2. Ateena
Ateena
Tarun mukaan Ateenan nimi on peräisin kreikkalaisten jumalten Athenen ja Poseidonin kilpailusta. Poseidon ja Athene kilpailivat siitä, kumpi saisi toimia kaupungin suojelusjumalana. He päättivät, että se kumpi antaisi kaupungille parhaimman lahjan voittaisi. Poseidon puhkaisi lähteen Akropoliille ja Athene loi oliivipuun, jonka öljyä voitiin käyttää moniin eri tarkoituksiin, kuten valaistukseen. Öljy oli kansalaisille arvokas lahja, joten Athene voitti ja kaupunki nimettiin hänen kunniakseen Ateenaksi.
Kaupungin muinaiskreikkalainen nimi Ἀθῆναι on monikossa ("Ateenat"), kuten monet muutkin antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten kaupunkien nimet. Tämä näkyy edelleen monien kielien nimissä Ateenalle, esimerkiksi latinaksi Athenae, espanjaksi Atenas ja englanniksi Athens. Monikollisuus saattaa johtua esimerkiksi siitä, että Ateena on syntynyt useiden kylien yhdistyessä.
Ateenan historiaa
Varhaisvaiheet
Varhaisimmat jäänteet asutuksesta Ateenassa ovat neoliittiselta ajalta. Tuolloin asutus keskittyi Akropolis-kukkulalle, mutta jo varhaisella pronssikaudella asutus oli levinnyt myös kukkulaa ympäröivälle tasangolle. Varsinaisena kaupunkina Ateenasta voidaan kuitenkin puhua vasta 1500-luvulla eKr., jolloin Athene-jumalatar voitti tarun mukaan kaupungin herruuden meren jumala Poseidonilta. Samoihin aikoihin sijoittuu tradition mukaan myös kaupungin perustaminen, joka tapahtui Kekropsin hallituskaudella 1581 eKr.
Todennäköisenä pidetään, että Ateena on useimpien muiden Kreikan kaupunkivaltioiden tavoin ollut alkujaan kuningaskunta. Antiikin lähteissä mainitut Ateenan kuninkaat ovat kuitenkin, joitakin myöhäisimpiä mahdollisesti lukuun ottamatta, ilmeisesti taruhenkilöitä. Jo 600-luvulla eKr. Ateenan hallintoa johtivat arkontit, eikä kuningasta enää ollut. Mainitun vuosisadan arkonteista tunnetuin on Drakon, joka myös sääti Ateenan vanhimmat tunnetut lait.
Klassinen kausi
Klassisen antiikin aikana Ateena oli merkittävin kreikkalainen kaupunki. Noin vuosina 500–300 eKr. Ateena oli kreikkalaisen maailman kulttuurin ja kaupankäynnin keskus. Sieltä ovat lähtöisin niin länsimainen demokratia-käsite kuin filosofiakin. Demokratia syntyi, kun Solon uudisti Ateenan hallintoa vuonna 594 eKr. Hieman myöhemmin kuitenkin Peisistratos nousi diktatoriseen asemaan, ja pysyvästi demokratian vakiinnutti vasta Kleistheneen valtiosääntöuudistus vuonna 510 eKr. Uudessa järjestelmässä Ateenan köyhimmätkin vapaat miespuoliset kansalaiset saivat olla mukana päättämässä valtion asioista, sitä vastoin eivät edelleenkään naiset, orjat eivätkä kansalaisoikeutta vailla olevat maahanmuuttajat. Kansalaiset kokoontuivat niin sanotussa kansankokouksessa (Ekklesia). Kaupungissa toimivat muun muassa Platonin Akatemia ja Aristoteleen perustama Lykeionin peripateettinen koulu.
Roomalaisaika
Aluksi Ateena kuului Makedonian provinssin alaisuuteen, mutta vuodesta 27 eKr. eteenpäin uuteen Akhaian provinssiin, johon kuuluivat Kreikka, Thessalia ja Epeiros. Vuonna 86 eKr. Sulla hävitti ja ryösti Ateenaa, sillä se oli asettunut Pontoksen kuninkaan Mithridates VI:n puolelle roomalaisia vastaan. Myös Pompeiuksen ja Caesarin sekä Brutuksen ja Octavianuksen & Antoniuksen välisissä taisteluissa kaupunki oli asettunut väärälle puolelle, mutta voittajat kohtelivat kaupunkia kuitenkin lempeästi.
Roomalaisen ylemmän luokan nuorukaisen koulutukseen kuului useimmiten opiskelu Ateenan filosofikouluissa. Rikkaat roomalaiset suosivat kaupunkia myös tekemällä sille lahjoituksia, ja varsinkin keisari Hadrianus (117–138 jKr.) piti kaupungista erityistä huolta. Hän muun muassa rakennutti sinne yhden kokonaan uuden kaupunginosan ja restauroi useita vanhoja rakennuksia.
