja he tarvitsevat pärjätäkseen maailmassa ja miten opettaja voisi niitä heille tarjota.
Tekstipäiväni
TEKSTIPÄIVÄNI
Milloin? Missä? Mikä tilanne? |
Mikä teksti? |
Millaista toimintaa, missä järjestyksessä? |
Kenen kanssa? Roolit? |
7.00 Kotona, aamutoimet. Puhelimella Facebookin ja s-postin selausta
|
Facebookin News Feed ja s-posteja, joita en jaksa lukea. |
Facebookin selailu hyvin passiivista. Sähköpostista tarkastan vain, jos olisi tullut jotain tärkeitä viestejä. |
Kaikki Facebookystävät, melko passiivista. Sähköpostin lähettäjät. |
7.30 Aamupalalla.
|
Historian tenttiä varten kirjoittamani muistiinpanot. |
Luen muistiinpanoja . |
Minä itsekseni ja artikkeleiden kirjoittajat. Minä tiedon vastaanottajana ja tulkitsijana, kirjoittajat tiedon tarjoajana. |
8.00 -10.00 Yliopiston kirjasto, e-tenttitila.
|
Tilan käyttöohje, tentin ohjeet. Oma tuottamani teksti. |
Ensimmäistä kertaa e-tentissä. Luen ohjeet miten toimia ja tenttikysymyksen. Pohdin ja kirjoitan seuraavat kaksi tuntia miksi historiaa kannattaa opiskella. |
Minä yksin. Tenttijän roolissa. |
10.15 Kirjaston kahvila, kassajono
|
Kahvilan hinnasto. Reissumies 2,90. |
Jonotan kassalle ja maksan ostokset, eli reissarin. |
Minä, kanssajonottajat, kassan myyjäsetä. |
10.20 Musican harjoituskoppi. Ennen vapaasäestystuntia tehtävien viimeistely.
|
Kappaleet Adventure of a Lifetime ja The End of the World. |
Soitan kappaleita ja teen The End of the Worldista sovitusta. Kirjoitan nuottiin muistiin esitystapoja. |
Minä ja kappaleiden kirjoittajat. Tulkitsen toisen kirjoittamaa tekstiä ja musiikkia. |
11.15 Vapaasäestystunti. Soitamme, laulamme ja kuuntelemme kappaleita. |
The End of the Worldin sanat. Kuubalainen musiikki ja sen lyriikat. |
Soitetaan yhdessä ja pareittain. Kuunnellaan toisten soittoa. |
Muut ryhmälläiset, opettaja. Opettaja-oppilas-roolit. |
12.10 Ilokivi. Syömään ja ryhmätapaa- minen. |
Ruokalista. Ruokapöydässä Facebook ja siellä tuparikeskustelu. |
Pöydässä keskustellaan ja välillä selaan onko tullut uusia kommentteja kysymykseeni siitä, kannattaako pitää tuparit. |
Facebookissa omat vuosikurssilaiset. |
12.45 Kirjaston kahvila. Ryhmätapaami nen jatkuu. |
Kahoot-visa, Google, Drive, tuntisuunnitelma. |
Suunnittelemme luonnontiede- ja matikka-painotteista tietotekniikkakerhoa. Keksin Kahoottiin kysymyksiä. |
Minä ja ryhmäläiset Linda ja Harri. |
14.15 Kotona. Liikunnan esseen viimeistely |
Oma tuottamani teksti. Lähdetekstit ja liikunnan OPS. |
Kirjoitan ajatuksiani liikunnan projektin onnistumisesta. |
Minä ja ryhmäläiset, joiden kanssa toteutin projektin. |
17.45 Poikaystävällä. Selaan puhelimesta Pinterestiä. |
Geometric animals.Kuvien selityksiä. |
Selaan kuvia ja niiden selityksiä. |
Kuvien tekijät. |
19.30 Tuparikutsun teko |
Kutsu tupaantulijaisiin. Aika, paikka ja muut tarvittavat tiedot. |
Pohdin miten kirjoittaa kiva kutsu. |
Minä ja kutsumani kaverit. |
20.15 Moccamasterin etsintää netistä. |
Todella paljon tekstiä. Erilaisia Moccamastervaihotiehtoja. |
Eri kauppojen nettisivuilla surffailua. Keskustellaan siitä, mikä olisi paras vaihtoehto. |
Minä suhteessa nettisivuihin ja niitten suunnittelijoihin. Poikaystävän neuvot. |
20.30 Soitetaan Ultra Brata. |
Ultra Bran sanoitukset, nuotit. |
Lauletaan ja soitetaan kirjaa läpi pianon ja kitaran kanssa. |
Minä ja poikaystävä. Tavallaan myös lyriikoiden kirjoittajat ja tulkinta sanoista. |
22.00 Uuden modeemin ja langattoman verkon asennus kotiin. |
Modeemin asennuskirja. |
Selaan kirjaa ja yritän saada modeemin toimimaan. |
Minä ja kämppis vuoropuhelussa. |
Anagrammeja luokkakavereiden nimistä. Esim Matleena Vuori= Maantie Urvelo, Reetta Honkavuori= Oravien Rohkeutta |
Etsitään sovelluksista hyviä anagrammeja ja vaihdetaan ne Facebookin ryhmäkeskustelussa ihmisten lempinimiksi. |
Minä ja kämppis ja Facebookin ryhmäkeskustelussa luokkakaverit. |
Henkilökohtaisesti minulle ovat tärkeitä musiikkiin liittyvät tekstit; lyriikat ja melodiat. Toisaalta ne ovat minulle myös hyvin arkipäivää, sillä olen musiikin kanssa tekemisissä päivittäin. Arkipäivän aikana huomaan, että törmään teksteihin jatkuvasti. Jos kirjaisin ylös aivan jokaisen tekstin, taulukko jatkuisi loputtomiin.
