Elämän viivoja, -aikuisten taiteen perusopetuksen lopputyöt, 2026
Virta, Päivi: Suvantoja
Lumikelloja, 2026,keramiikka ja hopealanka, 73x25x25 cm;
Saukko, 2026, keramiikka, 9x8x29 cm;
Jäätynyt metsälampi, 2026, keramiikka ja lasi, 5x13x15 cm;
Suvanto, 2026, öljy ja akryyli kankaalle, 150x100 cm;
Tutkielma sulamisesta, 2026, öljy ja akryyli kankaalle, 50x50 cm;
Kukoistus, 2026, öljy ja akryyli kankaalle, 50x50 cm;
Peilissä, 2026, öljy ja akryyli kankaalle, 50x50 cm
Suvantoja
Suvantoja-teossarja tarkastelee paikkoja ja hetkiä, joissa veden virtaus hidastuu. Liike ei pysähdy, vaan
hengähtää hetken kerätäkseen uutta voimaa. Suvanto on välitila: virtauksen ja pysähdyksen rajalla oleva alue,
jossa pinnan alla tapahtuu enemmän kuin silmä ensi katsomalta tavoittaa.
Sarjan teokset etenevät kevättalven sulavasta joesta kesäiseen lummemaisemaan. Jään murtuminen, veden
paljastuminen ja kasvillisuuden täyttämä pinta muodostavat ajallisen jatkumon, jossa vuodenaikojen kierto
toimii osana kokemuksen rakennetta. Yksittäinen havainto, sulanut kohta jäässä, laajenee muutoksen
tutkielmaksi.
Suvantoja toimii paitsi mielen, myös ajan kulumisen metaforana. Elämän virta ei pysähdy, vaikka se välillä
hidastuu. Samalla se syvenee ja kirkastuu. Suvannossa on aikaa pysähtyä katsomaan elettyä elämää ja
nähdä se uudessa valossa. Veden pinta heijastaa, peittää ja avaa näkymiä samanaikaisesti. Suvannot ovat
levon paikkoja, mutta niihin liittyy myös odotus ja hiljainen liike: jokin on muuttumassa, jokin on jo muuttunut.
Maalausten kuvallinen kieli rakentuu valon, värin ja pinnan hienovaraisista siirtymistä. Esittävä ja abstrakti
limittyvät, kun maisema muuttuu kokemukselliseksi tilaksi. Katsoja ei tarkastele pelkkää näkymää, vaan astuu
tilaan, jossa aika hidastuu ja havainnointi syvenee.
Työt kutsuvat pysähtymään, ei siksi, että kaikki olisi valmista, vaan siksi, että keskeneräisyydessä on oma
herkkä täyteytensä.
Saukko, 2026, keramiikka, 9x8x29 cm;
Jäätynyt metsälampi, 2026, keramiikka ja lasi, 5x13x15 cm;
Suvanto, 2026, öljy ja akryyli kankaalle, 150x100 cm;
Tutkielma sulamisesta, 2026, öljy ja akryyli kankaalle, 50x50 cm;
Kukoistus, 2026, öljy ja akryyli kankaalle, 50x50 cm;
Peilissä, 2026, öljy ja akryyli kankaalle, 50x50 cm
Suvantoja
Suvantoja-teossarja tarkastelee paikkoja ja hetkiä, joissa veden virtaus hidastuu. Liike ei pysähdy, vaan
hengähtää hetken kerätäkseen uutta voimaa. Suvanto on välitila: virtauksen ja pysähdyksen rajalla oleva alue,
jossa pinnan alla tapahtuu enemmän kuin silmä ensi katsomalta tavoittaa.
Sarjan teokset etenevät kevättalven sulavasta joesta kesäiseen lummemaisemaan. Jään murtuminen, veden
paljastuminen ja kasvillisuuden täyttämä pinta muodostavat ajallisen jatkumon, jossa vuodenaikojen kierto
toimii osana kokemuksen rakennetta. Yksittäinen havainto, sulanut kohta jäässä, laajenee muutoksen
tutkielmaksi.
Suvantoja toimii paitsi mielen, myös ajan kulumisen metaforana. Elämän virta ei pysähdy, vaikka se välillä
hidastuu. Samalla se syvenee ja kirkastuu. Suvannossa on aikaa pysähtyä katsomaan elettyä elämää ja
nähdä se uudessa valossa. Veden pinta heijastaa, peittää ja avaa näkymiä samanaikaisesti. Suvannot ovat
levon paikkoja, mutta niihin liittyy myös odotus ja hiljainen liike: jokin on muuttumassa, jokin on jo muuttunut.
Maalausten kuvallinen kieli rakentuu valon, värin ja pinnan hienovaraisista siirtymistä. Esittävä ja abstrakti
limittyvät, kun maisema muuttuu kokemukselliseksi tilaksi. Katsoja ei tarkastele pelkkää näkymää, vaan astuu
tilaan, jossa aika hidastuu ja havainnointi syvenee.
Työt kutsuvat pysähtymään, ei siksi, että kaikki olisi valmista, vaan siksi, että keskeneräisyydessä on oma
herkkä täyteytensä.
Vierinen, Tarja
Ajallisuus I: Muutos Maaemonpesässä 2024-2025 / valokuvat vaneripohjilla / 2026
Ajallisuus lI: Pennfield Highschool 1974 ja Oranssi 2026 / akryyli ja öljy, koivu pellavalanka /2026
Ajallisuus llI: Nãyttelyn biologinen kello / kukka, tyhjä vaasi, lasten jakkara / 2026
Ajallisuus
Lopputyön aiheekseni valitsin Ajallisuuden muraalitaiteen innoittamana vertaillessani aikaa Pompeissa tähăn nykyiseen graffititaiteen aikakauteen. Pohdin tyőssäni sitä mitkä tekijät vaikuttavat siihen miten ajallisuus koetaan tai nähdään taiteessa
Aika on käsitteenā ihmisen tuottama. Fyysikot voivat teorioissaan määrittää kaiken olevaisuuden alkuhetken, ajan nollahetken. Aikaa mitataan sovituilla tavoilla, jotka perustuvat taivaankappaleiden liikkeisiin. Ihminen mieltäă oman elămänsä aikaa puhumalla menneisyydestā, nykyisyydestä tai tulevaisuudesta
Ajallisuus rakentuu kolmesta eri ulottuvuudesta. Menneisyys on se mistä olemme tulleet, taustamme ja perintõmme. Nykyisyys on se mită nyt on tăssä edessămme. Tulevaisuus liittyy mahdollisuuksiimme ja odotuksiimme. Ajallisuuteen liittyy muutos, joka havaitaan vertailemalla ajallisuuden eri ulottuvuuksia toisiinsa. Martin Heideggerin sanoin "Olleisuus polveutuu tulevaisuudesta, niin että tulevaisuus, joka on ollut, vapauttaa itsestäăn nykyisyyden." Hãn kutsuu tätä tulevaisuuden yhtenäistä ilmiớtä, joka läsnäoloistuu ja olleistuu ajallisuudeksi.