Vuonna 267 gootteihin kuulunut herulien heimo tuhosi kaupunkia, ja sata vuotta myöhemmin länsigootit ryöstivät kaupunkia Alarikin johdolla. Kaupunki kuitenkin rakennettiin uudelleen näiden hyökkäysten jälkeen ja se säilyi tärkeänä opiskelukaupunkina vuoteen 529, jolloin keisari Justinianus I lakkautti siellä toimineet filosofikoulut.
Bysantista nykypäivään
Ateena säilyi Bysantin valtakunnan osana 1200-luvun alkuun. 1000- ja 1100-lukuja kutsutaan Ateenan bysanttilaisen taiteen kultakaudeksi. Tuolloin kaupunki vaurastui saippuan ja väriaineiden tuottajana ja rakennutti lukuisia bysanttilaisia kirkkoja. 1200–1400-luvuilla Ateena jäi Bysantin kreikkalaisten ja italialais- ja frankkiristiretkeilijöiden jalkoihin, kunnes osmaanien valtakunnan sulttaani Mehmed II valloitti sen vuonna 1458. Sulttaani ihastui kaupunkiin ja kielsi tuhoamasta sen raunioita kuoleman uhalla. Parthenon muutettiin moskeijaksi.
Osmaniajalla kaupungin väkiluku laski ja muutoinkin kaupunki taantui muun valtakunnan mukana 1600-luvulla. Ajan myötä antiikin rakennuksista ei enää pidetty huolta, ja Parthenonkin päätyi ammusvarastoksi venetsialaisten hyökkäyksen aikana 1687. Temppeliin osui taistelujen aikana tykinlaukaus, mikä aiheutti sille suurta tuhoa.
Kreikan itsenäisyyssodan (1821–1831) aikana kaupunki oli vuoroin osmaanien, vuoroin itsenäisyystaistelijoiden hallinnassa. Ateenasta tuli vastasyntyneen Kreikan kuningaskunnan pääkaupunki 18. syyskuuta 1834. Tuolloin kaupungissa oli asukkaita vain noin 5000. Seuraavien vuosikymmenten aikana Ateenasta rakennettiin moderni kaupunki uusklassiseen tyyliin. Vuonna 1896 kaupungissa järjestettiin ensimmäiset modernit olympialaiset.
Kaupunki rupesi laajenemaan 1920-luvulla, kun siihen liitettiin useita esikaupunkialueita, jotta saataisiin tilaa Vähästä-Aasiasta tulleille pakolaisille. Toisen maailmansodan aikana kaupunki oli saksalaisten miehittämä. Sodan jälkeen kaupunki jatkoi kasvuaan kiivaaseen tahtiin aina noin vuoteen 1980. Väkiluvun nousu johti saasteongelmiin, joita on 1990-luvulla pyritty ratkaisemaan muun muassa rajoittamalla autoliikennettä keskustassa ja parantamalla julkista liikennettä. Toimet ovat tehonneet, ja varsinkin savusumun aiheuttamat ongelmat pienenneet huomattavasti.
Nähtävyydet
Antiikin rauniot
Antiikin aikana kaupunki levittäytyi Ateenan linnavuoren Akropoliin ympärille. Muinaisen kaupungin rakennuksista on jäljellä jonkin verran raunioita eri puolilla keskustaa. Persialaissotien aikana vuonna 480 eKr. Akropoliin koko siihenastinen rakennuskanta hävitettiin, mutta pian sen jälkeen alueelle rakennettiin entistä komeampia rakennuksia, joista osa on säilynyt nykyaikaan saakka. Kuuluisin on Parthenonin temppeli, jota ollaan parhaillaan restauroimassa. Akropoliilla sijaitsi myös muita temppeleitä, muun muassa Erekhtheion, joka on tunnettu naishahmoisista pylväistään eli karyatideista, sekä pieni Nikelle eli voiton jumalattarelle omistettu temppeli kukkulan länsireunalla. Ainoa sisääntuloreitti kukkulalle oli antiikin aikaan, kuten nykyäänkin, sen länsireunalla, jossa edelleen kohoaa mahtava porttirakennelma, propylaia.
Akropoliin länsipuolella sijaitsee Areiopagin kukkula. Siellä toimi antiikin aikana Ateenan korkein tuomioistuin, jonka tehtävät tosin eri aikoina vaihtelivat. Areiopagi on tullut tunnetuksi myös apostoli Paavalin siellä Raamatun (Ap.t. 17:19-34) mukaan pitämästä puheesta, jonka vaikutuksesta syntyi Ateenan ensimmäinen kristillinen seurakunta. Puhe on nykyisin kaiverrettuna myös paikalle kiinnitettyyn metallilaattaan.
Antiikin aikaisen kaupungin keskusta sijaitsi kuitenkin Akropoliilta pohjoiseen agoralla eli torilla. Alueella on suoritettu arkeologisia kaivauksia 1930-luvulta lähtien, ja löytöihin kuuluu muun muassa useita pylväshalleja (esim. Stoa poikile), roomalaisaikainen Agrippan odeion, temppeleitä ja hallintorakennuksia (esim. bulen kokoontumispaikka buleuterion). Alueen näyttävimpiä rakennuksia ovat ns. Theseuksen temppeli (oikeasti Hefaistoksen temppeli) sekä 1950-luvulla uudelleen rakennettu Attaloksen stoa.
