Näen monilukutaidon käsitteenä ja kokonaisuutena, jonka opettaminen on hyvin tätä päivää. Kielelliset tarpeet ja taidot ovat muuttuneet kovasti viime vuosikymmenten myötä. Se millaisella lukutaidolla pärjättiin ennen ei päde enää nykypäivänä. Lapset ja nuoret ovat kasvaneet valtaisan median ja somen aikakaudella ja käyttävät monia sovelluksia ja digiympäristöjä paremmin kuin me opiskelijat tai muut vanhemma ihmiset. Ymmärrän monilukutaidon kykynä tulkita ja soveltaa eri muodoissa olevaa tekstiä. Oikeastaan näen sen jopa jollain lailla isompana ilmiönä; merkitysten ymmärtämisenä ja monipuolisen tulkitsemisen taitona.

Laajaan tekstikäsitykseen täytyisi muistaa ottaa mukaan myös oma tuottaminen, sillä se tuntuu usein jäävän taka-alalle. Laajan tekstikäsityksen kautta oppilas oppii tuottamaan ja tulkitsemaan eri muodossa olevia tekstejä. Olisi tärkeää, että oppilas olisi juuri itse aktiivinen ja luova tuottaja passiivisen informaation vastaanottamisen sijaan. Nykypäivänä erityisesti huomiota tulisi mielestäni kiinnittää juuri kriittiseen lukutaitoon ja tulkintaan, sillä media syöttää meille jatkuvasti informaatiota ja olisi tärkeää osata kyseenalaistaa meille syötettyä tietoa ja muodostaa siitä oma käsitys ja mielipide.

Äidinkielen kautta on mahdollista tukea oppilaan tekstimaailmaa ja kielellistä identiteettiä. Nykymaailman kielellinen informaatio ja miten kielen ja ilmaisun kanssa toimitaan on erilaista verrattuna aikaisempiin vuosikymmeniin. Olisi tärkeää pohtia, miten päästä kiinni oppilaiden käsityksiin teksteistä ja siitä, mitä äidinkieli ja oman kielen kautta ilmaisu heille merkitsee. Millaisia työkaluja he tarvitsevat pärjätäkseen maailmassa ja miten opettaja voisi niitä heille tarjota.