KERTAUSMATSKUA KIRJOITUKSIIN

Lukutaidon vastauksen kirjoittaminen

Lukutaidon vastauksessa kysymys on aineiston analysoimisesta, sen lukemisesta tehtävänannon mukaisella tavalla. Olennaista on siis selvittää, mitä tehtävänanto pyytää tekemään. Analysoinnissa käytetään asianmukaisia käsitteitä. Kun tehtävänanto on luettu, on siis hyvä heti pohtia, minkälaisia aineksia ja käsitteitä vastaukseen voi sisältyä. Tämän jälkeen selvitetään, minkälainen tehtävänantoon liittyvä aineisto on, ja pohditaan, minkälaisin käsittein sitä voi lähestyä. Esimerkiksi runon analyysissa käytetään runoanalyysin käsitteitä.

Lukutaidon vastauksen kirjoittajan tulee osoittaa, että hän osaa lukea monipuolisesti ja ymmärtää lukemansa. Aineiston referointi osoittaa melko pintapuolista lukutaitoa, ja syvempää lukutaitoa osoitetaan tekemällä aineistosta havaintoja, päätelmiä ja tulkintoja ja kytkemällä ne konteksteihinsa. Aineisto onkin tärkeää lukea useita kertoja eri lukutapoja hyödyntäen: Silmäile. Ymmärrä. Analysoi. Tulkitse.

Lukutaidon vastauksen rakentuminen

Lukutaidon vastausta ei otsikoida, jos ei muuta määrätä. Oletus on, että vastaustekstin lukija tuntee aineiston, joten sitä ei tarvitse erikseen esitellä, mutta se nimetään ja siihen viitataan. Vastauksen tulee olla tiivis, eikä laveita aineistoviittauksia suositella. Vastaus tulee kirjoittaa kokonaisin virkkein, ellei tehtävänanto ohjaa toisin. Tehtävänannon yhteydessä ilmoitetaan tekstin suosituspituus. Vastaus jaetaan kappaleisiin, ellei vastaus ole muodoltaan luetelma.

Aloituskappaleessa esitetään

  • lyhyesti aineiston perustiedot (tekijä, jos se on tiedossa, ja esimerkiksi tekstin otsikko tai tekstilaji)

  • lyhyesti aineiston sisältö 

  • viittaus tehtävänantoon.

Esimerkki

Tehtävänanto: Analysoi Mikko Rimmisen romaanin Nenäpäivä (2010) katkelman kertojaa.

Aloituskappale: Rimmisen romaanissa Nenäpäivä (2010) on minäkertoja, joka on nimeltään Irma. Katkelmassa Irma kuvaa tilannetta, jossa hän tapaa sattumalta naisen, jonka nimi on Irja. Minäkertojalle tyypilliseen tapaan Irma on mukana tapahtumissa, joista hän kertoo.

Aloituskappaleen lisäksi lukutaidon vastauksessa on useita käsittelykappaleita. Ne kannattaa ryhmitellä havaintojen tärkeyden mukaan eli pohtien sitä, mikä on tehtävänannon kannalta olennaista. Havaintojen esittäminen siinä järjestyksessä, miten ne tulevat aineistossa vastaan, ei välttämättä toimi.

Lukutaidon vastauksen yksittäinen kappale voi rakentua siten, että kirjoittaja 

  • havaitsee aineistosta jotakin tehtävänannon kannalta tärkeää,

  • esittää aineistosta esimerkin, joka todistaa havainnon oikeaksi,

  • päättelee havainnoista tehtävänannon kannalta olennaista ja esittää päätelmän tai tulkinnan.

Käsittelykappaleiden jälkeen voi joskus olla lyhyehkö kokoava lopetuskappale, jossa esitetään esimerkiksi kokonaistulkinta, mutta ei toisteta jo sanottua. 

Lukutaidon vastauksessa on tärkeää välttää pelkkää aineiston referointia, sillä se ei riitä osoittamaan hyvää lukutaitoa. Tärkeää on tehdä tekstistä havaintoja ja käyttää käsitteitä tekstin avaamiseen. 

Esimerkki 1 

Tehtävänanto: Analysoi Mikko Rimmisen romaanin Nenäpäivä (2010) katkelman kertojaa.

