Artikkelista nousi selvästi esille, että Helsingissä puhutaan vain murto-osaa maailman kielistä. Suomessakin puhuttavien kielten määrä on silti melkoinen, pelkästään Helsingissä puhutaan jo toisatasataa kieltä ja määrä tulee varmasti kasvamaan. Ei ole kuitenkaan yksinkertaista määritellä mikä on kieli. Kieli käsitteenä on varsin poliittinen ja siihen liittyy paljon historiaa, asenteita, arvoja, symboliikkaa ja tietoa. On tietoinen valinta käyttää tiettyä kieltä ja ilmaista itseään sen kautta. Maiden väliseen riitaisaan historiaan saattaa liittyä se, että ei haluta ymmärtää kieltä, vaikka se olisi periaattessa sama, vain hieman eri murteella. Kieli on keino vaikuttaa.

Kieli liittyy mielestäni vahvasti identiteettiin. Sen kautta ihminen muodostaa käsitystään maailmasta ja ympäristöstä. Kielen kautta on mahdollista ilmaista itseään ja kommunikoida muiden kanssa. Toki identiteetti muodostuu monesta muustakin asiasta, mutta kieli on niistä yksi vahva tekijä. Tässä nousee esiin maailman globalisoituminen ja kulttuurien sekoittuminen toisiinsa. Suomessakin asuu tuhansia ihmisiä, jotka puhuvat äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin suomea. Heidän identiteettinsä muodostuu aivan erilaisen kielellisen ilmaisun ympärille kuin omamme. Artikkelissa kuvattiin hyvin sitä, miten valtakieltä puhuva huomaa kielen merkityksen parhaiten olleessaan vieraassa maassa. Kun ei voi puhua äidinkieltä, tuntee olonsa helpommin tyhmäksi, hitaaksi ja ulkopuoliseksi.

Koululla ja opetusjärjestelyillä on mahdollisuus vaikuttaa vähemmistökielten puhujien huomioon ottamiseen. Artikkelissa puhuttiin siitä, että Suomessa opetettavilla kielillä (englanti, ruotsi, saksa yms.) ei enää pärjää. Mielestäni ei silti ole järkevää alkaa opettaa sikin sokin kieliä, joiden puhujia Suomesta löytyy, mutta olisi paikallaan herättää kiinnostusta ja luoda arvoa niille monille kielille ja kulttuureille, joita saamme täällä kohdata. Ennakkoluulot johtuvat usein siitä, ettei asiasta tiedä tarpeeksi. Meidän tulisi olla ylpeitä monikielisestä kulttuurista ja sen tarjoamista mahdollisuuksista. Sen sijaan, että kaikki vieraat kielet olisivat meille vain arabiaa tai somalia, voisi kieliin tutustua ja kulttuureista ottaa selvää. Monipuolisen ja aktiivisen kielellisen toiminnan kautta voi löytää uusia asioita omasta kielellisestä identiteetistä ja oman kielen suhteesta muihin kieliin.

Kieli muuttuu maailman mukana ja se on hyväksyttävä. Se millaisia kielellisiä tarpeita ihmisillä oli 20 vuotta sitten, ei päde enää samalla tavalla nykypäivänä. Pohdin sitä, miten tarjota oppilaille hyvät eväät selvitä maailmassa nykypäivänä. Millaista kielellistä tukea ja taitoja he tarvitsevat? Millainen on se kieli, jonka ympärille he rakentavat omaa identiteettiään? Sanat muuttuvat, tulee uusia sanoja, uusia tapoja ilmaista asioita ja tuottaa merkityksiä. Luennoilla ja demoilla käytyjen asioiden pohjalta mietin paljon myös sitä, mitä strategioita tai oppeja käyttää tulevaisuudessa. Oikeastaan tärkeintä ei ole se, mitkä stratgiat ovat mielestäni toimivimpia tai mitä käyttäisin mieluiten. Tärkeintä on osata lukea oppilaita ja löytää opettamisen tavat sitä kautta, mikä tuntuu sopivan sen hetkiseen tilanteeseen.

Lapsen kielen oppimisen kannalta on tärkeää se, mitä kieltä kotona puhutaan. Kielen kautta lapsi oppii ymmärtämään ja jäsentämään maailmaa. Kielen oppimisessa olisi tärkeää, että se tulee käyttöön eri ympäristöissä, eikä jumiudu esimerkiksi vain kouluympäristöön. Suomen tai minkä tahansa kielen opettamisessa täytyisi huomioida oppilaan tausta ja se millaisia oppimisen ympäristöjä kielellisen oppimisen tueksi voisi kehittää. Miten luoda yhtäläiset mahdollisuudet kaikille oppia kieltä ja saada sitä kautta niitä taitoja, joita elämässä tarvitsee?

Toivon, että tulevaisuudessa opettajana osaisin sytyttää oppilaissa kiinnostuksen ympäröivään maailmaan ja ruokkia sitä luovuutta, joka lapsilla vielä on niin herkässä. Toivon voivani kannustaa heitä aktiiviseen oman sisällön tuottamiseen ja kriittiseen ajatteluun. Äidinkielen opetus yhdistyy niin moneen asiaan ja taitoon, joita elämässä tarvitsee ja siksi toivoisin, että osasin hyödyntää niitä mahdollisuuksia, joita sen kautta voi opettaa.

Omalla kielellä ja identiteetillä on mahdottoman tärkeä rooli ihmisen maailmankuvan muodostumisessa. Artikkelista nousi esille monta hyvää ja pohdinnan arvoista asiaa, mutta silti siitä jäi hieman syyllistävä maku. En ole varma oliko artikkelin tarkoituksena edistää monikulttuurisuuden asiaa, syyllistää siitä, että eri kieliä ja kulttuureita ei oteta Suomessa tarpeeksi huomioon vai puhua kielellisen identiteetin ja kielten olemassaolon merkityksestä. Joka tapauksessa artikkeli herätti paljon ajatuksia, mutta vielä enemmän ajatuksia nousi vasta tätä tekstiä kirjoittaessa ja tehtävänantoa pohtiessa. Huomasin tämän valtavan mielenkiintoiseksi aiheeksi ja toivon, että sain edes osan ajatuksistani paperille samalla tavalla, kuin ne päässäni vilisivät.