Koemme ajallisuutta usein muutosten avulla. Taiteessa yksittäisissä teoksissa ajallisuus esitetaan usein viittauksina, jotka eivät välttämättä kaikille katsojille tãysin hahmotu. Omassa lopputyössăni valītsin esitysmuodoksi teossarjat, joiden rinnasteisuudessa ajallisuus on havaittavissa.
Lopputyöni koostuu kolmesta teoskokonaisuudesta siten, että ensimmäisessä pyrin hahmottamaan sitä miten muutos on jatkuvaa luonnossa ja toisessa miten muutos näkyy sekä henkilökohtaisessa että myös yhteiskunnalisella tasolla. Kolmannessa halusin konkretisoida ajallisuutta käsitteellisesti.
Ensimmäinen teoskokonaisuuteni on valokuvakollaasi, jossa on dokumentoitu vuonna 2024 tekemäni ympäristötaideteoksen Maaemopesän muutosta yli vuoden ajalta. Muutoksessa luonto muokkaa teosta tilaan, johon teoksen tekijällä ei juuri ole mahdollista vaikuttaa
Toinen teoskokonaisuus koostuu kahdesta maalauksesta. Ensimmäinen on vuodelta 1974 vaihto- oppilasvuodeltani aiheena American Eagle. Toinen vuodelta 2026. Tässä teoskokonaisuudessa on siis sama aihe ja sama tekijä. Teoskokonaisuudessa ajallisuus näkyy tekniikassa, toteutustavassa ja aiheen lähestymistavassa. Jälkimmäiseen olen myös kätkenyt viittauksia siihen miten American Eaglen yhteiskunta on muuttunut. On edetty Vietnamin sodan rauhan jälkeisestä ajasta aivan muihin sfääreihin. Jälkimmäisen teoksen ripustustekniikka on tarkoituksellisesti julistava. American Eagle on Yhdysvaltojen symboli, jonka tällä hetkellä varmastikin halutaan kuvaavan suuruutta, vahvuutta, voimakkuutta, raivoa ja valtaa ylitse muiden. Tätä halusin ilmentää tässä jälkimmäisessä maalauksessani.
Kolmannella installaatioteoksella haluan konkretisoida loppunäyttelymme ajallisuutta. Aiheena ajallistuva tulppaani.
Ajallisuus lI: Pennfield Highschool 1974 ja Oranssi 2026 / akryyli ja öljy, koivu pellavalanka /2026
Ajallisuus llI: Nãyttelyn biologinen kello / kukka, tyhjä vaasi, lasten jakkara / 2026
Ajallisuus
Lopputyön aiheekseni valitsin Ajallisuuden muraalitaiteen innoittamana vertaillessani aikaa Pompeissa tähăn nykyiseen graffititaiteen aikakauteen. Pohdin tyőssäni sitä mitkä tekijät vaikuttavat siihen miten ajallisuus koetaan tai nähdään taiteessa
Aika on käsitteenā ihmisen tuottama. Fyysikot voivat teorioissaan määrittää kaiken olevaisuuden alkuhetken, ajan nollahetken. Aikaa mitataan sovituilla tavoilla, jotka perustuvat taivaankappaleiden liikkeisiin. Ihminen mieltäă oman elămänsä aikaa puhumalla menneisyydestā, nykyisyydestä tai tulevaisuudesta
Ajallisuus rakentuu kolmesta eri ulottuvuudesta. Menneisyys on se mistä olemme tulleet, taustamme ja perintõmme. Nykyisyys on se mită nyt on tăssä edessămme. Tulevaisuus liittyy mahdollisuuksiimme ja odotuksiimme. Ajallisuuteen liittyy muutos, joka havaitaan vertailemalla ajallisuuden eri ulottuvuuksia toisiinsa. Martin Heideggerin sanoin "Olleisuus polveutuu tulevaisuudesta, niin että tulevaisuus, joka on ollut, vapauttaa itsestäăn nykyisyyden." Hãn kutsuu tätä tulevaisuuden yhtenäistä ilmiớtä, joka läsnäoloistuu ja olleistuu ajallisuudeksi.
Koemme ajallisuutta usein muutosten avulla. Taiteessa yksittäisissä teoksissa ajallisuus esitetaan usein viittauksina, jotka eivät välttämättä kaikille katsojille tãysin hahmotu. Omassa lopputyössăni valītsin esitysmuodoksi teossarjat, joiden rinnasteisuudessa ajallisuus on havaittavissa.
Lopputyöni koostuu kolmesta teoskokonaisuudesta siten, että ensimmäisessä pyrin hahmottamaan sitä miten muutos on jatkuvaa luonnossa ja toisessa miten muutos näkyy sekä henkilökohtaisessa että myös yhteiskunnalisella tasolla. Kolmannessa halusin konkretisoida ajallisuutta käsitteellisesti.
Ensimmäinen teoskokonaisuuteni on valokuvakollaasi, jossa on dokumentoitu vuonna 2024 tekemäni ympäristötaideteoksen Maaemopesän muutosta yli vuoden ajalta. Muutoksessa luonto muokkaa teosta tilaan, johon teoksen tekijällä ei juuri ole mahdollista vaikuttaa
Toinen teoskokonaisuus koostuu kahdesta maalauksesta. Ensimmäinen on vuodelta 1974 vaihto- oppilasvuodeltani aiheena American Eagle. Toinen vuodelta 2026. Tässä teoskokonaisuudessa on siis sama aihe ja sama tekijä. Teoskokonaisuudessa ajallisuus näkyy tekniikassa, toteutustavassa ja aiheen lähestymistavassa. Jälkimmäiseen olen myös kätkenyt viittauksia siihen miten American Eaglen yhteiskunta on muuttunut. On edetty Vietnamin sodan rauhan jälkeisestä ajasta aivan muihin sfääreihin. Jälkimmäisen teoksen ripustustekniikka on tarkoituksellisesti julistava. American Eagle on Yhdysvaltojen symboli, jonka tällä hetkellä varmastikin halutaan kuvaavan suuruutta, vahvuutta, voimakkuutta, raivoa ja valtaa ylitse muiden. Tätä halusin ilmentää tässä jälkimmäisessä maalauksessani.
Kolmannella installaatioteoksella haluan konkretisoida loppunäyttelymme ajallisuutta. Aiheena ajallistuva tulppaani.
Veijalainen, Satu, Juurien paino ja juurettomuuden tunne
Peritty painovoima / sekatekniikka /kuparilevylle pehmeäpohja, viivasyövytys, kopiografiikka, 2026
Loputon kaksintaistelu – kumpi meistä jää /sekatekniikka /kuparilevylle pehmeäpohja, viivasyövytys, kopiografiikka, 2026
Painon mittainen matka - kyllä jaksan ja kestän/sekatekniikka /kuparilevylle pehmeäpohja, viivasyövytys, kopiografiikka, 2026
Loppuun katsottu - kuka olen /kuparilevylle pehmeäpohja, kuparilevylle akvatinta, 2026
Paluu alkuun /sekatekniikka /kuparilevylle pehmeäpohja, viivasyövytys, kopiografiikka, 2026
Teossarjani käsittää viisi grafiikan työtä. Tavoitteeni oli kuvata tarina ihmisen juurien merkityksestä elämän kulkuun ja myös sitä, miten juurettomuuden tunne voi vaikuttaa.
