ROOMA 3. Rooman valtakunnan loppu.
Roomalainen kulttuuri
Roomalaiset ihailivat ja matkivat kreikkalaisia. Korkea-arvoiset roomalaiset puhuivat usein sujuvasti kreikkaa ja kreikan kieli oli sivistyneistön hienostelukieli. Valtakunnan hallinnon kieli itäisellä Välimeren puoliskolla oli kreikka. Roomalaiset omaksuivat kreikkalaisen kulttuurin sen hellenistisessä muodossa. Hellenismi näkyi kaikessa roomalaisessa kulttuurissa, eli tieteessä, taiteessa, filosofiassa. Antiikin kreikkalainen kulttuuri kuten veistokset on säilynyt suuresti roomalaisten kopioimisinnon ansiosta.
Yhteistä hellenistiselle ja roomalaiselle kulttuurille oli kosmopoliittisuus eli maailmankansalaisuus. Esim. filosofinen stoalainen keisari Marcus Aurelius sanoi: ”Sikäli kun olen keisari, kotimaani on Rooma, mutta sikäli kun olen ihminen, kotimaani on koko maailma.”
Vaikka suuri osa köyhistä maanviljelijöistä eli sukupolvesta toiseen samojen peltosarkojensa äärellä ”turpeeseen sidottuina”, monet matkustelivat Rooman valtakunnan eri osissa kauppiaina tai hallintovirkamiehinä. Jonkinlaista turismiakin jopa oli Rooman mahtiaikoina. Ihmiset joutuivat myös muuttamaan sotien ja tautiepidemioiden takia. Siten he kohtasivat paljon muita kansoja ja kulttuureita, joiden ulkonäkö, tavat, kieli, taide, uskonto, vaatetus ym. olivat erilaisia kuin heidän omansa.
Pohjoisesta ja idästä tulleet valloittajakansat vähitellen tuhosivat läntisen Rooman valtakunnan alueet 400-luvulla jaa. / jKr. Sen sijaan Rooman itäosa jatkui Bysantin keisarikuntana vielä 1000 vuotta keskuksenaan Konstantinopoli (nyk. Istanbul). Yhtenäinen Rooman valtakunta oli ollut niin mahtava ja laaja, että valloittajakansat pitivät sitä esikuvanaan. Roomalaisen kulttuurin vaikutus kesti paljon pitempään kuin valtakunnan olemassaolo, vielä tänäkin päivänä Rooman valtakunnan vaikutus näkyy monissa asioissa, kuten hallinnossa, politiikassa ja oikeudenkäytössä.
Roomalaisten uskonto ja filosofia
Roomalaisilla oli vanhastaan jo etruskiajoilta peräisin monia jumalia. Uskonnolliset rituaalit toimitettiin perhepiirissä suvun vanhimman miespuolisen sukulaisen johdolla. Jo tasavallan alkuaikoina roomalaiset alkoivat samaistaa omia jumaliaan kreikkalaisten Olympos-vuoren jumaliin. Esimerkiksi pääjumala Jupiteria pidettiin kreikkalaisten Zeuksen vastineena.
Roomalaisten uskonnolliset tavat olivat kaavamaisempia ja konservatiivisempia kuin kreikkalaisten. Ehkä tämä johtui osittain siitä, että roomalaiset olivat enempi maanviljelyväkeä kun taasen antiikin kreikkalaiset olivat merellisempiä ja liikkuvaisempia ja tutustuivat enemmän vieraisiin kulttuureihin.
Roomalaiset ajattelivat, että uskonnolliset toimitukset täytyy hoitaa täsmälleen oikein kaavojen mukaan. Siksi jo tasavallan aikana perinteiset jumalanpalvelusmenot muuttuivat pappien johtamiksi kaavamaisiksi tilaisuuksiksi ja osaksi valtion virallista poliittista elämää. Keisarit olivat myös ylipappeja tässä systeemissä.
Oppineiden roomalaisten elämänkatsomus perustui useimmiten Kreikan hellenistiseen filosofiaan, joka oli perua 300-luvulta eaa. / eKr. mm. Aleksanteri Suuren ajoilta.
