Sannan huomioita edellisvuosien ProKoulu aiheista
Tulen toimeen kaikkien kanssa -taidon harjoittelu oli haastavin kaikista tämän kevään aikana harjoitelluista taidoista. Prokoulumerkkejä ei kerääntynyt pistepottiin samanlailla kuin auttamisesta tai tervehtimisestä. Tähän on voinut vaikuttaa se, että koulun aikuiset eivät aina edes huomanneet niitä tilanteita, kun oppilaat tulivat toimeen toistensa kanssa. Yläkoulun oppilaskunnan hallituksen jäseniltä tuli tähän erinomainen ehdotus: oppilaskunnan hallituksen jäsenet ja tukioppilaat voisivat jakaa oppilaille prokoulumerkkejä. Yläkoulun oppilaskunnan hallitukselle ja tukioppilaille tulostettiin omanlaiset prokoulumerkit, joita he jakoivat muille koulun oppilaille toimeen tulemisesta. Tämä vaikutti toimivalle tavalle palkita hyvästä prokoulutoiminnasta.
Viime viikolla pidettiin vielä tsemppiviikko kaikista kevään aikana harjoittelun ja opettelun alla olleista taidoista. Tsemppiviikolla oli mahdollisuus kerätä tervehtimisestä, auttamisesta ja toisten kanssa toimeen tulemisesta prokoulumerkkejä. Tervehtiminen sujuu edelleen kaikilta hyvin ja auttamisen kanssa on menty myös eteenpäin. Tsemppiviikolla kerättiin hienosti merkkejä yhteiseen pottiin, mutta ihan ei ylletty tavoitteeseen vielä tänä keväänä. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa harjoittelua ensi syksyä kohti. Syksyllä asetetaan sitten uudet tavoitteet, joita koitetaan tavoitella ensi lukuvuoden aikana.
Kiitokset kaikille hienosti tsempatusta kevät lukukaudesta ja jatketaan vielä hyvällä asenteella viimeiset pari kouluviikkoa! -Sanna-
Hieman optimistisin odotuksin lähdin tähän viikkoon ja näin sunnuntai-iltana on todettava, että eihän niitä merkkejä ihan samalla tavalla kertynyt kuin edeltävillä tervehtimisviikoilla. Ennen kuin jatkan tarkemmin tämän viikon teemasta, niin minulla on kerrottavaa vielä tervehtimisestä. Tervehtimisviikoilla opeteltu moikkailun taito on kuulemma kuulunut lähikaupassa asti, kun koulumme oppilaat ovat tavallista ahkerammin moikkailleet kaupan henkilökuntaa. On upeaa, että tämä taito näkyy myös kouluarjen ulkopuolellakin. Tämä on kehun paikka kaikille oppilaille hyvin opitusta taidosta, joka toivottavasti säilyy jatkossakin. Jatkakaa samaan malliin!
Nyt kuitenkin palaan pohtimaan tämän (ja seuraavankin) viikon teemaa: auttaminen. Pylväs kerätyistä merkeistä on tasaisesti nousut tämän viikon ajan, ei kuitenkaan samaan tahtiin kuin aiemmin. Eilen lenkkeillessäni pohdin, mistä tämän viikon vaisumpi merkkien kerääminen voisi johtua. Muutamia ajatuksia heräsi mieleeni, kun tarkastelin omaa toimintaani viikon aikana.
Mok-viikko asetti ainakin itselleni kiireen tunnun tähän viikkoon ja siinä kiireessä ainakin itse huomasin unohtaneeni tarkastella ympäristöä prokoulun näkökulmasta. Prokoulumerkitkin tahtoi unohtua omaan kaappiini, kun koitin muistaa pitää kaiken mokkia varten tarpeellisen mukanani. Sitten kun huomasin, että nyt olisi hyvä hetki palkita auttamisesta, niin ei ollutkaan jakaa merkkiä sanallisten kehujen ja huomioiden lisäksi. Päivän päätteeksi koitin kyllä aina miettiä, että kuinka monelle merkki jäi jakamatta. Mutta ei niitä kaikkia jakamattomia merkkejä aina yksinkertaisesti vain muistanut, kun merkkailin pisteitä prokoulutaulukkoon. Kolmas asia, joka opettajan näkökulmasta voisi vaikuttaa merkkien keräämiseen oli se, että minkä kaiken tulkitsee auttamiseksi ja huomaako kaikkia niitä pieniä auttamisen eleitä.
