Ammattiyhdistykset ajavat työntekijöiden etuja. Työntekijöillä voi olla monenlaisia toiveita koskien työehtoja. Esimerkiksi työpäivän pituutta voisi lyhentää tai palkkaa voisi saada enemmän. Koska näitä hankkeita on helpompi ajaa porukalla, työntekijät ovat järjestäytyneet ammattialoittain paikallisiin ammattiyhdistyksiin. Paikalliset ammattiyhdistykset ovat yhdistäneet voimansa valtakunnallisiksi ammattiliitoiksi, jotka edustavat kaikkia tietyn ammatin työntekijöitä. Esimerkiksi kaupan työntekijöiden paikallisyhdistyksen muodostavat yhdessä Palvelualan ammattiliiton PAMin, joka edustaa lähes kaikkia kaupan työntekijöitä Suomessa.

Ammattiyhdistykseen kuuluminen on vapaaehtoista. Usein siihen voi liittyä jo opiskeluaikana, kun suorittaa ammattiin valmistavaa tutkintoa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun uusi työntekijä aloittaa työssään, ammattiyhdistystä työpaikalla edustava ihminen yleensä lähestyy häntä ja ehdottaa yhdistykseen liittymistä. Ammattiyhdistyksen jäsenmaksu on 1-1,5 % palkasta, mutta sitä vastaan voi saada monenlaisia etuja. Jos työntekijälle tulee esimerkiksi kiistaa työnantajan kanssa, hän voi kääntyä työpaikan luottamusmiehen puoleen. Luottamusmies on työntekijöiden joukostaan valitsema henkilö, jonka tehtävänä on neuvoa ja auttaa tytöntekijöitä työsuhteeseen liittyvissä asioissa. Ammattiliitto on kouluttanut luottamusmiehen tehtäväänsä, ja hän saa käyttää työaikaansa työntekijöiden asioiden ajamiseen.

Ammattiyhdistyksen jäsen on samalla ammattiliiton työttömyyskassan jäsen, jolloin hänellä on mahdollisuus saada ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa jäädessään työttömäksi. Henkilö voi kuulua myös yksityiseen työttömyyskassaan. Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha on noin puolet palkasta. Työttömyystukia maksetaan työsuhteen kestosta riippuen 14-20 kuukautta.

Myös työnantajat voivat yhdistää voimansa, ja samalla alalla toimivilla yrityksillä on yhteinen työnantajaliitto. Suomalaisten työpaikkojen palkat ja työasiat sovitaan ammattialoittain käytävissä neuvotteluissa. Kukin ammattiliitto neuvottelee työn ehdoista vastaavan työnantajaliiton kanssa, ja neuvottelujen perusteella kullekin alalle solmitaan oma työehtosopimus, joka on kerrallaan voimassa 1-3 vuotta. Siinä sovitut vähimmäispalkat, lomapäivien määrät ja muut ehdot koskevat kaikkia sen alan työnantajia ja työntekijöitä riippumatta siitä, kuuluvatko nämä ammattiyhdistykseen tai työnantajaliittoon.


Joidenkin työnantajien mielestä työehdoista pitäisi voida sopia myös paikallisesti eli yrityksen sisällä. Myös osa työntekijöistä uskoo, että he pystyisivät paikallisissa neuvotteluissa sopimaan itselleen paremmat palkkaehdot.

Ammattiliitot ovat myös yhteistyössä toisten ammattiliitojen kanssa. Niiden yhteenliittymiä kutsutaan esim. SAK:ksi. Se on keskusjärjestöistä suurin. AKAVA edustaa korkeakoulututkinnon suorittaneita työntekijöitä. Työnantajilla on vastaavasti omat keskusjärjestöt. EK edustaa lähes kaikkia yksityisiä yrityksiä, kuntia puolestaan edustaa KT.

Työehtosopimuksia koskevat neuvottelut ovat vaikeita joskus tilanne saattaa kehittyä työtaisteluksi. Ammattiliittoon kuuluvat työntekijät voivat mennä lakkoon. Tämä aiheuttaa työnantajalle taloudellisia menetyksiä. Lakot aiheuttavat yleensä ongelmia myös ulkopuolisille. Valtio palkkaa valtakunnansovittelijan, jonka tehtävä on päästä sopuratkaisuun osapuolien välillä.

Tehtävät:

1. Selitä omin sanoin, mikä on ammattiliitto.

2. Mitä haittaa on lakoista eri osapuolille?