Mörkylit

Julia Donaldsonin kirja Urhea pikku Mörkyli sai uuden elämän Paloisten koulun E – 2 –luokkalaisten ajatuksissa.

Luettuamme kirjan keskustelimme jokaisen omista peloista. Mietimme miten ”selätämme” pelkomme; syntyi ajatus omasta Mörkylistä.

Jokainen piirsi tarkan suunnitelman, jonka pohjalta ompelimme oman pehmon.

Syksyn edetessä jokainen pehmo tarvitsi kodin, jossa saisi kuunnella sateen ropinaa ja odottaa talven saapumista. Jälleen istahdimme miettimään ja suunnittelemaan millaisessa kodissa juuri minun pehmoni halusi asustaa. Tarkkojen piirrosten pohjalta valmistuivat puupölleistä talot hienoine yksityiskohtineen.

Tässä vaiheessa syntyivät myös tarinat siitä, millaisia ominaisuuksia ja tapoja kukin pehmo pitikään sisällään. Eskarilaiset saduttivat omat tarinansa ja 1 – 2 –luokkalaiset kirjoittivat ne itse.

Jouluna Mörkyli –kylään syttyivät jouluvalot, tähdet kimmelsivät taivaalla ja huurteiset puut suojasivat Mörkyleitä heidän kodeissaan.

Pakkasten paukkuessa Mörkylit kaipasivat kodeissaan lämmikettä. Aloimme suunnitella peittoja. Toteutimme peitot perinteisesti pujotellen Valpurilla. Peiton valmistuttua joku halusikin antaa lämmikettä Mörkylinsä varpaille, näin peitto muuttuikin matoksi.

Pitkän ja pimeän talven jälkeen eräänä aamuna Mörkylit huomaavat metsässä kukkasen, toisen ja kolmannen. On tullut KEVÄT! Vielä hiirenkorvat puihin, pääskyset taivaalle ja perhoset ruohikolle. Näin kirja urheasta pikku Mörkylistä on kulkenut koko lukuvuoden oppilaiden mukana antaen aina uutta ja uutta innoitusta mielikuvitukselle