Ensimmäinen selkeä yllätys ranskalaisessa koulussa oli se, että kaikilla opiskelijoilla tuli olla eräänlainen tunnistautumislomake päästäkseen kouluun sisälle. Tämä oli kylläkin tullut huomattua jo edellisvuoden vaihtoreissulla. Minulle ei moista lomaketta annettu, joten sainkin hieman kummallisia katseita porttia vahtineelta henkilökunnalta. Kertaalleen eräs opettaja huutikin perääni ”hei neiti, näyttäkää lomakkeenne!” Vaihtoparini täytyikin sitten selitellä, ettei minulla ole semmoista. Turvallisuudesta tunnuttiin vastaavan melko paljon. 

Koulupäivät Ranskassa saattoivat kestää aamukahdeksasta kuuteen asti illalla, ja lähes jokainen oppitunti kesti kaksi tuntia. Välitunteja juuri ollut. Kompensaationa ruokailuun oli varattu tunti sillä monet oppilaat käyvät syömässä kotonaan. Kouluruoassa ei rehellisesti sanottuna ollut juuri lainkaan kehumista, joten suomalaista kouluruokaa alkoi kummasti arvostaa. Kaiken lisäksi ruokailu on maksullinen. Omaksi huojennuksekseni lukujärjestykseeni valikoitui suhteellisen helppoja aineita, ja hyppytuntejakin oli. Lisäksi keskiviikon sain kokonaan vapaaksi, eli aikaa jäi kotopuolenkin koulutyöskentelylle.  

Eräänä päivänä pääsin pienen selvittelyn jälkeen taidehistorian kurssin päiväretkelle Aix-en-Provenceen, Marseilllen lähistölle. Ranskalaisten opiskelijoiden puheiden perusteella tuollaisia kurssikohtaisia retkiä tuntui olevan enemmän kuin Suomessa. 

Koti-Suomessa on tottunut siihen, että oppitunneilla näpytellään jonkinlaisia muistiinpanoja ja tehdään tehtäviä kirjoista tai monisteista. Ranskassa tunnit olivat kuitenkin jokseenkin erilaisia. Lukujärjestyksessäni olleen HGGSP:n (eräänlainen maantieteellinen historiankurssi) tunneilla opettaja puhui koko tunnin ajan, ajoittain kirjoitellen tärkeimpiä asioita taululle. Oppilaat kirjoittivat opettajan puheen pohjalta helposti neljäsivuiset muistiinpanot joka tunti. Taidehistorian tunnit puolestaan olivat lähes täysin keskustelua opettajan ja oppilaiden välillä. Molemmat ääripäät olivat mielestäni melko vahvasti erilaisia itselle tutuista opetustyyleistä.  

Suurin yllätys oli kuitenkin kenties se, miten vaihto-opiskelijoiden vastaanotto suoritettiin. Kun Yhteislyseolle tulee vaihtareita, ensimmäisen päivän ohjelmaan kuuluu useimmiten esittelykierros koululla. Lisäksi koulu yleensä tarjoaa kauempana majoittuville matkakortin tms. avustuksia. Lisäksi vaihto-opiskelijat laitetaan usein vaikkapa Studies in English -linjan oppitunneille, jotta opiskelu olisi mielekkäämpää ja sujuvampaa. Kaikki tämä tuntui vain kaukaiselta haaveelta Ranskassa. Kolmeen rakennukseen jaettu koulu tuli tutuksi lennossa, ja eksymisiä tapahtui vielä toisen viikon loppupuolella. Opetukseen osallistuminen monella kurssilla oli jokseenkin haastavaa, sillä oma ranskan kielitaitoni ei ole mitenkään natiivipuhujan tasolla. Etenkin HGGSP:n tunnit aiheuttivat haasteita edellä mainitun opetusmetodin vuoksi, mutta kaikista tunneista onnistuttiin kuitenkin rämpimään läpi jokseenkin onnistuneesti. Vaihtoon lähtiessä kannattaakin varautua kaikenlaisiin kulttuurishokkeihin ja yllätyksiin. Matkat kuitenkin opettavat joustavuutta ja spontaaniutta, ja kaikesta selviää.