Pariston napojen välillä on pysyvä jännite eli potentiaaliero. Kun paristo kytketään johonkin komponenttiin, potentiaaliero synnyttää sähkövirran muodostuneessa virtapiirissä. Jos halutaan määrittää sähköisen potentiaalin arvot virtapiirin eri kohdissa, tarvitaan potentiaalille nollataso.

Potentiaalin nollataso kiinnitetään maadoittamalla virtapiiri. Maadoituksen piirrosmerkki on oikealla. Maadoituksessa jokin virtapiirin kohta yhdistetään johtimella maahan. Maa on järkevä valinta nollapotentiaaliksi. Se on sisältämänsä veden ja metallien takia hyvä johde, ja mahdolliset potentiaalierot tasoittuvat nopeasti varausten päästessä liikkumaan helposti. Maa on myös suuren kokonsa vuoksi neutraali kappale, eikä sen kokonaisvaraus muutu. Kaikki maahan johteilla yhteydessä olevat kappaleet pysyvät nollapotentiaalissa, kuten ihminen yleensä jaloistaan.

Jos virtapiiristä yksi kohta maadoitetaan, se ei muuta piirin toimintaa. Virtapiirin sisäiset potentiaalierot pysyvät edelleen samoina. Ainoa vaikutus on, että tietty kohta piiristä on varmasti nollapotentiaalissa, eikä potentiaalin nollataso ole enää vapaasti valittavissa. Jos virtapiiristä maadoitetaan kaksi kohtaa, piirin toiminta voi muuttua. Sähkövirta kulkee osittain maan kautta, eikä virtapiirin läpi. Alla olevassa kuvassa vasemmanpuoleinen virtapiiri toimii samalla tavalla riippumatta maadoituskohdasta. Oikeanpuoleisessa virtapiirissä lamppu 2 ei valaise, koska lampun molemmat navat on maadoitettu, eikä napojen välille muodostu potentiaalieroa. Virta kulkee paristosta lampun 1 läpi ja sen jälkeen maan kautta takaisin paristoon.