Itseasiassa havahduin jo torstaina siihen, että miten helposti voi jäädä huomiotta toisen auttaminen, jos elettä tai tekoa ei osata tulkita auttamiseksi. Palkitsin torstaina prokoulumerkillä oppilaan, joka kävi hakemassa kaverille maskin. Auttava oppilas totesi toiselle oppilaalle ääneen jotakin tälläistä: ”Mä sain merkin siitä, että kävin vaan hakemassa sulle tän maskin tuolta sun paikalta.” Oppilaan ajatus siitä, että eihän hän mitään ihmeellistä auttamisen elettä tehnyt, herätti minut: Kuinka paljon olin itse jättänyt huomiotta vastaavanlaisia auttamisen eleitä aiemmin tällä viikolla? Olikohan muilla koulun aikuisilla jäänyt myös samasta syystä jakamatta prokoulumerkkejä?
Oikeasti auttamisenhan ei tarvitse olla suurieleistä varsinkaan silloin, kun puhutaan arjen pienistä auttamisen eleistä. Oven aukipitäminen kouluarjessa on helppo huomata, mutta silloin kuin oppilas auttaa luokkakaveriaan pyyteettömästi arkisessa asiassa niin sitä on haastavampi huomata. Niillä arkisilla asioilla tarkoitan pudonneen kynän nostamista lattialta tai luokkaan unohtuneen paperin viemistä luokkakaverille. Toivottavasti noiden arkisten auttamishetkien huomaamisen muut koulun aikuiset hallitsevat paremmin kuin minä. Itse aion kiinnittää tulevalla viikolla huomioni paremmin juuri noihin hetkiin. Mukavaa uutta auttamisen prokouluviikkoa kaikille! -Sanna-
Moikka moi!
Huomenna sukelletaan uuteen viikkoon, joka pitää sisällään mokkia vedenalaiseen maailmaan tutustuen ja uuden prokoulutaidon opettelua. Toivottavasti taito ei kuitenkaan ole ihan upouusi vaan jokainen olisi joskus aiemmin kuullut siitä. Mikäs se taito siis on? Minäpä kerron: autan muita.
Auttaa voi toista monin eri tavoin: avaamalla oven, nostamalla pudonneen tavaran lattialta, muistuttamalla tulevasta kokeesta yms. Auttaminen vaatii vain pienen hetken ajastasi ja sillä pienellä hetkellä voit saada toiselle hyvän mielen. Usein auttaminen luo myös hyvää mieltä auttajalle itselleen, kun näkee autetun hyvän olon. Toisten auttaminen onkin tärkeä taito, joka luo ystävällistä ilmapiiriä kouluumme tervehtimisen lisäksi.
Tähän väliin on myös todettava, että kuluneina viikkoina on ollut mukava huomata, että moikkailut ovat jatkuneet prokoulumerkkien keräämisen jälkeenkin. Toivotaan, että meille käy samalla tavalla seuraavan kahden viikon jälkeen auttamisen kohdalla. Uskon, että auttamisesta kerätään yhtä hyvällä tahdilla prokoulumerkkejä tulevien viikkojen aikana kuin tervehtimisestä.
Mutta nyt jatkan vielä hetken viikonlopun viettämistä, joten huomiseen! -Sanna-
Prokoulua on nyt takana kaksi viikkoa ja mukavasti oppilaat ovat kartuttaneet pistepottiaan näiden viikkojen aikana. Nyt on jo puolet kokonaispisteistä kasassa ja vielä on erityisiä pisteviikkoja on tulossa myöhemmin keväämmällä neljä kappaletta. Uskon, että tälläisellä toiminnalla oppilaat kyllä saavat 10 000 pistepotin kasaan pian tämän kevään aikana. Seuraavaksi ajatuksiaan ja erittäin hyviä huomioita tästä viikosta jakaa koulumme 9. luokkalainen Roosa:
Maanantai
Toinen viikko Pro koulun “tervehdin muita” toimintamallia starttaa ja ilmassa on pientä tylsistymistä siihen, etteivät opettajat muista antaa joka kerta lappua.