Klassisen Ateenan maamerkkejä olivat myös Akropoliin etelärinteellä sijainnut Dionysos-teatteri, jolla useimmat meille säilyneistä antiikin kreikkalaisista näytelmistä on kantaesitetty. Akropoliin etärinteessä sijaitsevat myös Asklepioksen kulttipaikka, Eumeneen stoa ja hyvin säilynyt Herodes Atticuksen odeion, jossa järjestetään edelleen näytelmä- ja musiikkiesityksiä.
Roomalaisaikana kaupungin painopiste siirtyi agoralta hieman itään, minne muodostui uusi torialue, roomalainen agora. Roomalaisajan innokkaimpia kaupungin uudistajia oli keisari Hadrianus 100-luvulla jKr. Hän rakennutti muun muassa suuren kirjastorakennuksen roomalaisen agoran tuntumaan, nykyisen Monastiraki-aukion lähelle, sekä saattoi loppuun noin 650 vuotta aiemmin aloitetun Zeus Olympioksen temppelin (Olympieion) rakentamisen noin puoli kilometriä Akropoliista kaakkoon sijaitsevalla alueella, jossa on tehty myös muita arkeologisia löytöjä. Kyseinen temppeli on suurin antiikin kreikkalaisista temppeleistä.
Agoran luoteispuolella sijaitsi antiikin aikana Kerameikoksen kaupunginosa. Se tunnettiin erityisesti savenvalajien kaupunginosana, ja sen nimikin on samaa alkuperää kuin sana keramiikka. Kaupungin muuri jakoi Kerameikoksen sisempään ja ulompaan Kerameikokseen. Muurin ulkopuolella sijaitsi myös Kerameikoksen hautausmaa, sillä hautaaminen muurien sisäpuolelle oli antiikin aikana kielletty. Alueella on suoritettu arkeologisia kaivauksia. Hautakivien lisäksi sieltä on löydetty myös jäänteitä kaupungin muureista ja Dipylon-portista.
Muita antiikin raunioita kaupungissa ovat muun muassa Pnyks-kukkulalla säilyneet jäänteet kansankokouspaikasta (muun muassa puhujan koroke) sekä Lysikrateen muistomerkki Plakassa. Myös Platonin Akatemiasta on joitain jäänteitä noin 1,5 kilometriä Dipylon-portilta luoteeseen. Lykeionin osia on arveltu löydetyn Rigillis-kadun varrelta.
Uudempi Ateena
Elävän Ateenan suosituimpia ja idyllisimpiä alueita on Plaka eli vanha kaupunki, jonka kadut säästyivät 1960- ja 1970-luvulla suurimmassa osassa kaupunkia tapahtuneelta uudelleenrakentamiselta. Alueen kadut ovat kapeita ja sokkeloisia ja vanhoissa taloissa toimii paljon ravintoloita, kauppoja ja hotelleja. Plakassa sijaitsevat myös useat Ateenan lukuisista bysanttilaisista kirkoista. Kuuluisin niistä on Ateenan entinen piispankirkko Pikku-Mitropolis, joka on rakennettu 1100–1200-luvulla ja jossa on upeat seinämaalaukset. Pikkuruinen kirkko sijaitsee aivan nykyisen tuomiokirkon eli Suuren Mitropoliksen kyljessä Platia Mitropoleos -aukiolla.
Modernin Ateenan keskusaukio on Sintagma, jonka laidalla sijaitsee muun muassa entinen Kuninkaanlinna eli nykyinen Parlamenttitalo sekä joitakin kaupungin kalleimmista hotelleista, esim. kaupungin ensimmäinen hotelli Grande Bretagne. Aukio on myös tärkeä liikenteen solmukohta: kaksi Ateenan kolmesta metrolinjasta kulkee sen ali ja lisäksi sieltä lähtee useita linja-autolinjoja. Parlamenttitalon takana levittäytyy Kansallispuisto, joka on vihreä keidas kaupungin keskellä.
1800-luvun uusklassisen tyylin parhaita esimerkkejä kaupungissa ovat Panepistimou-kadulla sijaitsevat yliopisto, tiedeakatemia ja kansalliskirjasto. Kaikki kokonaisuuden kolme rakennusta ovat kööpenhaminalaisten Hansenin veljesten suunnittelemia. Ensimmäisenä valmistui Christian Hansenin suunnittelema yliopisto 1841, sitten Theophil Hansenin suunnittelemat tiedeakatemia 1885 ja kansalliskirjasto 1891.
Urheilun ystäviä kiinnostaa epäilemättä Ateenan Panathinaiko-stadion Kansallispuiston läheisyydessä. Se rakennettiin 1800-luvun lopulla antiikin mukaisen mallin mukaan ensimmäisiä moderneja olympialaisia varten. Stadion tunnetaan myös nimellä Kallimarmaron eli Kauniin marmorinen, sillä se on maailman ainoa stadion, joka on rakennettu täysin valkoisesta marmorista.