Edellisessä kappaleessa käsiteltiin suoloja eli ioniyhdisteitä. Sähkönjohtokykytyössä huomattiin, että esimerkiksi puhdas vesi ja sokeri eivät sellaisenaan johtaneet sähköä. Sokerista oli tehty myös vesiliuos, mutta sekään ei johtanut sähköä. Sokeri toimi siis päinvastoin kuin oppilastyön suolayhdisteet.


Voidaan päätellä, ettei sokerin vesiliuos sisällä sähköä johtavia yksiköitä. Lisäksi voidaan sanoa, että sokerin ja veden kemialliset rakenteet ovat jollakin tavalla erilaiset verrattuna ioniyhdisteisiin.

Ero voidaan selittää, kun tunnetaan molekyyliyhdisteinen kemiallinen rakenne.