Katkelma vastauksesta: ”Nenäpäivän” kertoja on tapahtumiin osallistuva henkilöhahmo, joka tarkastelee asioita omasta näkökulmastaan. Kertoja kuvailee tarkasti näkemäänsä ja esittää myös mielipiteitään asioista, joita havaitsee: ”Sillä oli suun ympärillä naururyppyjä ja pään ympärillä pahkakelloja ja keittiö. Sellainen on minusta aika hyvä olomuoto ihmiselle.” Kertoja tuo esille pelkästään omia havaintojaan eikä tapahtumia avata lainkaan muiden näkökulmasta.

Esimerkki 2

Tehtävänanto: Analysoi Mikko Rimmisen romaanin Nenäpäivä (2010) katkelman kertojaa.

Katkelma vastauksesta: Katkelman tapahtumia kerrotaan imperfektissä (= havainto): "Siinä se istui, vastapäätä." (= tekstiesimerkki)  Minäkertoja siis muistelee menneitä, mutta paikoin hän viittaa myös tulevaan: "– – mutta kun sitä nimenomaista sekaannusta sitten myöhemmin kuitenkin riitti aivan kylliksi, oli varmaan ihan hyvä että minä olin siinä nyt yksin Irma – –". Katkelmasta näkyy, että kertoja sekä muistelee että arvioi tapahtumien kulkua jälkeenpäin. Hän siis pohtii kerronnan nykyhetkestä käsin, mitä tapahtui ja mitkä asiat johtivat kerronnan nykyhetkeen. (= päätelmä, suhde nimetään "luottavaiseksi")

 

Lukutaidon vastauksen arviointikriteerit

  • Kokonaiskuva lukutaidosta: analyyttinen, kriittinen, kulttuurinen lukutaito, tulkinta

  • Vastauksen sisältöainekset: havaintojen ja päätelmien vakuuttavuus ja monipuolisuus, vastaustekniikka

  • Esitystapa: kieli, tyyli, rakenne ja jäsentely.

 

Yleisohjeita lukutaidon vastauksen kirjoittamiseen

  • Suunnittele vastauksesi hyvin. Kirjoita se vasta, kun olet perehtynyt aineistoon riittävästi ja tarkasti, ryhmitellyt esimerkkisi sekä olet tehnyt olennaiset päätelmät.

  • Lukijan oletetaan tuntevan aineiston - sitä ei siis tarvitse esitellä yksityiskohtaisesti, mutta sen avulla analyysi perustellaan (tekstiesimerkit). 

  • On tärkeää, että vastauksesi on analyyttinen eli että erittelet huolellisesti, mitä kysytään. 

  • Pysy koko ajan tehtävänannossa.

  • Huomioi aineiston tekstilaji ja kontekstit analyysissäsi ja tulkinnassasi.

  • Muista selkeä jäsentely (kappalejako), jossa painottuvat olennaisimmat asiat. Luokitteleva jäsentelytapa tukee analyysiä.

    • Aloituskappale: ei ylimääräisiä johdatteluja (ei myöskään lopetuksessa).

  • Kirjoita hyvää yleiskieltä neutraalilla asiatyylillä. Pyri tiiviiseen ilmaisuun. Tiivis ilmaisutapa tukee analyysiä.

    • Älä kirjoita metatekstiä (esimerkiksi analysoin tässä tehtävässä… kuten alussa totesin…). 

    • Älä selitä käsitteitä – voit olettaa lukijan tuntevan ne.

    • Viittaa aineistoon preesensissä.

Lukutaidon vastauksen laajuus ja pisteitys

  • Lukutaidon vastaukset ovat 12, 18 ja 30 pisteen tekstejä.

  • Ylioppilaskokeessa 12 pisteen ja 18 pisteen tehtävä on kaksiosainen. Molempiin osiin vastataan. Molemmat vastaukset ovat itsenäisiä tekstejä.

  • 12 pisteen vastaus voi olla myös luetelmamuotoinen, jos tehtävänannossa niin ohjeistetaan.

  • Pisteet annetaan kuusiportaisesti 

    0 - 2 - 4 - 6 - 8 - 10 - 12

    0 - 3 - 6 - 9 - 12 - 15 - 18

    0 - 5 - 10 - 15 - 20 - 25 - 30

  • Vastauksen suosituslaajuus ilmoitetaan tehtävänannon yhteydessä.

