arhaiskasvatuksessa tavoitteena on varmistaa kehittävä, oppimista edistävä, terveellinen ja turvallinen sekä esteetön oppimisympäristö[81]. Oppimisympäristöillä tarkoitetaan tiloja, paikkoja, yhteisöjä, käytäntöjä, välineitä ja tarvikkeita, jotka tukevat lasten kehitystä, oppimista ja vuorovaikutusta. Oppimisympäristön käsite sisältää varhaiskasvatuksessa muun muassa fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ulottuvuuden. Oppimisympäristöjä kehitetään siten, että varhaiskasvatukselle asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa ja että ne tukevat lasten terveen itsetunnon sekä sosiaalisten ja oppimisen taitojen kehittymistä. Ergonomia, ekologisuus, viihtyisyys ja esteettömyys sekä tilojen valaistus ja akustiikka, sisäilman laatu ja siisteys otetaan huomioon oppimisympäristöjä rakennettaessa ja kehitettäessä. 

Oppimisympäristöjä suunnitellaan ja rakennetaan yhdessä lasten kanssa. Niiden tulee tukea lasten luontaista uteliaisuutta ja oppimisen halua sekä ohjata leikkiin, fyysiseen aktiivisuuteen, tutkimiseen sekä taiteelliseen ilmaisuun ja kokemiseen. Lapsilla tulee olla mahdollisuus tutkia maailmaa kaikilla aisteillaan ja koko kehollaan. Oppimisympäristöt tarjoavat lapsille vaihtoehtoja mieluisaan tekemiseen, monipuoliseen ja vauhdikkaaseen liikkumiseen, leikkeihin ja peleihin sekä rauhalliseen oleiluun ja lepoon. Lasten ideat, leikit ja heidän tekemänsä työt näkyvät oppimisympäristöissä. 

Oppimisympäristöissä voidaan toteuttaa monenlaista pedagogista toimintaa ja ne muuntuvat tarpeen mukaan. Henkilöstön tulee ottaa huomioon lasten kiinnostuksen kohteet, yksilölliset taidot ja tarpeet sekä varhaiskasvatuksen toteuttamisen periaatteet (luku 4.). Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöissä toimitaan joustavasti erikokoisissa ryhmissä, joissa jokaisella yhteisön jäsenellä on mahdollisuus osallistua toimintaan ja vuorovaikutukseen. Toiminta pedagogisesti tarkoituksenmukaisissa ryhmissä edistää lasten ja henkilöstön keskittymistä sekä lapsilähtöistä toimintaa. 

Yhteisesti sovitut säännöt ja toimintatavat auttavat luomaan ilmapiiriltään turvallisen, muita kunnioittavan ja yhteisvastuullisen oppimisympäristön. Turvallisessa ilmapiirissä erilaisten tunteiden näyttäminen on sallittua ja henkilöstö auttaa lapsia tunteiden ilmaisussa ja itsesäätelyssä. Lapsia rohkaistaan kysymään, ja lasten kysymyksiin vastataan. 

Oppimisympäristöjä suunnitellaan ja kehitetään siten, että ne vahvistavat yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa. Tämä mahdollistaa perinteisten sukupuolistereotypioiden rikkomisen. Oppimisympäristöissä edistetään lasten kielellistä kehitystä ja kielitietoisuutta sekä tuodaan näkyväksi kulttuurista moninaisuutta. 

Luonto sekä pihat, leikkipuistot ja muut rakennetut ympäristöt ovat myös varhaiskasvatuksen oppimisympäristöjä. Ne tarjoavat kokemuksia, materiaaleja ja monipuolisia mahdollisuuksia leikkiin ja tutkimiseen. Niitä hyödynnetään liikunta- ja luontoelämysten ja oppimisen paikkoina. 

Lasten käytössä tulee olla riittävästi monipuolisia ja turvallisia leikki- ja toimintavälineitä, ja niissä on tarvittaessa huomioitava lasten yksilölliset tuen tarpeet. Tieto- ja viestintäteknologia on osa monipuolista ja lasta osallistavaa oppimisympäristöä. Varhaiskasvatuksessa käytetään tieto- ja viestintäteknologiaa tarkoituksenmukaisella tavalla. Lasten omia tieto- ja viestintäteknologisia laitteita, leluja ja muita välineitä käytetään varhaiskasvatuksen järjestäjän määrittämällä tavalla, ja niiden käytöstä sovitaan huoltajien kanssa. 

