Erityisesti Lumikuningatar-projekti on ollut todella opettavainen. Pidempi, yhtenäinen projekti jo tuttujen oppilaiden kanssa on mahdollistanut monien taitojen kehittymisen. Esimerkiksi tunnetuen antaminen on ollut helpompaa oppilaiden kanssa, joita tuntee jo vähän. Projektin aikana olen oppinut tunnistamaan oppilaiden erilaisia tarpeita ja keksimään ratkaisuja niihin. Yhdellä opetustunnillani erään oppilaan oli vaikeaa lähteä suunnittelemaan omaa hahmoa projektiin. Paha mieli purkautui muiden häiritsemisenä, eikä oma työ edennyt. Keskustelin oppilaan kanssa, ja päädyimme yhdessä siihen, että hänen kannattaisi ensin jatkaa taustan tekemistä, ja suunnitella hahmo myöhemmin tai vaihtoehtoisesti lähteä vain tekemään hahmoa ilman suunnittelua. Lopulta oppilas totesi: “Ehkä pystyn myöhemmin paremmin suunnittelemaan sitä hahmoa.” 

Myös oppilaiden välisten konfliktien selvittämistä on päässyt harjoittelemaan, koska projektimme pitää sisällään paljon yhteistyötä oppilaiden välillä. Olen huomannut kompromissien tekemisen, kannustamisen ja yhdessä oppilaiden kanssa ideoinnin tärkeäksi hyvän ilmapiirin luomisessa.

Saman ryhmän kanssa työskentely on myös auttanut huomaamaan erilaisia tuen tarpeita oppimiseen liittyen ja huomioimaan niitä opetuksessa ja ohjaamisessa. Osa tarvitsee enemmän tukea yhteistyötaidoissa ja parityöskentelyssä, kun taas osalle itsenäinen työskentely on haastavaa. Joku oppilas saattaa kaivata opettajan viereen istumaan, mutta sen jälkeen työskentely sujuukin itsenäisesti tosi hyvin. Joillekin oppilaille tärkeintä on, että hänet huomataan, ja työskentelystä saa palautetta ja vahvistusta, että tekee oikein. Pyrin huomioimaan näitä tarpeita parhaani mukaan antamalla tukea keskustellen, kannustaen, pelkällä läsnäolollani tai ihan konkreettisesti auttamalla vaikeassa työvaiheessa.