Lähde: Unsplash (Samantha Sophia)Vanhan testamentin profeettakirjoissa vaaditaan parannuksen tekemistä: köyhiä ei saa syrjiä ja kaikkien on saatava tasapuolisesti oikeutta (Aam. 5: 7-13). Voisi luulla, että profeettojen julistus tähtää tasa-arvoiseen yhteiskuntaan. Sen sanomana on kuitenkin saattaa eksynyt kansa takaisin Jumalan luokse. Uudessa testamentissa parempi maailma toteutuu, kun Jumalan valtakunta murtautuu esiin. Samalla sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ihanne toteutuu, kun köyhät ja syrjityt saavat lopulta oikeutta. Jeesuksen opetuksen mukaan väärintekijöille käy huonosti (Matt. 25: 31-46). 

Ensimmäisellä vuosisadalla orjuutta pidettiin yhteiskunnallisesti hyväksyttävänä. Varhaiskirkko ei vastustanut orjuutta, koska sitä ei nähty ihmisarvon loukkauksena. Vapauden, veljeyden ja tasa-arvon ihanne tarkoitti osittain eri asioita kuin nykyään. Paavalin mukaan usko Kristukseen tekee ihmisistä yhdenvertaisia (Gal. 3:28).