POM-johdanto
Esteettinen osaaminen
Ryhmätehtävä kulttuurielämyksistä
Valon kaupunki
Valon kaupunki oli konseptina meille aivan uusi ja tuntematon. Sen takia mielenkiintomme heräsi uutta kulttuurielämystä kohtaan. Meitä myös kiinnosti nähdä, miten ihmiset reagoivat Valon kaupunki -tapahtumaan. Kävimme jokainen hieman eri aikoina ihastelemassa valoja ja aistimassa kaupungin tunnelmaa.
Illan pimeydessä ja syksyn tuoksuessa kaupunki oli hämyinen ja mystinen. Varsinkin alkuillasta kaduilla vaelsi iloisia ihmisiä, eivätkä he olleet vielä alkoholin vaikutuksen alaisena. Liikkeellä oli niin lapsiperheitä ja nuoria mutta myös vanhuksia. Tunnelma oli positiivinen ja odottava. Joillakin oli yllään valoasusteita, jotka toivat kivasti valoa pimeyteen.
Musiikki valtasi kaupunginkirkon ympäristön. Musiikki oli rauhallista ja toistuvaa, mikä syvensi tunnelmaa ja kohensi ihmisten kokemuksia.
Kun Valon kaupunki alkoi torstaina 29.9. meitä liikutti se, kuinka ihmiset lähtivät ulkoilemaan ja nauttimaan raikkaasta, syksyisestä ilmasta. Kadut olivat täynnä ihmisiä. Iloinen ja rauhallinen puheensorina täytti ilman.
Kaikki eivät olleet yhtä innoissaan valoista, eivätkä kokeneet tunnelmaa samanlaisena, jota me koimme. Ympäristö näyttää erilaiselta pimeässä, mutta valot toivat toiveikkuutta. Toisaalta erilaisuus voi tuntua jopa pelottavalta, sillä paikat näyttävät erilaiselta kuin päivänvalossa.
Vaeltaessa ja valoja katsellessa tuntui kuin olisi ollut satumaassa. Varsinkin Kankaalla oleva Flower Forest toi mieleen Muumilaakson. Kukat näyttivät aivan muumimaailman kukilta, mutta vain paljon suuremmilta. Kukkametsässä pystyi kuvittelemaan olevansa kuin pieni lapsi, joka juoksee kukkien seassa täynnä onnea ja pursuavaa iloa. Tuo mielikuva teki surulliseksi siitä, ettei lapsuuteen ole enää paluuta.
Kun syksy hämärtyy ja pimenee, myös mieliala muuttuu surullisemmaksi ja apeammaksi. Pimeässä kävellessä olo tuntui turvalliselta ja synkkyys peilasi omaa tunnetilaa. Satunnaiset valot antoivat toiveikkaita näköaloja. Ne kertoivat mihin suuntaan täytyy suunnata. Valot symboloivat myös ystäviä, joiden kanssa saatiin jakaa tuon illan kokemus. Ystävät toimivat omassa elämässämme ikään kuin katulamppuina, jotka tukevat ja auttavat vaikeuksissa sekä kertovat mihin suuntaan lähteä.
Joku taisi miettiä tuona iltana: “Kunpa elämä olisi aina näin taianomaista.”
- Ulrika, Siiri, Jenni, Bertta
Väliarviovloggaus (kopio)
Hyvinvointia vahvistava osaaminen
Oma luontosuhde
19.9. pidettiin demo Haukanniemen laavulla aiheesta Oma luontosuhde ja sen merkityksellistäminen. Jo kävellessä laavulle aloin pohtimaan omaa luontosuhdetta. Huomasin, miten kova ikävä minulla oli ollut luonnon keskelle. Kaupungin keskustassa asuessa välillä unohtuu, kuinka rauhoittavaa ja maadoittavaa luonnossa on. Jo pelkät metsän tuoksut saavat keskittymään hetkessä elämiseen. Luonto on aina ollut tärkeä minulle, mutta nyt kun oman kämpän lähellä ei ole luontoa, sen merkitys tuntuu korostuvan entisestään. Lomilla ja viikonloppuina reissut suuntautuvat luonnon keskelle. Luonto on minulle paikka, jossa voin rauhoittua, liikkua, viettää aikaa läheisten kanssa ja nauttia raittiista ilmasta.
Luontokokemus on merkityksellinen hyvinvoinnin kannalta. Raisa Fosterin artikkelissa "Kestävyystietoinen elämänorientaatio pedagogisena päämääränä" kerrotaan, että "yhteenkuuluvuus luonnon kanssa taas vaikuttaa myönteisesti sekä omaan hyvinvointiimme että haluun suojella luontoa." Artikkelin mukaan empaattisten ja esteettisten kokemusten on havaittu tuottavan yhteenkuuluvuutta luonnon kanssa tietopohjaisia kokemuksia paremmin. Demolla tehty Minun puuni tehtävä on mielestäni hyvä esimerkki tästä: puiden halailu ja niiden elollistaminen kirjoittamisen avulla sai aikaan tunnetta yhteenkuuluvuudesta luonnon kanssa.
