Einsteinin suhteellisuusteoria koostuu kahdesta osasta: erityisestä suhteellisuusteoriasta vuodelta 1905 ja yleisestä suhteellisuusteoriasta, joka julkaistiin vuonna 1915.

Erityinen suhteellisuusteoria:
Teoria on nykyisen fysiikan vallitseva käsitys tilasta, ajasta ja sähkömagnetismista. Erityinen suhteellisuusteoria pohjautuu kahteen olettamukseen eli postulaattiin:

1. Suhteellisuusperiaate: Luonnonlait ja fysiikan teoriat ovat samat kaikissa tilanteissa eli eri tilanteissa pätevät samat lait. 
2. Valon (tai muun sähkömagneettisen säteilyn) tyhjiönopeus on sama kaikissa inertiaalikoordinaatistossa, eikä riipu valon lähteen ja havaitsijan keskinäisestä nopeudesta.

Teorian rajoitukset ovat, että se ei kykene käsittelemään kiihtyvää liikettä eikä ota painovoimaa huomioon. Postulaateista seuraa esimerkiksi, että

• Ajankulku on suhteellista ja suhteellisesti liikkuvan aika kuluu hitaammin -->ajassa eteenpäin "matkustaminen" on mahdollista. 
• Aine voi muuntua energiaksi ja päinvastoin.
• Sähkömagneettinen säteily liikkuu tyhjiössä aina valonnopeudella havaitsijasta riippumatta.
• Massallinen kappale ei voi saavuttaa tyhjiön valonnopeutta suhteessa levossa olevaan kappaleeseen sillä massallinen kappale vaatii valonnopeuden saavuttamiseksi äärettömästi energiaa.