Claudio Monteverdiä pidetään ensimmäisenä todellisena oopperan säveltäjänä. Hän sävelsi aluksi madrigaaleja, mutta hänellä oli käytettävissään muusikkojen lisäksi runoilijoita, tanssijoita ja maalareita.

Monteverdin Orfeo oli ensimmäinen musiikkiesitys, jossa yhdistyivät kaikki ne elementit, joista ooppera yhä tunnetaan: näytteleminen, laulettu puhe, lavasteet ja musiikki.

Orfeo-ooppera kertoo Orfeuksen, muusa Kalliopen pojan, vaiheikkaan rakkaustarinan. Se alkaa huimasta ilosta, kun Orfeus viettää häitään suuresti rakastamansa Eurydiken kanssa, jonka rakkaudesta on joutunut kilpailemaan.

Ilosta syöksytään pohjattomaan murheeseen, kun käärmeen purema tappaa Eurydiken. Orfeus ei hyväksy puolisonsa kuolemaa, vaan lähtee noutamaan tätä manalasta takaisin elävien joukkoon.

Orfeus oli kuuluisa soittotaidostaan. Hän on tarinan mukaan Apollolta lahjaksi saamallaan lyyralla saanut vuoretkin tulemaan luokseen kuuntelemaan ja vedet pysähtymään virroissa kuuntelemaan. Tuolla poikkeuksellisella soittotaidollaan hän vaikeuksien kautta pääsi manalan porteista sisään hakemaan rakastaan kotiin.

Orfeus saa viedä Eurydiken kotiin sillä ehdolla, ettei katso kertaakaan puolisoaan kotimatkalla. Orfeus ei jaksa uskoa, että hänen rakkaansa seuraa häntä vaan kurkistaa kuitenkin – ja Eurydike katoaa. Näin tarinassa syöksytään ilosta suruun, rakkaudesta menetykseen.

Monteverdin Orfeosta alkaen opperat ovat olleet suuria tunteita tulvillaan. Niiden äärimmäinen liioittelu ja siihen yhdistetty muodollisuus, yliluonnolliset elementit sekä hulppeat lavasteet tekivät oopperoista varsinaista ilotulitusta. Joskus aivan kirjaimellisestikin, sillä pyrotekniikkaa todella käytettiin myös.

Monteverdi sävelsi Orfeoon ensimmäisen merkittävän harppuosuuden silloiselle kaksiriviselle harpulle!