Liitteet:
Pedagoginen osaaminen
Kielen käyttäminen matematiikassa
*Kielentäminen matematiikan opiskelussa = matemaattisen ajattelun ilmaisemista kielen avulla (huom. ’kieli’ laajasti ottaen eli sisältää piirrokset, kehollisen ilmaisun ym. monimediaiset ilmaisun muodot)
Kielellistäminen = luonnollisen kielen käyttöä vuorovaikutuksessa
Muistan, että tavallisia käytänteitä, joita minun ala-asteella käytettiin asioiden avaamisessa kielellisesti matematiikan opetuksessa, olivat esimerkiksi asian havainnollistaminen piirtämällä. Opettaja saattoi piirtää taululle esimerkiksi lukujanoja, joita sitten liikuttiin eteenpäin tai taaksepäin harjoitellessa yhteen- ja vähennyslaskuja. Yhteen- ja vähennyslaskuissa käytettiin myös konkreettisia esimerkkejä, kuten joitakin tavaroita, joita sitten saatiin lisää tai vietiin pois. Matematiikan opetuksessa opettaja oli paljon vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa kuten myös oppilaat keskenään. Opettaja pohti yhdessä oppilaiden kanssa matematiikan ilmiöitä ja asioita. Muistan, että varsinkin ala-asteen ensimmäisinä vuosina matematiikan opetuksessa käytettiin paljon luonnollista kieltä. Kuitenkin mitä ylemmille luokille siirryttiin, sitä vähemmän käytettiin luonnolllista kieltä.
Mielestäni matematiikan opiskelussa kielentäminen on tosi tärkeää, ja erityisesti ala-luokilla. On tärkeää, että opettaja pyytää oppilasta selittämään, miten hän laski laskun riippumatta siitä, oliko tulos oikein vai väärin. Näin opettaja voi ymmärtää oppilaan matemaattista ajattelua, ja oppilas voi itsekin oivaltaa sitä kautta asioita. Erityisesti, jos oppilas vain opettelee laskukaavat ulkoa, ja laskee mekaanisesti vain laskuja, on hyvä, että hän ns. ajattelee ääneen ja tulee näin pohtineeksi, miksi asioita tehdään tietyllä tavalla ja mitä ne tarkoittavat. Tässä voisi hyödyntää myös vertaisopetusta ja -arviointia, josta hyötyy sekä opetettava että opettava osapuoli.
Yhteiskunnallinen ja yhteisöllinen osaaminen
POMM1002 johdatus monialaisiin 8.9. oppimistehtävä
Millaiseen koulutusta tai kasvatusta koskevaan keskusteluun olet viime aikoina kiinnittänyt mediassa huomiota? Millaisen kuvan keskustelut luovat koulusta ja/tai kasvatuksesta?
Olen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka paljon mediassa puhutaan opettajien uupumisesta. Uutisissa on puhuttu siitä, että opettajien työn määrä kasvaa, ja yhä enemmän työtä tehdään myös vapaa-ajalla. Työnkuva on myös aiempaa vähemmän selkeä, ja työssä on paljon keskeytyksiä. Esimerkiksi ryhmäkoot ovat suurentuneet ja erityisen tuen tarve lisääntynyt. Myös koronapandemian haasteet ovat uuvuttaneet opettajia. Mielestäni on tärkeää, että asia nousee esille mediassa ja keskusteluissa, koska näin asiaa voidaan pyrkiä muuttamaan.
Myös erityisen tuen tarpeesta on puhuttu mediassa viime aikoina. Usein nykyään erityisopetusta tarvitsevat oppilaat ovat tavallisella luokalla, jossa on vain yksi opettaja. Tämä lisää sekä opettajan kuormitusta, että vähentää oppilaiden saamaa yksilöllistä opetusta, koska opettajan huomio ei riitä kaikille, jotka tarvitsivat apua. Voi käydä niin, että opettaja opettaa muutamaa erityistä tukea tarvitsevaa oppilasta, ja muut opiskelevat itsenäisesti koko tunnin.
Eettinen osaaminen
Luennolla tehtiin harjoite "arvohuutokauppa". Siinä valittiin ensin viisi itselle tärkeää arvoa, jonka jälkeen tiputettiin kaksi kerrallaan arvoja pois, jolloin jäi jäljelle vain tärkein. Minulle, kuten myös enemmistölle muista luennolla olleista viimeiseksi jäi rakkaus. Rakkaus on arvo, joka vaikuttaa lähes joka elämän osa-alueella, ja ilmenee monissa muodoissa. Se voi liittyä elämänkatsomukseen ja uskontoon, ystäviin, perheeseen ja elämänkumppaniin. Lisäksi on esimerkiksi lähimmäisen rakkautta ja pedagogista rakkautta.
Demolla keskusteltiin eettisistä dilemmoista. Erityisesti keskustelua heräsi siitä, kuinka läheinen suhde opettajalla saa olla oppilaaseen. Osalla oli ääripään kokemuksia siitä, kuten se, että opettaja oli käynyt keikoilla ja juhlimassa oppilaidensa kanssa. Pohdimme sitä, missä raja menee, ja sitä, että se saattaa olla aika häilyvä. Tarkkaa rajaviivaa ei ole, mikä tekee siitä haastavaa.