Ihmisen juurilla on monimutkaisia ja merkittäviä vaikutuksia yksilön elämään. Ne muovaavat identiteettiä, maailmankuvaa ja käyttäytymistä useilla tasoilla. Juurien kautta ihminen ymmärtää maailmaa, itseään ja paikkaansa siinä. Juurien vaikutus on kaikille merkityksellinen, mutta paino voi toiselle olla raskaampi kuin jollekin toiselle. Vaikka juuret ovat merkittävä osa ihmistä, ne eivät ole kohtalo – jokainen yksilö voi tietoisesti valita, miten hän hyödyntää tai käsittelee perintöään elämänsä aikana. Jokainen voi yrittää keventää juurien taakkaa omilla valinnoillaan.
Juurettomuuden tunnetta voi syntyä monesta eri syystä. Perhe, kotimaa, ystävät ovat voineet jäädä tai perimästä ei ole tietoa. Juurettomuuden tunne voi johtua kokemuksesta, ettei kuulu mihinkään joukkoon, rakastavat ihmiset puuttuvat ympäriltä tai vaikka kyvyttömyyteen sitoutua ihmissuhteisiin, paikkoihin tai asioihin.
Teossarja on toteutettu grafiikan sekatekniikalla. Olen tarkoituksellisesti pitäytynyt haaleahkossa värimaailmassa – tuomaan synkkään teemaa vastapainoa
Loputon kaksintaistelu – kumpi meistä jää /sekatekniikka /kuparilevylle pehmeäpohja, viivasyövytys, kopiografiikka, 2026
Painon mittainen matka - kyllä jaksan ja kestän/sekatekniikka /kuparilevylle pehmeäpohja, viivasyövytys, kopiografiikka, 2026
Loppuun katsottu - kuka olen /kuparilevylle pehmeäpohja, kuparilevylle akvatinta, 2026
Paluu alkuun /sekatekniikka /kuparilevylle pehmeäpohja, viivasyövytys, kopiografiikka, 2026
Teossarjani käsittää viisi grafiikan työtä. Tavoitteeni oli kuvata tarina ihmisen juurien merkityksestä elämän kulkuun ja myös sitä, miten juurettomuuden tunne voi vaikuttaa.
Ihmisen juurilla on monimutkaisia ja merkittäviä vaikutuksia yksilön elämään. Ne muovaavat identiteettiä, maailmankuvaa ja käyttäytymistä useilla tasoilla. Juurien kautta ihminen ymmärtää maailmaa, itseään ja paikkaansa siinä. Juurien vaikutus on kaikille merkityksellinen, mutta paino voi toiselle olla raskaampi kuin jollekin toiselle. Vaikka juuret ovat merkittävä osa ihmistä, ne eivät ole kohtalo – jokainen yksilö voi tietoisesti valita, miten hän hyödyntää tai käsittelee perintöään elämänsä aikana. Jokainen voi yrittää keventää juurien taakkaa omilla valinnoillaan.
Juurettomuuden tunnetta voi syntyä monesta eri syystä. Perhe, kotimaa, ystävät ovat voineet jäädä tai perimästä ei ole tietoa. Juurettomuuden tunne voi johtua kokemuksesta, ettei kuulu mihinkään joukkoon, rakastavat ihmiset puuttuvat ympäriltä tai vaikka kyvyttömyyteen sitoutua ihmissuhteisiin, paikkoihin tai asioihin.
Teossarja on toteutettu grafiikan sekatekniikalla. Olen tarkoituksellisesti pitäytynyt haaleahkossa värimaailmassa – tuomaan synkkään teemaa vastapainoa
Mila Teräs: Kuinka kuvittaa lastenruno?
Mummojen tapaamisesta / akvarelli ja digimaalaus / 2026
Vaaksiaisen viisarit / akvarelli ja digimaalaus / 2026
Sananjalkojen salat / akvarelli ja digimaalaus / 2026
Pörriäis-räp / akvarelli ja digimaalaus / 2026
Muurahaisen tervehdys / akvarelli ja digimaalaus / 2026
Kirjankuvitusten tehtävä ei ole vain kuvittaa tekstiä, vaan kohottaa sanottua sekä tuoda siihen uusi näkökulma. Lastenruno on usein tiivis, leikkisä ja monimerkityksellinen. Etsin samaa henkeä kuvituksiini. Hain omaa kädenjäkeäni latenrunojeni kuvittajana. Runojeni aiheet ovat pienten maailmojen ääreen pysähtymisessä, pääosin niityn asukkaissa, ötököissä ja kasveissa. Halusin tuoda kuvituksiini lempeyttä, huumoria, iloa ja toivoa pientä kapinaa unohtamatta. Kuvitusmatkani on vasta alussa, mutta näiden töiden kautta olen saanut innostusta jatkaa sitä.
Vaaksiaisen viisarit / akvarelli ja digimaalaus / 2026
Sananjalkojen salat / akvarelli ja digimaalaus / 2026
Pörriäis-räp / akvarelli ja digimaalaus / 2026
Muurahaisen tervehdys / akvarelli ja digimaalaus / 2026
Kirjankuvitusten tehtävä ei ole vain kuvittaa tekstiä, vaan kohottaa sanottua sekä tuoda siihen uusi näkökulma. Lastenruno on usein tiivis, leikkisä ja monimerkityksellinen. Etsin samaa henkeä kuvituksiini. Hain omaa kädenjäkeäni latenrunojeni kuvittajana. Runojeni aiheet ovat pienten maailmojen ääreen pysähtymisessä, pääosin niityn asukkaissa, ötököissä ja kasveissa. Halusin tuoda kuvituksiini lempeyttä, huumoria, iloa ja toivoa pientä kapinaa unohtamatta. Kuvitusmatkani on vasta alussa, mutta näiden töiden kautta olen saanut innostusta jatkaa sitä.
Soininen, Pirjo
Rukous, triptyykki, 100x40 + 100x80 + 100x40cm, akryyli, canvas, 2026
Lauluni kuvassa
Lopputyössä olen yhdistänyt laulun sävellys- ja sanoitusprosessin akryylilmaalauksen tekemiseen.
Olen yhdistänyt nämä teoskokonaisuudeksi sekä pohtinut samankaltaisuutta luovassa tekemisen prosessissa.
Näyttelyssä laulu oli kuunneltavissa qr koodilla.
Teoskokonaisuus on osa ajallisuuden, luopumisen ja surun, luovuttamisen ja irtipäästämisen käsittelyä. Siinä on kuitenkin mukana myös rakkaus,
toivo ja kiitollisuus, ikuisuuskin. Se kuvaa sitä eheyttävää lohtua, voimaa ja pyhyyden kokemusta, jota voi kokea luonnossa.