Käsitteiden lista äidinkielen ja kirjallisuuden opiskeluun

Teksti

alluusio    
Tekstin sisäinen viittaus toiseen tekstiin.

diskurssi    
Tapa puhua jostain aiheesta, esim. urheiludiskurssi.

fakta  
Tietopohjainen kirjallisuus.

fiktio  
Kuvitteellinen kirjallisuus.

genre  
eli tekstilaji; tekstin toimintatyyppi, esim. uutinen, pakina.

intertekstuaalisuus 
Tekstissä käytetään muiden tekstien aineksia tai viitataan muihin teksteihin.

koheesio  
Tekstin osien yhteenkuuluvuus, sidosteisuus.

konteksti  
Viitekehys; tulkinnan kannalta merkittävä asia- tai tekstiyhteys.  

moniäänisyys  
Useamman kuin yhden näkökulman kietoutuminen toisiinsa.

teksti 
Merkitystä kantava kokonaisuus.

tekstilaji  
eli genre; tekstin toimintatyyppi, esim. uutinen, pakina.

tekstilajihybridi  
Kahden tai useamman tekstilajin yhdistelmä.

tekstityyppi  
Esittämistapa, tekstin funkio, esimerkiksi kertova tai kuvaileva.

 

Proosa

aihe  
Teoksen käsittelemä ilmiö tai asia.

aika  
Teoksen tapahtuma-aika.

aukko  
Tulkinnan kannalta olennainen asia, joka jätetään sanomatta.

ennakointi 
Vihje tulevasta.

epiikka  
Kertomakirjallisuus.

epilogi  
(Erillinen) loppuosa; loppukohtaus, -näytös, jälkinäytös; loppusanat.

henkilö  
Fiktiivisen maailman toimija, esim. pää- ja sivuhenkilö.

juoni  
Tarinan kronologinen eteneminen.

kaikkitietävä kertoja    
Kertoja, joka tietää kaiken.

kehyskertomus  
Kokoaa eri kertomukset/osaset yhteen.

kerronta  
Se, mitä ja miten kerrotaan.

kertoja 
Puhuva ääni tekstissä, esim. minäkertoja. Kertoja olla myös epäluotettava kertoja, jolloin hän ei kerro totuutta vaan valehtelee joko tahallaan tai vahingossa.

miljöö  
Tapahtumaympäristö, yl. tapahtumapaikka ja -aika.

minäkertoja  
Kertoja, joka on minämuotoinen ja kertoo havainnoistaan.

metafiktiivinen kertoja 
Kertoja, joka tuo esiin tietoisuutensa kerronnan fiktiivisyydestä.

motiivi 
Kerronnassa toistuva, teoksen teeman tai rakenteen kannalta tärkeä elementti.  

näkökulma 
Se, kenen näkökulmasta tarinaa kerrotaan.

pastissi 
Jonkin tyylilajin tai teoksen jäljitelmä, joka ei tee pilaa siitä (vrt. parodia) vaan pikemminkin on kunnianosoitus alkuperäiselle.

prologi  
(Erillinen) alkuosa, esinäytös, esipuhe.

proosa  
Suorasanainen kirjallisuus.

sisäkertomus  
Tarinaan upotettu lyhyempi tarina.

takauma  
Paluu tapahtumahetkeä edeltäviin vaiheisiin.

teema  
Tekstin keskeinen idea, perusajatus.

 

Lyriikka

allegoria 
Runo tai kertomus on kokonaisuudessaan vertauskuvallinen; laajentunut metafora. Allegorian ymmärtäminen edellyttää, että lukija tuntee asian, johon siinä viitataan. Allegoria voi myös sisältää oman tulkintansa, siinä voidaan vihjata tekstin omaan allegorisuuteen.

allitteraatio  
Alkusointu, sanan ensimmäisten äänteiden (konsonanttien) toisto. Vrt. assonanssi; saman vokaalin toistuminen sanojen ensimmäisissä tavuissa.

asennonvaihdos  
Runon/puhujan näkökulma/suhtautumistapa vaihtuu yllättäen.