Yhteistyö muiden toimijoiden kanssa ja vierailut esimerkiksi kirjastoon, museoon, kulttuuriperintökohteisiin, teatteriin ja huoltajien työpaikoille rikastavat lasten oppimisympäristöjä. Oppimisympäristöjen suunnittelu tarjoaa myös luontevan yhteistyömahdollisuuden henkilöstön ja huoltajien välille.

[81] Varhaiskasvatuslaki 10 §

 

Oppimisympäristö on kokonaisuus, joka syntyy toiminnassa yhdessä tekemällä. Yhdessä tekeminen luo pedagogisen toimintaympäristön. Lapsen osallisuus toteutuu ottamalla hänet mukaan oppimisympäristöjen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Kokemus oppimisympäristöstä on aina yksilöllinen ja siihen vaikuttaa keskeisesti lapsi itse, sosiaaliset suhteet, ilmapiiri ja vuorovaikutus.

Vuorovaikutuksen laatu näkyy lasten keskinäisissä suhteissa, lasten ja henkilöstön välisessä vuorovaikutuksessa ja henkilöstön välisessä myönteisessä yhteishengessä. Tärkein lähtökohta on tunneilmasto, ei fyysinen ympäristö. Henkilöstön sensitiivisyys kohdata lapset yksilöinä sekä taito tunnistaa psyykkisen ja sosiaalisen oppimisympäristön merkitys lasten hyvinvoinnin ja oppimisen edistäjänä ovat keskeisiä tekijöitä hyvän tunneilmaston luomisessa.

Hyvän tunneilmaston tunnusmerkki on, että lapsi tuntee kuuluvansa ryhmään. Henkilöstö kiinnittää koko toimintavuoden ajan huomiota ryhmäytymiseen niin, että jokainen lapsi kokee olevansa ryhmän jäsen ja ryhmän yhteenkuuluvuuden tunne vahvistuu. Tämä mahdollistuu pienryhmätoiminnan avulla. Pienryhmien muodostamisessa otetaan huomioon henkilöstön lapsituntemus, mutta myös lasten tarpeet ja toiveet.








Fyysinen oppimisympäristö muodostuu niin sisä- kuin ulkotiloista ja muusta ympäristöstä. Erilaisissa ympäristöissä toimiminen mahdollistaa lapselle roolien muutoksia, rutiinien rikkomista ja lapsen kokemusmaailman laajentumista. Fyysisen oppimisympäristön suunnittelu ja järjestely tukevat lapsiryhmän toimintaa. Oppimisympäristön suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuvat myös lapset ja heidän huoltajansa. Tiloja, kalusteita ja välineitä hyödynnetään luovasti ja monipuolisesti. Päiväkotien rakentamista varten on laadittu suunnitteluohje ja Jyväskylän päiväkodeissa on käytössä ergonomiset kalusteet. Yhteistyössä terveydenhuollon viranomaisten kanssa on laadittu hygieniaohje. Päiväkotien sisäilmaa parannetaan ja oppimisympäristöä selkeytetään poistamalla turhia tavaroita säännöllisesti. Tilapalvelu arvioi vuosittain kiinteistöjen toimintaympäristöä. Uusien oppimisympäristöjen suunnittelun yhteydessä  huomioidaan myös niiden lapsivaikutukset.

Oppimisympäristössä näkyy lasten eläminen ja tekeminen. Yksiköiden pihamiljöön lisäksi oppiminen mahdollistuu metsässä, puistoissa ja muualla lähiympäristössä. Jyväskylän kaupungin tai sen yhteistyökumppaneiden tarjoamat palvelut (mm. koulut, kirjastot, museot, Kulttuuriaitta, liikuntapaikat, seurakunta) monipuolistavat oppimisympäristöjä. Digitaaliset oppimisympäristöt herättävät lapsessa uteliaisuutta. Varhaiskasvatuksessa lasten käytössä on tablettilaitteita ja henkilöstöä koulutetaan ohjaamaan lapsia niiden käytössä.

Henkilöstö tarkastelee ja arvioi säännöllisesti psyykkistä ja fyysistä oppimisympäristöä Pedagogisen suunnitelman avulla. Huoltajat osallistuvat arviointiin esimerkiksi arjen yhteistyökeskusteluissa ja säännöllisissä asiakaskyselyissä. Arvioinnin, saadun palautteen ja lasten toiminnasta tehtyjen havaintojen pohjalta oppimisympäristöjä muokataan tarpeiden mukaisiksi. Kasvattajayhteisössä pohditaan, millaisiin perusolettamuksiin pedagogiikka perustuu ja miten oppimisympäristö tukee tätä pedagogiikkaa.