Maalauksen kolmiosainen triptyykkimuoto kuvaa ajan ja elämän kulkua sekä henkistä ja hengellistä ulottuvuutta.
Katse voi kulkea ja viipyillä horisontissa, pysähtyä, ehkä rauhoittua.
Horisontti voi kuvata kaipausta - luonnon välittämä kauneus voi täyttää kaipauksen – luonnon ja kauneuden kokeminen voi olla suuntautumista kohti Luojaa. Tämä voi olla kuin rukous silloin, kun rukouksesta on jäljellä vain hiljainen huokaus.
Maalauksen maisemapaikka – myös mielenmaisema – sijoittuu Tarjanneveden äärelle. Siihen liittyvät lapsuudenajan telttaretket ja vahva tunnemuisto yhteydestä sisarusten ja perheen kanssa.
Rannoilla kulkijat ja kallioilla istuskelijat vaihtuvat vuosien kuluessa, mutta muistot ja muistoihin liittyvä rakkaus, säilyvät ja kannattelevat.
Lauluni kuvassa
Lopputyössä olen yhdistänyt laulun sävellys- ja sanoitusprosessin akryylilmaalauksen tekemiseen.
Olen yhdistänyt nämä teoskokonaisuudeksi sekä pohtinut samankaltaisuutta luovassa tekemisen prosessissa.
Näyttelyssä laulu oli kuunneltavissa qr koodilla.
Teoskokonaisuus on osa ajallisuuden, luopumisen ja surun, luovuttamisen ja irtipäästämisen käsittelyä. Siinä on kuitenkin mukana myös rakkaus,
toivo ja kiitollisuus, ikuisuuskin. Se kuvaa sitä eheyttävää lohtua, voimaa ja pyhyyden kokemusta, jota voi kokea luonnossa.
Maalauksen kolmiosainen triptyykkimuoto kuvaa ajan ja elämän kulkua sekä henkistä ja hengellistä ulottuvuutta.
Katse voi kulkea ja viipyillä horisontissa, pysähtyä, ehkä rauhoittua.
Horisontti voi kuvata kaipausta - luonnon välittämä kauneus voi täyttää kaipauksen – luonnon ja kauneuden kokeminen voi olla suuntautumista kohti Luojaa. Tämä voi olla kuin rukous silloin, kun rukouksesta on jäljellä vain hiljainen huokaus.
Maalauksen maisemapaikka – myös mielenmaisema – sijoittuu Tarjanneveden äärelle. Siihen liittyvät lapsuudenajan telttaretket ja vahva tunnemuisto yhteydestä sisarusten ja perheen kanssa.
Rannoilla kulkijat ja kallioilla istuskelijat vaihtuvat vuosien kuluessa, mutta muistot ja muistoihin liittyvä rakkaus, säilyvät ja kannattelevat.
Sipi, Maisa : Kajon kosketus - teossarja
Kaislikon kajo öljyväri 2026
Keikuttaa tunne sekatekniikka: guassi-mustepesu 2026
Sinen vireessä sekatekniikka: guassi-mustepesu, akryyli 2026
Viivästyi paluu sekatekniikka: guassi-mustepesu 2026
Veitikka tyttö sekatekniikka: guassi-mustepesu, värikynä 2026
Kajon kosketus
Kajon luoma valo on lempeän häikäisemätön, ja se sitoo teoksiini hetkellistä vaikutelmaa. Taiteessani vuoropuhelevat tunnelmallisesti intensiiviset värit, dynaaminen ympäristö ja latautuneet aiheet. Tyylissäni on ekspressionistisia piirteitä, sitä ilmentää kokemuksellinen tarinallisuus ja värikylläisyys. Teokset kuvaavat ohikiitäviä hetkiä, jotka tarjoavat mahdollisuuden havainnoida tapahtumia ja ilmiöitä. Öljyväri mahdollistaa syvän, valovoimaisen ja kerroksellisen ilmaisun. Mustepesun tuloksena syntyy epätarkkaa, unenomaista ja vintagemaista ilmettä.
Näkökulmani on sekä visuaalinen että verbaalinen. Lyhyet runot toimivat peilaavina johdantoina kuvataiteelleni. Niihin on kätketty taiteellinen tarkoitus, intentio. Pohjimmiltaan runot limittyvät luomisprosessiin, jossa haluan tehdä kuvaa ymmärrettäväksi. Sekä teoksissa että runoissa on symboliikkaa ja metaforaa. Koen kajon sisäisesti Luojan läsnäolona, kauneutena ja kosketuksena.
Teoksillani haluan antaa virikkeitä toivoen, että katsoja voi luoda itselleen sopivaa tarinaa kokemuksensa pohjalta. Pysähtymällä hetkeksi voit muodostaa taiteeseeni omakohtaisen yhteyden tai kuvitellun maailman.
Elämä on ohikiitäviä hetkiä, joissa viivat sulautuvat kuvaksi ja runoksi.
Keikuttaa tunne sekatekniikka: guassi-mustepesu 2026
Sinen vireessä sekatekniikka: guassi-mustepesu, akryyli 2026
Viivästyi paluu sekatekniikka: guassi-mustepesu 2026
Veitikka tyttö sekatekniikka: guassi-mustepesu, värikynä 2026
Kajon kosketus
Kajon luoma valo on lempeän häikäisemätön, ja se sitoo teoksiini hetkellistä vaikutelmaa. Taiteessani vuoropuhelevat tunnelmallisesti intensiiviset värit, dynaaminen ympäristö ja latautuneet aiheet. Tyylissäni on ekspressionistisia piirteitä, sitä ilmentää kokemuksellinen tarinallisuus ja värikylläisyys. Teokset kuvaavat ohikiitäviä hetkiä, jotka tarjoavat mahdollisuuden havainnoida tapahtumia ja ilmiöitä. Öljyväri mahdollistaa syvän, valovoimaisen ja kerroksellisen ilmaisun. Mustepesun tuloksena syntyy epätarkkaa, unenomaista ja vintagemaista ilmettä.
Näkökulmani on sekä visuaalinen että verbaalinen. Lyhyet runot toimivat peilaavina johdantoina kuvataiteelleni. Niihin on kätketty taiteellinen tarkoitus, intentio. Pohjimmiltaan runot limittyvät luomisprosessiin, jossa haluan tehdä kuvaa ymmärrettäväksi. Sekä teoksissa että runoissa on symboliikkaa ja metaforaa. Koen kajon sisäisesti Luojan läsnäolona, kauneutena ja kosketuksena.
Teoksillani haluan antaa virikkeitä toivoen, että katsoja voi luoda itselleen sopivaa tarinaa kokemuksensa pohjalta. Pysähtymällä hetkeksi voit muodostaa taiteeseeni omakohtaisen yhteyden tai kuvitellun maailman.
Elämä on ohikiitäviä hetkiä, joissa viivat sulautuvat kuvaksi ja runoksi.