assonanssi 
Alkusointu, sanan ensimmäisten äänteiden (vokaalien) toisto. Vrt. allitteraatio; saman konsonantin toistuminen sanojen ensimmäisissä tavuissa.

alluusio 
Tekstin sisäinen viittaus toiseen tekstiin.

aukkoisuus 
Runossa jätetään jotain keskeistä sanomatta niin, että lukijan pitää itse ”paikata” aukot ja hahmottaa kokonaisuus.

elegia 
Tunnelmaltaan surullinen ja kaihoisa runo, valitusruno tai hautalaulu. Vrt. epitafi, hautakirjoitus.

eufemismi 
Kiertoilmaus, jota käytetään silloin, kun ei haluta puhua suoraan kuvattavasta asiasta tai sille halutaan antaa lisää merkityksiä. Eufemismia käytetään erityisesti kuvattaessa vaikeita asioita, esim. kuolemaa, voimakkaita tunteita, kuten rakkautta, vihaa, surua jne., tai esim. seksuaalisuuteen liittyviä asioita.

haiku 
Japanista peräisin oleva usein luontoaiheinen kolmisäkeinen 17-tavuinen runo. Säkeiden pituudet 5 + 7 + 5 tavua. 

kertosäe  
Säe, joka toistuu samanlaisena.

kielikuva  
Kuvallinen ilmaus, poikkeava tapa kuvata jotakin asiaa.  

kohosteisuus 
Runossa nostetaan jokin yksityiskohta korostetusti esiin. Kohosteisuus saadaan aikaan joko toiston tai poikkeavuuden avulla. Kohosteisuus kiinnittää lukijan huomion johonkin tiettyyn asiaan ja antaa vihjeitä runon tulkitsemiseksi.

loppusointu 
eli riimi; runon kahden tai useamman säkeen lopputavujen keskinäinen äänteellinen yhtenäisyys.

lyriikka 
Runous. Lyriikan perinteisiä lajeja ovat sonetti, elegia, epigrammi, hymni, dityrambi, oodi, balladi, romanssi, legenda ja faabeli.

metafora 
Kaksi asiaa rinnastetaan; vertausta kiinteämpi kielikuva. Metaforat perustuvat konventioihin. Kahden eri alueeseen kuuluvan asian rinnastaminen vaatii jonkinlaisen konventionaalisen kytköksen niiden välille. Metaforat ovat kulttuuri- ja aikasidonnaisia. Yksi yleinen tapa käyttää metaforaa on korvata abstraktimpi käsite konkreettisemmalla käsitteellä ja tuoda se näin lähemmäksi vastaanottajan kokemuspiiriä.

metonymia 
Vertaus läheisen sanan avulla; käsitteeseen viitataan jollakin sitä lähellä olevalla käsitteellä.

mitallisuus  
Runomittaan kirjoitetun tekstin ominaisuus.

oodi  
Ylistävä, lennokas ja usein juhlava rakenteeltaan mutkikas runo, joka voi olla riimillinen tai vapaamittainen.

personifikaatio  
Elottoman elollistaminen, eläimen inhimillistäminen.

puhdas kuva    
Kuvalla ei ole symbolista merkitystä.

riimi  
Loppusointu.

runomitta  
Kaava, joka määrää painollisten ja painottomien tavujen suhteen.

runon minä  
Yksikön ensimmäisessä persoonassa oleva runon puhuja, joka kertoo omista mietteistään. Voidaan käyttää myös nimitystä lyyrinen minä.

runon puhuja   
Ääni, joka tuottaa runon sanat.

rytmi  
Syntyy painollisten ja painottomien tavujen vaihtelusta ja säejaosta.

symboli 
Sopimuksenvarainen, vakiintunut metafora. Symboli on usein toistuva ja kehittyvä kuvaelementti sekä yksittäisessä runossa että usein myös koko runoilijan tuotannossa tai jossain hänen kokoelmassaan.

synekdokee 
Asian, esineen yms. osan käyttäminen kokonaisuuden nimenä. Liesi voi esimerkiksi olla kodin synekdokee.

synestesia 
Metaforan alalaji, eri aistimusten sekoittaminen ja yhdisteleminen uudella tavalla. Runossa esim. musiikin voi nähdä väreinä, tuoksu voi konkretisoitua näköhavainnoksi jne.

säe  
Runon yksi rivi.

säkeenylitys  
Runon lause on jaettu kahteen tai useampaan säkeeseen.

säkeistö  
Runon yksi kappale; joukko säkeitä.  

tanka
Japanista peräisin oleva usein luontoa ja ihmiskohtaloa yhdistävä viisisäkeinen 31-tavuinen runo. Säkeiden pituudet 5 + 7 + 5 + 7 +7 tavua.

vertaus  
Kaksi yllättävää asiaa rinnastetaan kuin-sanalla.

