Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat julkaisivat vuonna 2019 kansainvälisestikin melko poikkeuksellisen kannanoton tieteen ja uskonnon välisisistä suhteista. Julkaisu kantaa nimeä "Tieteiden lahja - Piispojen puheenvuoro tieteiden arvosta ja tehtävästä Jumalan luomakunnassa". Lue esipuhe ja vastaa sen jälkeen alla oleviin kysymyksiin.https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/318061/tieteiden_lahja._piispojen_puheenvuoro_tieteiden_arvosta_ja_tehtavasta_jumalan_luomakunnassa.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Tiede ja sen tuloksia soveltava teknologia vaikuttavat yhä voimakkaammin arkeemme ja ajatteluumme. Samalla ne herättävät erilaisia, osin ristiriitaisia näkemyksiä.

Jotkut vähättelevät tieteellisiä tutkimustuloksia tai pitävät niitä vain tutkijoiden omia ideologisia mieltymyksiä heijastavina mielipiteitä. Toiset taas uskovat, että tiede erityisesti luonnontiede, kykenee vastaamaan kaikkiin ihmiselämän kysymyksiin. Tiedevastaisuus ja tiedeuskovaisuus edustavat vastakkaista suhtautumista tieteisiin.

Tässä puheenvuorossa pohdimme kristillisen teologian näkökulmasta, mikä on tieteiden arvo ja tehtävä maailmassa ja ihmisen elämässä.

Pidämme tiedon ja totuuden etsimistä ihmisen kutsumuksena ja tiedeyhteisöä yhtenä ihmiskunnan tärkeimmistä instituutioista. Siksi puhumme tieteistä lahjana. Ilman tieteiden lahjaa ihmiskunnan haasteita ei kyetä ratkaisemaan.

Puolustamme tieteellisen tutkimuksen itsenäisyyttä ja vapautta. Tiedettä ei tule alistaa aatteelliseen, poliittiseen tai uskonnolliseen kontrolliin. Toisaalta tiede ei ole moraalin ylä- tai ulkopuolella. Ilman vastuuntuntoa tiede voi vääristyä tuhovoi-maksi. Siksi on tärkeää, että tutkijat tunnistavat jatkuvasti oman eettisen vastuunsa ja punnitsevat tieteellisen tutkimuksen seurauksia ihmiselle ja luomakunnalle.

Länsimaissa yleistyi 1800-luvun lopulla käsitys, että uskonto ja tiede ovat vihollisia. Nykyisin valtaosa tieteen historian tutkijoista pitää käsitystä tieteen ja uskonnon jatkuvasta sotatilasta vanhentuneena ja virheellisenä. Siitä huolimatta se näyttää elävän yhä sitkeästi kulttuurissamme.

Tässä puheenvuorossa katsomme, että tiede ja kristillinen usko ovat kumppaneita, eivät vihollisia. Puolustamme tieteen ja uskonnon vuoropuhelua. Tästä seuraa, että kristittyjen ei tule eristää kristillistä uskoa suojapaperiin tai umpioon, jossa se olisi turvassa tieteellisen tutkimuksen tartunnoilta. Päinvastoin kristityn kutsumuksena on etsiä totuutta ja siksi asettaa oma vakaumus jatkuvasti avoimeen vuoropuheluun tieteiden kanssa apostoli Paavalin kehotuksen hengessä: ”Koetelkaa kaikki, pitkää se, mikä hyvää on” (1. Tess. 5:21)

1) Mitä piispat haluavat esipuheen perusteella viestiä? Mikä on heidän "pointtinsa"?


2) Mitä mieltä itse olet asiasta? Ovatko tiede ja uskonto keskenään ristiriidassa? Perustele lyhyesti.