Saloranta, Tuija - "Pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus, vaan hyvien ihmisten hiljaisuus" - teossarja
”PAHINTA EI OLE PAHOJEN IHMISTEN PAHUUS,
VAAN HYVIEN IHMISTEN HILJAISUUS”
MARTIN LUTHER KING
TEOKSET
1. TURVASSA / MOKUHANGA (japanilainen vesiväripuupiirros) / SEKATEKNIIKKA 2026
2. LEIKIN VARJOLLA / MOKUHANGA (japanilainen vesiväripuupiirros) / SEKATEKNIIKKA 2026
3. ERILLISYYS / MOKUHANGA (japanilainen vesiväripuupiirros) / SEKATEKNIIKKA. 2026
4. 0,8 NELIÖMETRIÄ / MOKUHANGA (japanilainen vesiväripuupiirros) / SEKATEKNIIKKA. 2026
YHTEYDEN UUDELLEENLÖYTÄMINEN
Kyky tuntea rakkautta ja myötätuntoa muita lajeja kohtaan edellyttää kykyä samaistua toiseen elävään olentoon. Kyky samaistua eläimiin ja nähdä ne arvokkaina yksilöinä heijastaa ihmisen sisäistä maailmaa.
Ihminen havainnoi automaattisesti ympäristöään siksi, että aivojen tärkeimpänä tehtävänä on varmistaa ihmisen eloonjääminen. Teemme ympäristöstämme havaintoja ja havaintojen perusteella johtopäätöksiä. Keho järjestäytyy koko ajan suhteessa tilaan, jossa se on. Keho on vuorovaikutuksessa kaikkeen ympärillämme olevaan. Havainnot vaikuttavat asentoihimme, ilmeisiimme, lihasjännityksiimme, rentouteemme ja liikkeisiimme sekä hengitykseemme. Säätely tapahtuu pitkälti tiedostamatta ja olemme valmiina koko ajan myös ennakoimaan tilanteita. Kaikki edellä mainittu tapahtuu aina tässä ja nyt.
Kärsimyksen tai muunlaisen negatiivisen kokemuspohjan ymmärtäminen vaatii itseltämme tämän tunteen kokemuspohjaa. Myötätunnon kokemuksellisuus toisessa aiheuttaa meissä motivaation auttaa. Eläimet tuntevat kipua ja kärsimystä; teoksissani eläimet ovat vapaana luonnollisessa elinympäristössään (teokset 1. ja 2.), jonka jälkeen ne esiintyvät kiintiömetsästyksen ja turkistarhauksen kohteina (teokset 3. ja 4.).
Empatia, myötätunto ja kiitollisuus voivat nousta surusta ja sen kokemisesta. Haluan taiteellani nostaa erilaisia tunteita ja aistimuksia esiin taiteen kokijassa ja tuoda ymmärrystä tilan, ympäristön, luonnon ja eläinten merkityksestä - kehoomme ja kehomme (uudelleen)järjestäytymiseen. Kuuntele kehoasi.
Ihmisellä on luontainen kaipuu yhteyteen ja tämä pyrkimys auttaa taiteen tekijää ja taiteen vastaanottajaa löytämään toisensa. Taide muodostaa yhteyden ja sillan elollisesta toiseen, eläimestä ihmiseen – siteen, jonka merkitys syntyy myös kehon tulkinnan kautta.
Teoksia työstäessäni olen pyrkinyt pitkälle luonnonmukaisuuteen ja ekologisuuteen.
VAAN HYVIEN IHMISTEN HILJAISUUS”
MARTIN LUTHER KING
TEOKSET
1. TURVASSA / MOKUHANGA (japanilainen vesiväripuupiirros) / SEKATEKNIIKKA 2026
2. LEIKIN VARJOLLA / MOKUHANGA (japanilainen vesiväripuupiirros) / SEKATEKNIIKKA 2026
3. ERILLISYYS / MOKUHANGA (japanilainen vesiväripuupiirros) / SEKATEKNIIKKA. 2026
4. 0,8 NELIÖMETRIÄ / MOKUHANGA (japanilainen vesiväripuupiirros) / SEKATEKNIIKKA. 2026
YHTEYDEN UUDELLEENLÖYTÄMINEN
Kyky tuntea rakkautta ja myötätuntoa muita lajeja kohtaan edellyttää kykyä samaistua toiseen elävään olentoon. Kyky samaistua eläimiin ja nähdä ne arvokkaina yksilöinä heijastaa ihmisen sisäistä maailmaa.
Ihminen havainnoi automaattisesti ympäristöään siksi, että aivojen tärkeimpänä tehtävänä on varmistaa ihmisen eloonjääminen. Teemme ympäristöstämme havaintoja ja havaintojen perusteella johtopäätöksiä. Keho järjestäytyy koko ajan suhteessa tilaan, jossa se on. Keho on vuorovaikutuksessa kaikkeen ympärillämme olevaan. Havainnot vaikuttavat asentoihimme, ilmeisiimme, lihasjännityksiimme, rentouteemme ja liikkeisiimme sekä hengitykseemme. Säätely tapahtuu pitkälti tiedostamatta ja olemme valmiina koko ajan myös ennakoimaan tilanteita. Kaikki edellä mainittu tapahtuu aina tässä ja nyt.
Kärsimyksen tai muunlaisen negatiivisen kokemuspohjan ymmärtäminen vaatii itseltämme tämän tunteen kokemuspohjaa. Myötätunnon kokemuksellisuus toisessa aiheuttaa meissä motivaation auttaa. Eläimet tuntevat kipua ja kärsimystä; teoksissani eläimet ovat vapaana luonnollisessa elinympäristössään (teokset 1. ja 2.), jonka jälkeen ne esiintyvät kiintiömetsästyksen ja turkistarhauksen kohteina (teokset 3. ja 4.).
Empatia, myötätunto ja kiitollisuus voivat nousta surusta ja sen kokemisesta. Haluan taiteellani nostaa erilaisia tunteita ja aistimuksia esiin taiteen kokijassa ja tuoda ymmärrystä tilan, ympäristön, luonnon ja eläinten merkityksestä - kehoomme ja kehomme (uudelleen)järjestäytymiseen. Kuuntele kehoasi.
Ihmisellä on luontainen kaipuu yhteyteen ja tämä pyrkimys auttaa taiteen tekijää ja taiteen vastaanottajaa löytämään toisensa. Taide muodostaa yhteyden ja sillan elollisesta toiseen, eläimestä ihmiseen – siteen, jonka merkitys syntyy myös kehon tulkinnan kautta.
Teoksia työstäessäni olen pyrkinyt pitkälle luonnonmukaisuuteen ja ekologisuuteen.
Pulkkinen, Varpu
METSÄTUNNE
Teoksien aiheena on metsä, sen luoma tila, tunnelma ja tunne.
Metsässä on eri kerrostumia, metsän elämä ja kuolema.
Metsän värit, muodot, äänimaailma ja tuoksut
vaikuttavat minuun tehden hyvää.
Metsä saa aikaan rauhoittumisen ja siellä oleskelu virkistää.
Metsä tarjoaa yhteyden luontoon ja maadoittaa.