 

Draama

dialogi  
Vuoropuhelu.

draama  
Näytelmä.

draaman kaari    
Näytelmän juonen kulku ja sen jännitteet.

epilogi  
(Erillinen) loppuosa; loppukohtaus, -näytös, jälkinäytös; loppusanat.

hamartia  
Traaginen erehdys, joka suistaa sankarin onnettomuuteen.

katharsis 
Katsojan tunteiden puhdistuminen.

kohtaus  
Jakso, joka rajautuu omaksi kokonaisuudekseen.

komedia  
Huvinäytelmä.

monologi  
Yksinpuhelu.

näytös  
Näytelmän osa, kohtausta laajempi kokonaisuus.

parenteesit  
Näyttämöohjeet.

prologi  
(Erillinen) alkuosa, esinäytös, esipuhe.

tragedia  
Murhenäytelmä.

 

Argumentaatio

analogia  
Samankaltainen, rinnakkainen esitystapa.

antiteesi  
Vastakohtailmaus.

argumentointi  
Väite ja sen perustelut.

argumentti  
Perustelu.

argumentointitavat  
Esittävät todisteita ja vetoavat esim. järkeen, tunteeseen tai omaan kokemukseen.

eetos  
Puhujan/kirjoittajan uskottavuus, asiantuntemus ja karisma.

esisopimus  
Taustaoletus; itsestäänselvyys, jota ei tarvitse perustella.

eufemismi  
Kaunisteleva kiertoilmaus.

ideologisuus  
Vallassa olevat ajattelutavat ja arvot.

logos  
Puheen/tekstin asiasisällön loogisuus; järkiperusteet.

paatos  
Puheen/tekstin vetoaminen tunteisiin; tunneperusteet.

presuppositio  
Piilo-oletus, heijastelevat kirjoittajan arvoja ja uskomuksia.

retoriset keinot  
Kielelliset tehokeinot, jotka tehostavat argumentointia.

teesi  
Pääväite.

 

Kieli ja tyyli

denotaatio  
Sanakirjamerkitys, sanan varsinainen merkitys.

groteski 
Liioiteltu, naurettava, irvokas.

ironia  
Epäsuora iva; sanotaan toista kuin tarkoitetaan.

koheesio  
Tekstin sidosteisuus.

konnotaatio  
Sanan sivumerkitys.

makaaberi 
Synkkä, luotaantyöntävä, pelottava, usein kuolemaan, tuhoon ja rappioon liittyvä aihe tai teema.

merkityskenttä  
Samaan ryhmään kuuluvat sanat muodostavat sanakenttiä.

parodia  
Ivamukaelma, matkii jotain tunnettua tekstiä ja tekee siitä naurettavan.

sarkasmi  
Tilannesidonnaista purevaa ivaa, yleensä puhutussa kielessä.

satiiri  
Ivallinen ja liioitteleva tyylikeino, usein yhteiskunnallinen sävy.

synonyymi  
Samaa merkitsevä sana.

 

Media

journalismi  
Faktoihin perustuva ja ajankohtainen tiedonvälitys.

mainonta  
Maksettua viestintää, osa markkinointia.

manipulointi  
Ajattelun ohjaaminen mainostajan tms. haluamalla tavalla.

mediakritiikki  
Mediaa koskeva kriittinen keskustelu.

propaganda  
Järjestelmällinen ihmisten mielipiteiden ja käyttäytymisen muokkaaminen.

vastamainos  
Mainonnan vastustajien julkaisema kriittinen tulkinta mainoksesta.