Minusta on ilahduttavaa nähdä se, kuinka paljon enemmän oppilaat kommunikoivat opettajille ja ohjaajille, koska se parantaa koulumme ilmapiiriä huomattavasti.
Mietin sitä, että merkkaako opettajat niitä silti jonnekin ylös, vaikka eivät anna lappua?
Tiistai
Tiistai-aamu alkaa iloisesti sillä heti, kun menee portaita yläkertaan oppituntia päin vastaan tulee monta iloisesti tervehtivää opettajaa, jotka antavat lappuja silloin, kun oppilaat moikkaavat heitä takaisin.
Päivän mietintä oli, että saako alakoululaiset helpommin lappuja, kuin yläkoululaiset? Koska ulkona näkee opettajien jakavan iloisemmin lappuja heille, kuin meille.
Keskiviikko
Huomaan pientä tylsistymistä tervehtimistä kohtaan sekä lappujen antamiseen, joka on ihan ymmärrettävää, sillä onhan tätä melkein kaksi viikkoa jo takana.
Mietin päivän aikana vahvasti sitä, että kun tästä ei enää saa lappuja niin tervehditäänkö me oppilaat silti yhtä paljon opettajia ja ohjaajia? Vaihtuuko ilmapiiri iloisesta tylsistyneeseen?
Torstai
Laput ovat taas innokkaina aamulla opettajien kädessä portaissa, jotta niitä saataisiin jaettua oppilaille jotka tervehtii.
Päivän loppua kohden huomaan lappujen antamisen harvenevan, onko syy se, että opettajat ei jaksa enää kantaa niitä mukana 6h/päivä?
Perjantai
Aamulla opettajilla taas laput mukana portaissa ja niitä jaetaan hyvin innokkaana moikkaaville oppilaille, sekä myös niille jotka pitävät ovia auki.
Onko opettajille tullut pelko siitä, ettei päästä tavoitteeseemme vai antaako viimeinen päivä lisäenergiaa?
Toista Prokouluviikkoa ollaan menossa puolivälissä ja moikkailut jatkuvat. Tänään saimme pienen päivänavauksen rehtorimme pitämänä keskusradion kautta. Rehtori muistutti puheessaan kaikkia koulussa olevia siitä, että positiivisen ilmapiirin luominen kouluun lähtee toistemme kohtaamisesta ja helpointa se on tehdä tervehtimällä toisiamme. Tälläiset pienet positiiviset muistuttelut auttaa meitä kaikkia (oppilaita ja koulun aikuisia) harjoittelussa kohti parempaa ilmapiiriä koulussamme.
Tänään vaihdoin erään oppilaan kanssa muutaman sanan prokoulumerkkien saamisesta. Kyseinen oppilas sai ensimmäisen merkkinsä. Hän kertoi, että koulun aikuiset ei aina koulussa huomaa tai kiinnitä riittävästi huomiota moikkaamiseen. Keskustelu oli antoisa ja ohjaava. Tällä kertaa ohjaavaa palautetta toiminnasta saimme koulun aikuiset. Tämä on hyvä osoitus siitä, että olemme yhdessä luomassa toimintakulttuurin muutosta koulussamme. Tälläinen keskustelu auttaa myös koulumme aikuisia toimimaan käyttäytymisodotusten mukaisesti. Itse kaipaan ainakin lisää molemmin puolista positiiviseen sävyyn käytyä rakentavaa keskustelua Prokoulusta. Tällöin voimme kokea olevamme yhdessä koko kouluna mukana ilmapiirin muutoksessa. Haastaisinkin kaikki koulun aikuiset pysähtymään kouluarjessa hetkeksi ja käymään lyhyen keskustelun jonkun oppilaan kanssa siitä, miten meidän prokoulu näyttäytyy arjessa heille.