Merkittäviä hellenistisiä filosofioita oli stoalaisuus. Sen mukaan ihmisen pitää elää järjen ja luonnon olosuhteiden mukaan. Ihmisen pitää tyytyä kohtaloonsa, hillitä tunteensa ja alistaa ne järkevyyden käyttöön. Stoalaisuuden mukaan ihminen pystyy vaikuttamaan vain omaan suhtautumiseensa ja asenteisiinsa. Asiat mihin ihminen ei voi vaikuttaa, kuten läheisen kuolema tai oma vakava sairaus, pitää vain hyväksyä. Stoalaisuuden mukaan viisas ihminen haluaa sitä, mikä jo muutenkin tapahtuu. Täten ihminen tulee onnelliseksi tasapainoisen mielenrauhan saavuttamalla.
Toinen merkittävä filosofia oli epikurolaisuus. Sen on virheellisesti luultu kannattaneen hillitöntä mässäilyä ja irstailua, koska se kannatti tämänpuoleisesta elämästä ja maailmasta iloitsemista. Todellisuudessa siinä oli piirteitä stoalaisuudesta pyrkimyksessä saavuttaa mielenrauha ilon, tekemisen, liikunnan, ystävyyden ja uteliaan pohdiskelun kautta. Epikurolaisuus alkoi kuitenkin menettää suosiotaan Rooman loppuaikoina ja kristinuskon tultua yleisemmäksi ja lopulta valtionuskonnoksi, epikurolaisia muiden pakanauskontojen ohella alettiin vainota.
Antiikin aikana valtion virallinen uskonto ja filosofia olivat vieraita käsitteitä tavallisille ihmisille, jotka kokivat vain olevansa valtion alamaisia ja yliluonnollisten voimien armoilla. Ihmisiä kuitenkin kiinnostivat uudet uskonnot, jumalat ja sankarit. Aiemmin suosittuja olivat Zeuksen sotilaita auttavat kaksospojat Castor ja Pollux sekä suuri sankari, antiikin ajan Superman, Herkules.
Myöhemmin Roomaan alkoi levitä monia itämaisia uskontoja tai muinaisten uskontojen uusia retroversioita. Suosituimpia näistä olivat egyptiläinen Isiksen palvontakultti ja persialainen (iranilainen) Mithran palvonta. Valtaisasta ja kaoottisestakin uskontotarjonnasta merkittävimmäksi alkoi nousta kristinusko.
Roomalaiset ihailivat ja matkivat kreikkalaisia. Korkea-arvoiset roomalaiset puhuivat usein sujuvasti kreikkaa ja kreikan kieli oli sivistyneistön hienostelukieli. Valtakunnan hallinnon kieli itäisellä Välimeren puoliskolla oli kreikka. Roomalaiset omaksuivat kreikkalaisen kulttuurin sen hellenistisessä muodossa. Hellenismi näkyi kaikessa roomalaisessa kulttuurissa, eli tieteessä, taiteessa, filosofiassa. Antiikin kreikkalainen kulttuuri kuten veistokset on säilynyt suuresti roomalaisten kopioimisinnon ansiosta.
Yhteistä hellenistiselle ja roomalaiselle kulttuurille oli kosmopoliittisuus eli maailmankansalaisuus. Esim. filosofinen stoalainen keisari Marcus Aurelius sanoi: ”Sikäli kun olen keisari, kotimaani on Rooma, mutta sikäli kun olen ihminen, kotimaani on koko maailma.”
Vaikka suuri osa köyhistä maanviljelijöistä eli sukupolvesta toiseen samojen peltosarkojensa äärellä ”turpeeseen sidottuina”, monet matkustelivat Rooman valtakunnan eri osissa kauppiaina tai hallintovirkamiehinä. Jonkinlaista turismiakin jopa oli Rooman mahtiaikoina. Ihmiset joutuivat myös muuttamaan sotien ja tautiepidemioiden takia. Siten he kohtasivat paljon muita kansoja ja kulttuureita, joiden ulkonäkö, tavat, kieli, taide, uskonto, vaatetus ym. olivat erilaisia kuin heidän omansa.
Pohjoisesta ja idästä tulleet valloittajakansat vähitellen tuhosivat läntisen Rooman valtakunnan alueet 400-luvulla jaa. / jKr. Sen sijaan Rooman itäosa jatkui Bysantin keisarikuntana vielä 1000 vuotta keskuksenaan Konstantinopoli (nyk. Istanbul). Yhtenäinen Rooman valtakunta oli ollut niin mahtava ja laaja, että valloittajakansat pitivät sitä esikuvanaan. Roomalaisen kulttuurin vaikutus kesti paljon pitempään kuin valtakunnan olemassaolo, vielä tänäkin päivänä Rooman valtakunnan vaikutus näkyy monissa asioissa, kuten hallinnossa, politiikassa ja oikeudenkäytössä.
