ELÄINKUNTA (kpl 16)

Tunnettuja eläinlajeja on yli neljä kertaa niin paljon kuin kasvilajeja (eläinkuntaan kuuluu 1,4 miljoonaa lajia - kasvikunta 320 000 lajia). Löytämättömiä tai tunnistamattomia lajeja on edelleen valtava joukko. Todellisuudessa lajien kirjo hupenee tällä hetkellä nopeasti, mutta siitä puhutaan kurssilla BI2.
Kasvikunnassa on vain kolme kaarta (sammalet, sanikkaiset ja siemenkasvit), mutta eläinkunta jaetaan peräti 36 pääjaksoon, Kirja mainitsee niistä kahdeksan tärkeintä. Iso joukko pääjaksoista on erilailsia matoja: tähtimadot, väkäkärsämadot, tupsumadot, nuolimadot, kampamadot, laakamadot, limamadot, pikarimadot, sukkulamadot, nivelmadot. Yhteistä niille on oikeastaan vain matomainen muoto: jos otuksella ei ole jalkoja, kapea ja pitkä muoto on paras lvedessä tai maan sisässä liikkumiseen. Joissakin pääjaksoissa on vain muutama laji. Voit kurkistaa Wikipedian hakusanalla "Eläinkunta", mitä erilaisia pääjaksoja on olemassa.

1. Tee jäsentely oppikirjan mainitsemista kahdeksasta pääjaksosta: Pääjakson nimi, mitä ryhmiä / lajeja siihen kuuluu, kolme oleellista ominaisuutta, esim. hermosto, muoto (säteittäissymmetrinen / kaksikylkinen; kuva 16D), ruuoansulatus (onko erikseen suu ja poistoaukko), aistit). Kustakin pääjaksosta on kirjassa oma punainen alaotsikko. HUOM! Sivut 130 - 132 käsittelevät selkärankaisten pääjaksoa. Koska se on varmaankin meitä eniten kiinnostava pääjakso, sen luokkia käsitellään lisäksi viiden alaotsakkeen alla.

Ylivoimaisesti eniten lajeja on niveljalkaisten pääjaksossa, sillä siihen kuuluvat (kuusijalkaiset) hyönteiset, (kahdeksanjalkaiset) hämähäkkieläimet, äyriäiset ja tuhatjalkaiset. Pelkästään hyönteislajeja on paljon enemmän kuin kaikkia muita eläinlajeja yhteensä.

Selkäjänteisten pääjaksoa käsitellään kirjassa kolmen sivun verran (s. 130 - 132). Siihen kuuluvat selkärankaisten alajakson lisäksi vaippaeläimet ja suikulaiset, joiden tukirankana on taipuisa selkäjänne. Selkärankaisilla selkäjänne luutuu lujaksi selkärangaksi jo yksilönkehityksen alkuvaiheessa. Koska Linnén järjestelmässä kaikki lajt pitää sijoittaa johonkin pääjaksoon, on pääjaksolle annettu nimeksi selkäjänteiset, jotta vaippaeläimet ja suikulaisetkin mahtuvat mukaan.

Kysymyksiä selkärankaisista (jotka kuuluvat siis selkäjänteisten pääjaksoon):
2. Mihin seitsemään luokkaan selkärankaiset jaetaan kuvan 16T mukaan? (katso sanan "selkänikamat" kohdalta jakautuvia haaroja). Tekstissä (s. 130, rivi 2) on ylimääräinen pilkku: "ympyräsuiset, kalat" > "ympyräsuiset kalat".
3. Millä kahdella tavalla sammakkoeläimet ovat riippuvaisempia vedestä kuin varsinaiset maaselkärankaiset? (vihje: liittyvät hengitykseen ja lisääntymiseen)
4. Mihin neljään lahkoon matelijat jaetaan kirjassa?
5. Mitä eroa (mitä lokeroita) on kalan, matelijan ja nisäkkään sydämessä (s. 133)? Linnut ja nisäkkäät ovat _______lämpöisiä eli ne pystyvät säätelemään ruumiin lämpötilaa, koska verenkierrossa hapekas (punainen) ja hiilidioksidipitoinen (sininen) veri eivät sekoitu. Näin ne saavat tehokkaasti happea _________________ (reaktion nimi, s. 40) varten, jossa vapautuu energia solun käyttöön, myös ruumiin lämpötilan ylläpitoon.