-Sanna-
Uusi Prokouluviikko startattu. Moikkailuja kuului taas käytävällä. Viikonlopun aikana on tainnut käydä pienoinen unohdus, millaisen projektin olemme aloittaneet koulun ilmapiirin muokkaamiseksi. Ihan ei ollut samanlaista tehostarttia tällä viikolla kuin mitä viime viikolla meillä oli. Meidän aikuisten on nyt hyvä hetki muistutella oppilaita ja toisiamme, miten prokouluhengessä tsempataan moikkaamisen kanssa jatkossakin. Jatketaan sinnikkästä harjoittelua, jolla voimme saada tästä pysyvän tavan koulumme ilmapiirin. Huomataan toisemme ja moikkaallaan taas huomenna lisää!
-Sanna-
Ensimmäinen viikko Prokoulua takana ja viikko on mennyt mukavasti. Prokoulumerkkejä on kerätty tasaisesti koko viikon ja näyttää sille, että tätä menoa oppilaat pääsevät lunastamaan palkintonsa ennen kuin ehditään seuraavien taitojen pariin – auttaminen ja toisten kanssa toimeen tuleminen. Tämä kertoo vain siitä, miten mukavasti oppilaat ovat lähteneet mukaan koulun ilmapiirin parantamiseen ja miten tervetullutta tämä on koko kouluyhteisöllemme. On ollut mukavaa kuulla kollegojen suusta, miten mukavia kohtaamisia heillä on ollut oppilaiden kanssa. Oppilaat ovat myös kertoneet siitä, miten mukava olo tulee itselleen, kun joku moikkaa sinulle. Tällaista toistemme kohtaamista ja huomioimista ollaan kaikki kaivattu. Tämän viikon aikana on lisäksi alkanut enemmän kuulemaan heippojen sanomista oppituntien jälkeen. Erityisesti mieltä lämmittää perjantain viimeisten tuntien jälkeen ”hyvää viikonloppua”-toivotuksien kuuleminen runsaimmissa määrin kuin aiemmin. Tästä on hyvä jatkaa ensi viikkoon Prokoulun merkeissä.
Moikataan, kun kohdataan!
-Sanna-
Moikkailut ovat jatkuneet mukavaan tahtiin ja pistesaldokin on kasvanut tasaisesti.
Mietiskelin tänään tervehtimiskulttuuria ja syötin hakukoneeseen sanan tervehtiminen. Lueskelin artikkeleita muun muassa tervehtimisen historiasta ja erilaisista tavoista tervehtiä ympäri maailman. Teksti, jota kuitenkin jäin lukemaan pidemmäksi aikaa, oli Sari Kuuselan kirjoitus tervehtimisestä. Poimin hänen tekstistään muutamia ajatuksia tervehtimiseen liittyen:
- Tervehtiminen on ystävällisyyden ilmentymä.
- Tervehtimisellä luodaan hyvää ilmapiiriä ja perusta ihmissuhteille.
- Tervehtiminen ei tee ystäviksi, mutta voi mahdollistaa sen.
- Tervehtiminen ei vie paljon aikaa.
- Tervehtiminen antaa mahdollisuuden tulla huomatuksi.
Näillä mietteillä jatketaan perjantaihin ja jos haluat lukea Sari Kuuselan tekstin Tervehtimisen voima, niin siihen pääset klikkaamalla tätä.
-Sanna-
Päivän ihanimman kommentin kertoi tänään eräs alakoululainen, kun ope kaiveli taskujaan antaakseen mukavasta moikkaamisesta prokoulumerkin: "En mä sua tervehtinyt sen lapun takia vaan koska halusin". Lämmitti sydäntä niin kuin tämän päiväinen aurinko pakkassäässä.
-Sanna-
Prokoulu pyöräytettiin hienosti käytiin eilen. Oppilaat ovat tervehtineet koulun aikuisia paljon. Meillä aikuisilla on tullut kohtaamisia oppilaiden kanssa tavallista enemmän koulun käytävillä ja ulkona. On ihana nähdä hymyileviä silmiä maskin takaa tervehtimässä toisiaan. Päivän pistesaldokin karttui ensimmäisenä päivänä todella hienosti. Toivottavasti sama positiivinen vire jatkuu läpi viikon ja loppu kevään.
-Sanna-
