3. Suot, metsät ja vesistöt
Lapin metsät
Metsät peittävät Suomessa 71,6 prosenttia maan pinta-alasta. Lapissa metsiä on kuitenkin prosentillisesti vähiten (n. 1%), joka on määrällisesti todella vähän Suomen muihin maakuntiin verrattuna. Metsien vähyys lapissa johtuu maakunnan kylmästä ilmastosta.
Ainoat metsäkasvillisuusvyöhykkeet lapissa ovat pohjoinen havumetsävyöhyke ja tunturikoivuvyöhyke. Pohjoisen havumetsävuöhykkeen eli taigan yleisimmät puulajit Suomessa ovat mänty ja kuusi.
Tunturikoivuvyöhyke on Suomen pohjoisin metsäkasvillisuusvyöhyke, jossa kasvaa todella harvaan muutamia puita (mäntyjä) siellä täällä. Pohjoisen kylmän ilmaston vuoksi, monet kasvit eivät menesty siellä.
Ainoat metsäkasvillisuusvyöhykkeet lapissa ovat pohjoinen havumetsävyöhyke ja tunturikoivuvyöhyke. Pohjoisen havumetsävuöhykkeen eli taigan yleisimmät puulajit Suomessa ovat mänty ja kuusi.
Tunturikoivuvyöhyke on Suomen pohjoisin metsäkasvillisuusvyöhyke, jossa kasvaa todella harvaan muutamia puita (mäntyjä) siellä täällä. Pohjoisen kylmän ilmaston vuoksi, monet kasvit eivät menesty siellä.
Suot
Yleisin suo lapissa on aapasuo, joka on korpialueiden reunustamia laakea märkä avosuo. Pohjoisemmassa esiintyy palsasoita, joiden ominaisuus on ikiroutaisuus. Ikiroudat ovat suuria jäätyneitä turvekumpuja. Lapin suurin suo on Teuravuoma, jonka pinta-ala on 7080 hehtaaria.
Suot syntyvät useasti humidisessa ilmastossa, eli sadanta on suurempi kuin haihdunta, jos maaperä sisältää savea tai savihietaa soistuminen voi alkaa nopeammin. Lumen sulaessa keväällä ja sateilla kerääntyy notkoihin vettä, joka säilyy niissä kauan. Notkoihin ilmestyy karhunsammalta, ja kosteampiin paikkoihin rahkasammalta. Kun eri korkeudella oleviin notkoihin muodostuu soita ja kukin suo kasvaa korkeutta, se on yhtä korkea kuin toinen suo ja alkaa valua vettä suosta rinnettä pitkin alemmalla olevalla suolle. Tällöin rinne soistuu.
Suot syntyvät useasti humidisessa ilmastossa, eli sadanta on suurempi kuin haihdunta, jos maaperä sisältää savea tai savihietaa soistuminen voi alkaa nopeammin. Lumen sulaessa keväällä ja sateilla kerääntyy notkoihin vettä, joka säilyy niissä kauan. Notkoihin ilmestyy karhunsammalta, ja kosteampiin paikkoihin rahkasammalta. Kun eri korkeudella oleviin notkoihin muodostuu soita ja kukin suo kasvaa korkeutta, se on yhtä korkea kuin toinen suo ja alkaa valua vettä suosta rinnettä pitkin alemmalla olevalla suolle. Tällöin rinne soistuu.
Vesistöt
Vesistö tarkoittaa sisävesien muodostumaa, jolla on sama laskujoki mereen. Kun sadevesi tippuu maanpinnalle se haihtuu, imeytyy tai virtaa maanpinnalla. Vesistö on sadealue, jossa vedet menevät mereen saman purkausalueen kautta.
Sadealuetta kiertävää rajaa sanotaan vedenjakajaksi. Ne ovat yleensä suoalueita, joista vesi voi virrata useampaan suuntaan. Vedenjakaja ei yleensä ole korkeilla harjanteilla, vaan yleensä tasaisella suolla.
Maanselkä on Lapin vedenjakaja, ja päättää tällöin, mihin suuntaan vesi laskee. Lapin järvien lukumäärä on 19 923, ja sen sisävesiosuus 6,4%.
Sadealuetta kiertävää rajaa sanotaan vedenjakajaksi. Ne ovat yleensä suoalueita, joista vesi voi virrata useampaan suuntaan. Vedenjakaja ei yleensä ole korkeilla harjanteilla, vaan yleensä tasaisella suolla.
Maanselkä on Lapin vedenjakaja, ja päättää tällöin, mihin suuntaan vesi laskee. Lapin järvien lukumäärä on 19 923, ja sen sisävesiosuus 6,4%.