Teoksellani olen yrittänyt tallentaa ja jakaa osan tästä kaikesta.
Teossarja ”Metsätunne” koostuu kolmesta teoksesta.
1. ”Näkymä Saraakalliolta”, L 72 cm, K 93 cm, öljy kankaalle 2026
2. ”Leijuvat oksat”, L 110 cm, K 180 cm, mobile oksista ja rautalangasta 2026
3. ”Kunnianosoitus vanhalle männylle”, L 80 cm, K 170 cm, oksat ja parru 2026
Teoksien aiheena on metsä, sen luoma tila, tunnelma ja tunne.
Metsässä on eri kerrostumia, metsän elämä ja kuolema.
Metsän värit, muodot, äänimaailma ja tuoksut
vaikuttavat minuun tehden hyvää.
Metsä saa aikaan rauhoittumisen ja siellä oleskelu virkistää.
Metsä tarjoaa yhteyden luontoon ja maadoittaa.
Teoksellani olen yrittänyt tallentaa ja jakaa osan tästä kaikesta.
Teossarja ”Metsätunne” koostuu kolmesta teoksesta.
1. ”Näkymä Saraakalliolta”, L 72 cm, K 93 cm, öljy kankaalle 2026
2. ”Leijuvat oksat”, L 110 cm, K 180 cm, mobile oksista ja rautalangasta 2026
3. ”Kunnianosoitus vanhalle männylle”, L 80 cm, K 170 cm, oksat ja parru 2026
Mesimäki, Mirja
Teoksessa aika ei näyttäydy menneenä, vaan edelleen läsnä olevana voimana.
Mellanen, Marika
Lähtö -teossarja
I Tuonen joutsen / käsinrakennettu, mustasavustettu keramiikka / 2026
II Siipi / käsinrakennettu paperiposliini / 2026
III Sulat / käsinrakennettu, rakupoltettu keramiikka / 2026
Lähtö -teossarja on Kalevalasta ammentava keramiikan keinoin toteutettu tulkintani Tuonelan virrassa seilaavasta pyhästä joutsenesta. Teoskokonaisuus koostuu Tuonen joutsenta esittävästä veistoksesta, siivestä sekä irtonaisista sulista ja muodostaa triptyykin, jossa myyttinen symboli, oma elämänkokemus ja materiaalilähtöinen työskentely kietoutuvat yhteen.
Teokset syntyivät ajanjaksona, jossa omien vanhempien terveydelliset haasteet ovat tuoneet aiheen lähelle ja tehneet näkyväksi sen rajan, jota Kalevalassa kutsutaan Tuonen virraksi. Tuonen joutsen on teoksessa rauhan, koskemattomuuden ja siirtymän symboli – olento, jonka äärellä aika pysähtyy. Teossarja kytkeytyy myös omiin menetetystä Karjalasta lähteviin juuriin ja sodan jatkuvaan läsnäoloon niin menneisyydessä kuin nykyhetkessä.
Savi materiaalina, keramiikaksi poltettuna, on keskiössä sekä ilmaisullisesti että merkityksellisesti: materiaali maadoittaa, kantaa ja vastustaa. Käsinrakentaminen, rakupoltto, mustasavustus sekä sulka- ja hevosenjouhi -tekniikat muodostavat teoksen visuaalisen ja materiaalisen kielen.
Lähtö on matka myytin, materiaalin ja merkityksen äärelle – ei niinkään päätös, vaan jatkuva liike.
I Tuonen joutsen / käsinrakennettu, mustasavustettu keramiikka / 2026
II Siipi / käsinrakennettu paperiposliini / 2026
III Sulat / käsinrakennettu, rakupoltettu keramiikka / 2026
Lähtö -teossarja on Kalevalasta ammentava keramiikan keinoin toteutettu tulkintani Tuonelan virrassa seilaavasta pyhästä joutsenesta. Teoskokonaisuus koostuu Tuonen joutsenta esittävästä veistoksesta, siivestä sekä irtonaisista sulista ja muodostaa triptyykin, jossa myyttinen symboli, oma elämänkokemus ja materiaalilähtöinen työskentely kietoutuvat yhteen.
Teokset syntyivät ajanjaksona, jossa omien vanhempien terveydelliset haasteet ovat tuoneet aiheen lähelle ja tehneet näkyväksi sen rajan, jota Kalevalassa kutsutaan Tuonen virraksi. Tuonen joutsen on teoksessa rauhan, koskemattomuuden ja siirtymän symboli – olento, jonka äärellä aika pysähtyy. Teossarja kytkeytyy myös omiin menetetystä Karjalasta lähteviin juuriin ja sodan jatkuvaan läsnäoloon niin menneisyydessä kuin nykyhetkessä.
Savi materiaalina, keramiikaksi poltettuna, on keskiössä sekä ilmaisullisesti että merkityksellisesti: materiaali maadoittaa, kantaa ja vastustaa. Käsinrakentaminen, rakupoltto, mustasavustus sekä sulka- ja hevosenjouhi -tekniikat muodostavat teoksen visuaalisen ja materiaalisen kielen.
Lähtö on matka myytin, materiaalin ja merkityksen äärelle – ei niinkään päätös, vaan jatkuva liike.
Kuivalainen, Kiki (Kirsi)
Elämän mutkikkaat polut
Elämän astia / paperimassa / 2026
Luovuuden vahvuus / paperimassa / 2026
Villiviinin kaltainen elämän viiva / kalligrafia, kirjansidonta / 2026
Sisäistä lasta ei saa kadottaa / keramiikka / 2026
Elämän mutkikkaat polut
Tavoitteenani on ollut oppia uusia tekniikoita ja soveltaa niitä ennakkoluulottomasti vanhoihin
osaamisalueisiini, hyödyntää kierrätystä, löytää oma taiteellinen kädenjälkeni ja siirtää luovuudenpaloni
teoksiksi. Mielestäni olen onnistunut tavoitteissani. Samalla tämä matka on ollut syvää itsetuntemusta, josta
olen onnellinen.
Lopputyössäni olen kokeillut, opetellut ja tehnyt useilla tekniikoilla teoksia, joista lopulliseen lopputyöhöni
valitsin vain neljä, joista koostuu tilateokseni Elämän mutkikkaat polut.
Jokainen on kuin astia, johon jää jälkiä eletystä elämästä, näkyvistä ja näkymättömiin jäävistä valinnoista.
Luovuus on voimavaramme ja mahdollistaa eheytymisemme vaikeistakin ajoista ja pysymään valon puolella.
Matkan varrella tulee väistämättömiä vastoinkäymisiä, suruja, menetyksiä, uupumisia, mutta myös hyviä hetkiä
ja onnistumisia. On kuitenkin valtavasti itsestä kiinni, miten saa itsensä täytettyä uudella energialla ja
voimaannuttua.
Teoksessani oleva paperimassasta tekemäni Elämän astia on auki, jotta sen sisäpinnalla oleva kartta näkyy
polkuineen ja pysähdyksineen. Astian yläpuolella on paperimassasta tehty Kasvot reliefi, joka kuvaa
luovuuden voimaa päästyään astiasta toteutetuksi vahvuudeksi.
