Teon moraalisuus ei perustu seurauksiin, vaan vain teot joiden motiivina on velvollisuus, ovat moraalisia.

• moraalin autonomisuus eli riippumattomuus ulkopuolisista asioista (esim. myötätunto, sääli tms.)

  • ei siis voi valita tilanteen mukaan, kuten en heitä roskia luontoon vain silloin kun joku on näkemässä

• Seuraukset kestämättömiä moraalin lähtökohdaksi, koska

  • ei voi tietää/olla varma seurauksista

  •  --> ne ovat hypoteettisia imperatiiveja (On tehtävä A, koska seuraa B eli on opiskeltava ja luettava kokeeseen, jotta saa hyvän kurssinumeron --> ei ole pakottavaa syytä)

  • Ikuinen regressio: ”Miksi B:n pitäisi tapahtua? Koska siitä seuraa C.” Jossain täytyy olla kategorinen imperatiivi ”Å pitää tapahtua.”
    
    

• Ainoa seikka, Kantin mukaan, johon oikea toiminta voi perustua on velvollisuus. Emme heitä roskia luontoon, koska roskaamatta pitää olla.

  • On kaksi eri asiaa:

    1. Väärin perustein tehdyt oikeat teot

    2. Moraalisesti arvokkaat teot

  • Esim. lantin antaminen kerjäläiselle säälistä on oikea teko, mutta moraalisesti arvokas, joka ansaitsee moraalista ihailua ja on kunniaksi tekijälleen, on vain velvollisuudesta tehty auttaminen – eli koska niin kuuluu tehdä.
    
    

• Velvollisuus on kuitenkin oikeiden tekojen välttämätön ehto, ei riittävä ehto.

• KATEGORINEN IMPERATIIVI (käytännöllisen järjen asettama ehdoton käsky):

1. Toimi vain sellaisen periaatteen mukaisesti, jonka voit toivoa tulevan yleiseksi laiksi. (Universalioitavuus)

2. Toimi aina niin, että kohtelet ihmistä aina päämääränä sinänsä, etkä vain välineenä.

Esim. ”Voinko ajaa ylinopeutta, koska minulla on kiire?”

Mutta entä jos haluaa tappaa itsensä? Onko silloin oikeutettua tappaa myös muita?

• käytännöllisen järjen postulaatit (oletukset):

1. tahto on vapaa
2. sielu on kuolematon
3. Jumala on olemassa