Tekstit ovat pitkälti sidoksissa kulttuuriin. Täällä länsimaissa me törmäämme erilaisiin teksteihin kuin vaikka Aasiassa. Suomessakin on erilainen tektstikulttuuri verrattuna muihin Euroopan maihin. Luulen, että myös ymmärrys tekstistä, sen tulkinta sekä merkitysten pohtiminen heijastelevat ihmisten kulttuurista taustaa sekä sitä millaisessa ympäristössä on kasvanut.
Huomaan, että minun on vaikea keskittyä päivän aikana huomioimaan tekstejä laajasta näkökulmasta. Normaalisti en kiinnitä huomiota ympäristööni niin paljon kuin tämän tehtävän puolesta jouduin nyt kiinnittämään. Arkipäivän kiireessä ei tule huomioineeksi ympäristöään tai ei ainakaan tiedosta sitä niin tarkasti. Tiedostamattomasti tulee päivän aikana luettua valtavan paljon tekstiä, sillä nyky-yhteiskunnassa on tarjolla suunnaton määrä informaatiota.
Äidinkielen OPS ja pohdintaa
Oppiaineen tehtävää lukiessa kiinnitin huomiota seuraaviin tavoitteisiin:
- kieli- ja vuorovaikutustaidot, ohjata oppilasta kiinnostumaan kielestä, kirjallisuudesta ja kulttuurista
- kielellinen ja kulttuurinen identiteetti ja sen rakentumisen tukeminen
- kielen ja tekstien havainnoinnin taidot: varsinkin nykymaailmassa, jossa media on kokoajan läsnä
- merkityksellisyyden tunteen saaminen oppilaille
Uuden OPSin lähestymistavat antavat mielestäni hyvinkin laajat mahdollisuudet toteuttaa äidinkielen opetusta. Äidinkieli ulottuu niin laajalle ja sen kautta on mahdollista oppia niin monenlaisia elämäntaitoja, että tuntuu jopa hieman vaikealta hahmottaa oppiaineen tehtäviä. Toki ne on kirjattu OPSiin hyvin, mutta käytännön suunnittelu tuntuu haastavalta. Välillä pohdin, että onko äidinkielen opetuksen avulla oikeasti mahdollista opettaa noin suurisuuntaisia ja laajoja kokonaisuuksia ja saavuttaa sellaisia tavoitteita kuin OPSissa on esitetty. En tarkoita olla pessimistinen annettuja tavoitteita kohtaan, mutta itseltä puuttuu vielä sellainen konkreettinen ymmärrys siitä, millaisia asioita on äidinkielenopetuksessa mahdollista toetuttaa ja millä lailla. Nämä ovat sellaisia asioita, jotka oppii vain kokemuksen kautta ja oppilaiden kanssa työskennellessä. Sen takia nyt näitä asioita pohtiessa ja ilman sen kummempaa opetuskokemusta äidinkielestä ne saattavat tuntua pelottavan laajoilta.
Monet laaja-alaisen oppimisen tavoitteet tuntuvat mielestäni hyvinkin mielenkiintoisilta ja niihin liittyvää opetusta olisi kiva toteuttaa oppilaiden kanssa. Erityisesti laaja-alaisen oppimisen tavoitteista minua kiinnostavat kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu; osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen sekä itsestä huolehtiminen ja arjen taidot. Nämä ovat todella laajoja teemoja ja niiden puitteissa olisi mahdollista tehdä vaikka mitä! Pohdin äidinkielen suhdetta näihin teemoihin ja mietin, millä tavalla tällaisia teemoja olisi mahdollista käsitellä. Teemat ovat jo valmiiksi tavallaan hyvin henkilökohtaisia ja oppilas käsittelee niitä oman kokemusmaailmansa kautta. Miten saisi opetuksesta oppilaille merkityksellistä? Miten saisi muodostettua sellaisen opetuskokonaisuuden, joka tukisi jokaista oppilasta henkilökohtaisesti ja auttaisi yksilöitä soveltamaan oppimaansa omassa elämässä?