Kun komponentti on kytketty suljettuun virtapiiriin, sen napojen välillä on jännite. Tällöin komponentin sisällä on sähkökenttä, jonka suunta on korkeammasta potentiaalista matalampaan. Sähkökenttä kohdistaa komponentissa oleviin elektroneihin voiman [[$F=QE$]], jonka suuruus riippuu varauksen suuruudesta [[$Q$]] ja sähkökentän voimakkuudesta [[$E$]]. Sähkökenttä kiihdyttää elektroneja, mutta ne törmäilevät komponentissa aineen rakenneosiin (atomeihin ja molekyyleihin) ja menettävät liike-energiaansa. Liike-energia muuntuu yleensä lämmöksi. Mitä suurempi komponentin resistanssi on, sitä useammin elektronit törmäilevät ja sitä pienemmäksi niiden keskimääräinen vaellusnopeus jää. Suuri resistanssi havaitaan mikrotasolla siten, että se hankaloittaa elektronien kulkua ja pienentää virtaa. 

Videolla on päällekkäin kaksi komponenttia, joilla on erilaiset resistanssit. Elektronit törmäilevät komponenteissa aineen rakenneosiin, joiden lämpöliike kasvaa, ja aine lämpenee. Törmäyksessä elektronin nopeus hidastuu, mutta sähkökenttä kiihdyttää elektronin uudelleen. Ylemmän komponentin resistanssi on pienempi, ja siinä elektronien ja aineen rakenneosasten välisiä vuorovaikutuksia on vähemmän.

​

Todellisuudessa elektronit kimpoavat törmäyksissä satunnaiseen suuntaan, myös taaksepäin. Niiden keskimääräinen vaellusnopeus on varsin hidas, suuruusluokkaa metri tunnissa. Elektroneja on kuitenkin aineessa niin tiheässä, että lukumäärällisesti niitä kulkee tietyn kohdan ohi suuri määrä joka sekunti.