Ykkösten satupajassa tutustutaan satujen ominaispiirteisiin keskustellen ja esimerkkisaduin. Tutustutaan erityisesti vanhoihin perinteisiin satuihin. Opetellaan keskittymistä ja eläytymistä satujen kuuntelemiseen. Herätellään ja vahvistetaan omaa mielikuvitusta ja ilmaisua. Suunnitellaan ja toteutetaan itse oma satuihin liittyvä kuvataidetyö.

Oppilaat saavat halutessaan pukeutua joksikin satuhahmoksi.
Luokkaan on tuota paljon satukirjoja ja satupajatunnelmaa on luotu myös muilla lavasteilla ja koristelulla.


Pajassa lähdetään liikkeelle satujen tunnusmerkeistä. Laitetaan tunnusmerkkejä näkyviin taululle ja mietitään niihin esimerkkisatuja yhdessä.
Satujen tunnusmerkkejä ovat esimerkiksi:
- Satuhahmot (esim. noidat, peikot, keijut, prinsessat, velhot, kääpiöt, tontut jne.) -> voidaan katsoa YLE Areenasta 2 minuutin pätkä "Onko Rölli lakkautettu?"
- Hyvä ja paha
- Opetus
- Luvut 3 ja 7 -> ope lukee lyhyen esimerkkisadun "Kolme toivomusta"
- Taikaesine

Taikaesineestä päästään seuraavaan esimerkkisatuun, joka on pidempi, ja johon ope on varannut mukaan satuun liittyvää rekvisiittaa.
Satu on "Lumikki ja seitsemän kääpiötä". Sen ope lukee ottaen esineitä ja asuja mukaan kerrontaan. Sadun lomassa kuunnellaan myös laulut "Kääpiöiden työpäivä" sekä Lumikin "Ain laulain työtäs tee".

Sadun kerronnan jälkeen mietitään vielä yhdessä, mitä satujen ominaispiirteitä tässä sadussa oli (satuhahmot, luku 7, hyvä ja paha, taikaesine, opetus).

Seuraavaksi tehdään joko yhdessä tai pienissä ryhmissä ilmaisuharjoitus.
Harjoitusta ennen käydään vielä läpi kääpiöiden nimet, ja mietitään, mitä mikäkin nimi kertoo kääpiöstä tai sen luonteesta.
Tämän jälkeen oppilas valitsee mielessään jonkin kääpiön ja esittää sitä pantomiimina muille. Toiset yrittävät arvata, kenestä kääpiöstä on kyse.
Kääpiöiden nimet: Unelias, Vilkas, Nuhanenä, Viisas, Jörö, Lystikäs ja Ujo.

Lumikista siirrytään vielä muihin perinteisiin satuihin, ja opella on niistä tietovisakysymyksiä. Visailu voidaan ottaa pienenä kilpailuna tai yhdessä miettien ja vastaten.
Visailun viimeinen kysymys johdattelee suomalaisiin kansansatuihin ja ope lukee vielä lyhyen sadun: "Miksi karhulla on töpöhäntä?"

Satuihin tutustumisen jälkeen ryhdytään suunnittelemaan omaa satuaskartelua tai -piirrosta. Ope esittelee joitakin esimerkkejä, mistä oppilaat voivat halutessaan napata ideoita ja vinkkejä. Valmiita kaavoja tai mitään tiettyä työtä ei kuitenkaan ole, vaan oppilaat miettivät itse työnsä tarjolla olevia materiaaleja hyödyntäen. Tarvittaessa aikuiset auttavat ja ohjaavat suunnittelussa ja toteuttamisessa. Työ voi olla kolmiulotteinen (esim. jokin satuhahmo vessapaperirullasta, linna, kruunu tms.), piirros tai leiketyö.
Oppilaat piirtävät työstään ensin suunnitelman, jonka esittelevät opelle ja yhdessä oppilaan kanssa mietitään, mitä materiaaleja ja välineitä hän siihen tarvitsee.
Työskentelyn aikana kuunnellaan satuihin liittyvää musiikkia.
Työnsä valmiiksi saaneet voivat värittää satuihin liittyviä värityskuvia, katsella ja lukea luokassa esillä olevia satukirjoja tai pelata lauta- ja korttipelejä.

Kun työt on saatu valmiiksi, ne laitetaan esille taululle/ luokan eteen.
Kokoonnutaan yhdessä vielä tarkastelemaan tehtyjä töitä, ja halukkaat saavat esitellä ja kertoa omasta työstään.

Lopuksi jutellaan vielä oppilaiden lempisaduista. He siis saavat kertoa, millaisista saduista pitävät.
Viimeiseksi ope kertoo pitävänsä hölmöläissaduista, koska ne ovat hauskoja. Hän lukee vielä loppuun kaksi lyhyttä hölmöläistarinaa "Peitteen jatkaminen" ja"Hölmöläisukon uusi paita".