Harjoittelun aikana oma isäni kuoli yllättäen, joka koetteli omaa hyvinvointiani erityisesti henkisesti. Kuinka selvitä arjesta ja työstä kun oma hyvinvointi järkkyy suuresti? Itselleni on auttanut paljon se, että olen saanut tehdä paljon muutakin, jolloin olen pakottanut itseni ajattelemaan muitakin asioita sekä jatkanut elämääni osittain normaalina, sillä suuruun ei voi jäädä loppuelämäksi vellomaan. Uskon että kokemus on kasvattanut minua henkisesti ja oman kokemukseni kautta osaan tukea muita niin työ- kuin siviilielämässäkin vaikean tilanteen keskellä.

Oppilas elää kahden erilaisen kasvu- ja oppimisympäristön keskellä: koulun ja kodin, joiden hyvällä yhteistyöllä pitäisi pystyä rakentamaan oppilaalle terveellinen ja turvallinen kasvu (Nurmi 2013). Tämä tavoite vaatii opettajalta hyvää oppilastuntemusta ja rohkeutta kysyä oppilaalta sekä hänen vanhemmiltaan oppilaan koulun ulkopuolisesta elämästä. Aikaisemmissa harjoittelussa sekä tässä harjoittelussa ilmeni selkeästi oppilaan vapaa-aikana vietetty aika koulutoimintaan niin motivaation, jaksamisen kuin hyvinvoinnin osalta. Uskon tämän tilanteen olevan kaksisuuntainen huono-olo koulussa heijastuu kotiin kuten kotona koettu huono-olo heijastuu kouluun.

Opettajan työhyvinvoinnista kuormittavin tekijä on oppilaiden kanssa vaativat oneglmatilanteet ja niiden ratkaisut (Soini, Pietarinen & Pyhältö 2008). Tähän tilanteeseen pääsin harjoittelussa konkreettisesti tutustumaan, sillä lähes jokainen oppitunti alkoi sillä, että selviteltiin välitunnilla ollutta kiistaa. Tietysti oppilaiden ikä vaikuttaa paljon siihen, kuinka paljon heillä on valmiuksia ratkaista itse ristiriitatilanteita, mutta henkilökohtaisesti voin myöntää jatkuvien riitojen selvittelyn olleen suhteellisen raskasta. Kuitenkin opettajan henkistä hyvinvointia kuormittavat tekijät ovat yleensä monisyisiä, jotka rakentuvat sekä koulun ulkopuolisista yhteyksistä että koulun eri toimijoiden vuorovaikutussuhteista (Soini ym. 2008). Mielestäni tärkeää opettajalle on pystyä pitämään vapaa-aikaa irrallaan töistä ja nauttimaan siitä ajasta. Opettajan työssä on vaarana, että oma aika jää liian vähäiselle, koska muun muassa suunnittelutyötä voi tehdä loputtomiin.

Lähteet:

• Nurmi, U. 2013. Opettajan, huoltajan ja oppilaan roolit yhteistössä. Teoksessa J. Helenius (toim.) Reissuvihosta dialogiin. Ideoita kodin ja koulun yhteistyöhön. Vantaan, Nurmijärven, Suomen Vanhempainliiton ja Turun yliopiston Tehostetun ja erityisen tuen kehittämisverkosto, 36-37.
• Soini, T., Pietarinen, J. & Pyhältö, K. 2008. Pedagoginen hyvinvointi peruskoulussa – Opettajat kuormittumisen ja jaksamisen tasapainoilijoina. Aikuiskasvatus (4), 245–257.