Roomalaisten uskonto ja filosofia
Roomalaisilla oli vanhastaan jo etruskiajoilta peräisin monia jumalia. Uskonnolliset rituaalit toimitettiin perhepiirissä suvun vanhimman miespuolisen sukulaisen johdolla. Jo tasavallan alkuaikoina roomalaiset alkoivat samaistaa omia jumaliaan kreikkalaisten Olympos-vuoren jumaliin. Esimerkiksi pääjumala Jupiteria pidettiin kreikkalaisten Zeuksen vastineena.
Roomalaisten uskonnolliset tavat olivat kaavamaisempia ja konservatiivisempia kuin kreikkalaisten. Ehkä tämä johtui osittain siitä, että roomalaiset olivat enempi maanviljelyväkeä kun taasen antiikin kreikkalaiset olivat merellisempiä ja liikkuvaisempia ja tutustuivat enemmän vieraisiin kulttuureihin.
Roomalaiset ajattelivat, että uskonnolliset toimitukset täytyy hoitaa täsmälleen oikein kaavojen mukaan. Siksi jo tasavallan aikana perinteiset jumalanpalvelusmenot muuttuivat pappien johtamiksi kaavamaisiksi tilaisuuksiksi ja osaksi valtion virallista poliittista elämää. Keisarit olivat myös ylipappeja tässä systeemissä.
Oppineiden roomalaisten elämänkatsomus perustui useimmiten Kreikan hellenistiseen filosofiaan, joka oli perua 300-luvulta eaa. / eKr. mm. Aleksanteri Suuren ajoilta.
Merkittäviä hellenistisiä filosofioita oli stoalaisuus. Sen mukaan ihmisen pitää elää järjen ja luonnon olosuhteiden mukaan. Ihmisen pitää tyytyä kohtaloonsa, hillitä tunteensa ja alistaa ne järkevyyden käyttöön. Stoalaisuuden mukaan ihminen pystyy vaikuttamaan vain omaan suhtautumiseensa ja asenteisiinsa. Asiat mihin ihminen ei voi vaikuttaa, kuten läheisen kuolema tai oma vakava sairaus, pitää vain hyväksyä. Stoalaisuuden mukaan viisas ihminen haluaa sitä, mikä jo muutenkin tapahtuu. Täten ihminen tulee onnelliseksi tasapainoisen mielenrauhan saavuttamalla.
Toinen merkittävä filosofia oli epikurolaisuus. Sen on virheellisesti luultu kannattaneen hillitöntä mässäilyä ja irstailua, koska se kannatti tämänpuoleisesta elämästä ja maailmasta iloitsemista. Todellisuudessa siinä oli piirteitä stoalaisuudesta pyrkimyksessä saavuttaa mielenrauha ilon, tekemisen, liikunnan, ystävyyden ja uteliaan pohdiskelun kautta. Epikurolaisuus alkoi kuitenkin menettää suosiotaan Rooman loppuaikoina ja kristinuskon tultua yleisemmäksi ja lopulta valtionuskonnoksi, epikurolaisia muiden pakanauskontojen ohella alettiin vainota.
Antiikin aikana valtion virallinen uskonto ja filosofia olivat vieraita käsitteitä tavallisille ihmisille, jotka kokivat vain olevansa valtion alamaisia ja yliluonnollisten voimien armoilla. Ihmisiä kuitenkin kiinnostivat uudet uskonnot, jumalat ja sankarit. Aiemmin suosittuja olivat Zeuksen sotilaita auttavat kaksospojat Castor ja Pollux sekä suuri sankari, antiikin ajan Superman, Herkules.
Myöhemmin Roomaan alkoi levitä monia itämaisia uskontoja tai muinaisten uskontojen uusia retroversioita. Suosituimpia näistä olivat egyptiläinen Isiksen palvontakultti ja persialainen (iranilainen) Mithran palvonta. Valtaisasta ja kaoottisestakin uskontotarjonnasta merkittävimmäksi alkoi nousta kristinusko.