Villiviinin kaltainen elämän viiva – runoni haitarikirjassa on kiteyttänyt ajatukseni ja tuntemukseni elämästä.
Meillä on sylissämme ja käsissämme vain tämä hetki, ainutlaatuinen elämämme.
Sisäistä lasta ei saa kadottaa – tytön mekko keramiikasta kuvaa elämän tärkeitä muistoja ja sitä, että sisäinen
lapsemme muistuttaa meitä suhtautumaan elämään uteliaasti, rohkeasti ja itseensä luottaen. Mekon päällä on
luurankolehtiä kuin kevyinä rukouksina.
Elämän astia / paperimassa / 2026
Luovuuden vahvuus / paperimassa / 2026
Villiviinin kaltainen elämän viiva / kalligrafia, kirjansidonta / 2026
Sisäistä lasta ei saa kadottaa / keramiikka / 2026
Elämän mutkikkaat polut
Tavoitteenani on ollut oppia uusia tekniikoita ja soveltaa niitä ennakkoluulottomasti vanhoihin
osaamisalueisiini, hyödyntää kierrätystä, löytää oma taiteellinen kädenjälkeni ja siirtää luovuudenpaloni
teoksiksi. Mielestäni olen onnistunut tavoitteissani. Samalla tämä matka on ollut syvää itsetuntemusta, josta
olen onnellinen.
Lopputyössäni olen kokeillut, opetellut ja tehnyt useilla tekniikoilla teoksia, joista lopulliseen lopputyöhöni
valitsin vain neljä, joista koostuu tilateokseni Elämän mutkikkaat polut.
Jokainen on kuin astia, johon jää jälkiä eletystä elämästä, näkyvistä ja näkymättömiin jäävistä valinnoista.
Luovuus on voimavaramme ja mahdollistaa eheytymisemme vaikeistakin ajoista ja pysymään valon puolella.
Matkan varrella tulee väistämättömiä vastoinkäymisiä, suruja, menetyksiä, uupumisia, mutta myös hyviä hetkiä
ja onnistumisia. On kuitenkin valtavasti itsestä kiinni, miten saa itsensä täytettyä uudella energialla ja
voimaannuttua.
Teoksessani oleva paperimassasta tekemäni Elämän astia on auki, jotta sen sisäpinnalla oleva kartta näkyy
polkuineen ja pysähdyksineen. Astian yläpuolella on paperimassasta tehty Kasvot reliefi, joka kuvaa
luovuuden voimaa päästyään astiasta toteutetuksi vahvuudeksi.
Villiviinin kaltainen elämän viiva – runoni haitarikirjassa on kiteyttänyt ajatukseni ja tuntemukseni elämästä.
Meillä on sylissämme ja käsissämme vain tämä hetki, ainutlaatuinen elämämme.
Sisäistä lasta ei saa kadottaa – tytön mekko keramiikasta kuvaa elämän tärkeitä muistoja ja sitä, että sisäinen
lapsemme muistuttaa meitä suhtautumaan elämään uteliaasti, rohkeasti ja itseensä luottaen. Mekon päällä on
luurankolehtiä kuin kevyinä rukouksina.
Korhonen, Susanna
Käsinrakennettu sydän:
Kultainen / keramiikka / 2025
Elävä / raakapoltettu punasavi, chiansiemenet, vesi / 2026
Alaston / nakuraku keramiikka / 2026
Punainen / keramiikka / 2026
Sydän on läsnä elämämme jokaisessa hetkessä.
Ihminen on tarkastellut sydämen toimintaa ja merkityksiä vuosituhansia. Sydän esiintyy taiteessa aina luolamaalausten ajoista nykypäivään saakka. Sydän on juurruttanut itsensä myös arkisanastoon ja -kuvastoon. Kohtaamme sydämen ja sen monet merkitykset päivittäin.
Sydäntä pidetään lähes universaalisesti rakkauden symbolina. Samalla sydän on asian ydin ja sisin. Sydäntä on tarkasteltu myös anatomian ja lääketieteen näkökulmasta. Sydän on pumppu, joka liikuttaa verta kehossamme.
Kuvastona kohtaamme useimmiten tyylitellyn, ystävänpäiväkorteista ja kiiltokuvista tutun sydämen. Harvemmin kohtaamme arkikuvastossamme anatomisemman sydämen. Tutkin sydämiä ja yhdistän sydämeen liitettyjä arvoja, kiiltokuvasydämen sijaan, hieman anatomisempaan sydämeen. Anatominen sydän voi viestiä rakkaudesta yhtä hyvin kuin <3
Jatkan sydämen tarkastelua keramiikan keinoin myös opintojen jälkeen. Teeman tarjoama ”punainen lanka” johdattaa minut tutkimusmatkalle, josta nautin sekä tutkijana että kuvan tekijänä, muodon hakijana.
Kultainen / keramiikka / 2025
Elävä / raakapoltettu punasavi, chiansiemenet, vesi / 2026
Alaston / nakuraku keramiikka / 2026
Punainen / keramiikka / 2026
Sydän on läsnä elämämme jokaisessa hetkessä.
Ihminen on tarkastellut sydämen toimintaa ja merkityksiä vuosituhansia. Sydän esiintyy taiteessa aina luolamaalausten ajoista nykypäivään saakka. Sydän on juurruttanut itsensä myös arkisanastoon ja -kuvastoon. Kohtaamme sydämen ja sen monet merkitykset päivittäin.
Sydäntä pidetään lähes universaalisesti rakkauden symbolina. Samalla sydän on asian ydin ja sisin. Sydäntä on tarkasteltu myös anatomian ja lääketieteen näkökulmasta. Sydän on pumppu, joka liikuttaa verta kehossamme.
Kuvastona kohtaamme useimmiten tyylitellyn, ystävänpäiväkorteista ja kiiltokuvista tutun sydämen. Harvemmin kohtaamme arkikuvastossamme anatomisemman sydämen. Tutkin sydämiä ja yhdistän sydämeen liitettyjä arvoja, kiiltokuvasydämen sijaan, hieman anatomisempaan sydämeen. Anatominen sydän voi viestiä rakkaudesta yhtä hyvin kuin <3
Jatkan sydämen tarkastelua keramiikan keinoin myös opintojen jälkeen. Teeman tarjoama ”punainen lanka” johdattaa minut tutkimusmatkalle, josta nautin sekä tutkijana että kuvan tekijänä, muodon hakijana.
Hyötyläinen, Sofia
Miksi pelkäät minua? Öljy kankaalle 2026
Teoksen aiheena on ihmisen mieli ja pelkotilat. Miksi pelkäät minua? -teos tutkii ihmismielen suhdetta suteen. Suteen liittyy paljon erilaista kansanperinnettä ja sudelle on usein asetettu tarinoissa pahan rooli. Luonnon metsissä kulkevalla sudella on kuitenkin melko vähän tekemistä ihmisen kulttuurillisen suden kanssa.
Kuvan sutta katsomalla pohdi, herättääkö se sinussa pelkoa. Jos näin on, yritä saada kiinni siitä, mistä on todella kyse. Pelkomme ovat monien kerrosten alla ja taustalla ohjailevat voimakkaasti toimintaamme.
Kun katsot kuvaa, huomaat, ettei se lopulta muistuta sutta alkuunkaan. Kuvan susi on mielemme luoma illuusio, joka ei ole realistinen. Lähde erittelemään mielesi maailmaa: Mikä on totta? Mikä taas pelossa mielesi luoma uskomus?
Miksi sinä pelkäät minua?
Teoksen aiheena on ihmisen mieli ja pelkotilat. Miksi pelkäät minua? -teos tutkii ihmismielen suhdetta suteen. Suteen liittyy paljon erilaista kansanperinnettä ja sudelle on usein asetettu tarinoissa pahan rooli. Luonnon metsissä kulkevalla sudella on kuitenkin melko vähän tekemistä ihmisen kulttuurillisen suden kanssa.
Kuvan sutta katsomalla pohdi, herättääkö se sinussa pelkoa. Jos näin on, yritä saada kiinni siitä, mistä on todella kyse. Pelkomme ovat monien kerrosten alla ja taustalla ohjailevat voimakkaasti toimintaamme.
Kun katsot kuvaa, huomaat, ettei se lopulta muistuta sutta alkuunkaan. Kuvan susi on mielemme luoma illuusio, joka ei ole realistinen. Lähde erittelemään mielesi maailmaa: Mikä on totta? Mikä taas pelossa mielesi luoma uskomus?
Miksi sinä pelkäät minua?
Heikkinen, Marjo
Kevät 1. / öljyväri kankaalle / 2026
Kevät 2. / öljyväri kankaalle / 2026
Uuden elämän edessä olemme suuren äärellä, vaikka se usein näkyy pienenä ja hauraana.
Kangasvuokon nukkamainen terälehti avautuu kohti aurinkoa, elämää.
Ihmisen elämän alkuhetkissä on läsnä suuri herkkyys ja voima.
Olen näissä maalauksissa kuvannut ääretöntä uuden elämän ihmettä.
Nämä vahvasti luontoaiheiset teokset olen maalattu perinteisillä öljyväreillä.
Maalauspohjat olen koonnut itse kiilapuista, sekä pingottanut ja pohjustanut pellavakankaan.
Olen maalannut teoksia vuorotellen useilla ohuilla värikerroksilla.
Samaa värimaailmaa, muotokieltä ja rytmiä käyttäen olen maalannut näistä parin.
Teokset toimivat myös erilleen ripustettuna.
Hyvän ja kauniin kautta haluan osoittaa, että maailmassa on paljon hyvää.
Meillä on ainutlaatuinen luomakunta, jota meidän tulisi vaalia ja suojella.
Se antaa meille valon, kevään ja elämän.
Kevät 2. / öljyväri kankaalle / 2026
Uuden elämän edessä olemme suuren äärellä, vaikka se usein näkyy pienenä ja hauraana.
Kangasvuokon nukkamainen terälehti avautuu kohti aurinkoa, elämää.
Ihmisen elämän alkuhetkissä on läsnä suuri herkkyys ja voima.
Olen näissä maalauksissa kuvannut ääretöntä uuden elämän ihmettä.
Nämä vahvasti luontoaiheiset teokset olen maalattu perinteisillä öljyväreillä.
Maalauspohjat olen koonnut itse kiilapuista, sekä pingottanut ja pohjustanut pellavakankaan.
Olen maalannut teoksia vuorotellen useilla ohuilla värikerroksilla.
Samaa värimaailmaa, muotokieltä ja rytmiä käyttäen olen maalannut näistä parin.
Teokset toimivat myös erilleen ripustettuna.
Hyvän ja kauniin kautta haluan osoittaa, että maailmassa on paljon hyvää.
Meillä on ainutlaatuinen luomakunta, jota meidän tulisi vaalia ja suojella.
Se antaa meille valon, kevään ja elämän.
Aspegren, Henna
Ajatuksia ajan kulumisesta
Ajatuksia ajan kulumisesta on kokeileva lopputyö, jonka aihemaailmassa tarkastelen ajan kokemista,
elämänkaarta – koettua ja tulevaa – sekä muistojen kerrostumista. Työskentelyn lähtökohtana on ollut
tiimalasin muoto: käsitteellinen ja visuaalinen rakenne. Olen pohdiskellut syntymää, kuolemaa, muutosta ja
jatkuvuutta. Tiimalasi on perinteinen ajan vertauskuva, staattinen ja symmetrinen, jonka sisällä kuitenkin
tapahtuu koko ajan liikettä.
Tämä työ on ollut minulle ennen kaikkea etsimisen, testaamisen ja kokeilemisen prosessi. Olen halunnut
tutkia, mitä tapahtuu, kun annan sattuman, materiaalien ja eri tekniikoiden kohdata tunteeni ja ajatukseni ajan
kulumisesta. Työskentelyn aikana olen etsinyt omaa tapaani ilmaista.
Näyttelyyn valitut teokset ovat vaiheita tästä prosessista. Ne ovat valittuja osia kokeiluista ja matkan varrella
syntyneistä oivalluksista. Teoksissa aika ei etene tasaisesti. Se kasaantuu, peittää, paljastaa ja jää näkyviin
kerroksina.
Teokseni olen nimennyt tiiviin Eileen R. Tabiosin kehittämän kolmirivisen Hainaku-runomuodon muodossa,
missä sanojen määrä kasvaa riveittäin.
Ajatuksia ajan kulumisesta on kokeileva lopputyö, jonka aihemaailmassa tarkastelen ajan kokemista,
elämänkaarta – koettua ja tulevaa – sekä muistojen kerrostumista. Työskentelyn lähtökohtana on ollut
tiimalasin muoto: käsitteellinen ja visuaalinen rakenne. Olen pohdiskellut syntymää, kuolemaa, muutosta ja
jatkuvuutta. Tiimalasi on perinteinen ajan vertauskuva, staattinen ja symmetrinen, jonka sisällä kuitenkin
tapahtuu koko ajan liikettä.
Tämä työ on ollut minulle ennen kaikkea etsimisen, testaamisen ja kokeilemisen prosessi. Olen halunnut
tutkia, mitä tapahtuu, kun annan sattuman, materiaalien ja eri tekniikoiden kohdata tunteeni ja ajatukseni ajan
kulumisesta. Työskentelyn aikana olen etsinyt omaa tapaani ilmaista.
Näyttelyyn valitut teokset ovat vaiheita tästä prosessista. Ne ovat valittuja osia kokeiluista ja matkan varrella
syntyneistä oivalluksista. Teoksissa aika ei etene tasaisesti. Se kasaantuu, peittää, paljastaa ja jää näkyviin
kerroksina.
Teokseni olen nimennyt tiiviin Eileen R. Tabiosin kehittämän kolmirivisen Hainaku-runomuodon muodossa,
missä sanojen määrä kasvaa riveittäin.