 

Tekstilajeja

artikkeli  
Usein asiantuntijan kirjoittama laaja esittely ja pohdinta ajankohtaisesta ilmiöstä.

arvostelu  
Eesittelee, erittelee, tulkitsee ja arvottaa teoksen tms.

kainalojuttu  
Artikkelin yhteydessä oleva pienempi asiaa taustoittava tai kommentoiva teksti.

kolumni  
Ajankohtainen, kantaa ottava mielipideteksti.

pakina  
Leikkisä, usein ironinen, ajankohtainen teksti.

pääkirjoitus  
Lehden kannanotto ajankohtaiseen asiaan.

referaatti 
Lyhennelmä tekstistä.

reportaasi 
Laaja selostus jostakin tapahtumasta, matkasta, ilmiöstä tai ihmisestä; moninaisia osioita, esim. kuvia, taulukoita, haastatteluja.

uutinen 
Median perustekstilaji, kertoo ajankohtaisesta, yleisesti kiinnostavasta asiasta.

vastine  
Toiseen tekstiin vastaava, joko sitä vastustava tai puoltava mielipide.

yleisönosastokirjoitus 
Kirjoittajan mielipiteen esittävä teksti ajankohtaisesta aiheesta.

Aineistojen käyttäminen ja niihin viittaaminen

Aineistojen käyttäminen

Kun kirjoittaja käyttää aineistoa, hänen on aina kerrottava, mitkä asiat ja tiedot ovat aineistoista peräisin. Lukijan on koko ajan oltava perillä siitä, mikä on kirjoittajan omaa ajattelua ja mikä aineistoista saatua. Tämä erottelu tapahtuu lähdeviittausten avulla. Lähdeviite kunnioittaa tekijänoikeuksia, mahdollistaa alkuperäisen lähteen jäljittämisen ja osoittaa tiedon luotettavuuden. Lähdeviitteiden avulla kirjoittaja kertoo lukijalle, mikä on aineiston osuutta. Mikäli aineistojen sisältöä hyödyntää viittaamatta aineistoon mitenkään, syyllistyy plagiointiin. Se on kiellettyä ja voi johtaa seuraamuksiin, esimerkiksi ylioppilaskokeissa koetekstin hylkäämiseen.

KIRJOITUSTAIDON KOKEESSA viitataan vähintään kahteen aineistoon. Niinpä on tärkeää, että lukija pysyy selvillä siitä, mihin aineistoon kirjoittaja kulloinkin viittaa. Oletuksena on, että kirjoitustaidon tekstin lukija ei tunne aineistoja entuudestaan. Siksi aineistoja pitää esitellä riittävästi. 

Kun aineistoa käytetään ja siihen viitataan ensimmäisen kerran, annetaan lukijalle tarkoituksenmukaiset perustiedot aineistosta. Näitä ovat aineiston
• tekijä
• nimi
• tekstilaji (tai aihe)
• julkaisuvuosi (aikakauslehdistä julkaisun numero, sanomalehdistä päivämäärä)
• julkaisuyhteys.

Tilanteen mukaan voi esimerkiksi videon puhujaan viitata nimellä tai tehtävällä, esimerkiksi haastateltu, haastattelija. Tarkkoja yksityiskohtia viittaukseen ei tarvitse merkitä. Siksi esimerkiksi kustantajaa, julkaisu- tai painopaikkaa, verkkojulkaisun luontipäivämäärää tai verkko-osoitetta eikä videon tuotantoryhmän nimiä tarvitse mainita. Myöhemmin samaan aineistoon voi viitata käyttäen esimerkiksi tekijän sukunimeä, tekstin otsikkoa tai vain tekstilajia. 

LUKUTAIDON KOKEESSA aineistoon viittaaminen on kevyempää kuin kirjoitustaidon kokeessa. Oletuksena on, että lukija tuntee aineiston. 

Ensimmäisessä viittauksessa on syytä tuoda esiin
• tekstilaji
• kirjoittaja ja tekstin nimi
• muita kontekstitietoja sen mukaan, mitkä niistä korostuvat tehtävänannossa tai aineistossa.

Jos kyseessä on iäkkäämpi teksti, on sen julkaisuvuosi luontevaa mainita, varsinkin jos ja kun ajallinen konteksti on olennainen tehtävänannon kannalta.

Esimerkkejä aineistoon viittaamisesta

Ensimmäisessä aineistoviittauksessa annetaan aineiston perustiedot, myöhemmin riittää kevyempi viittaustapa. Muista pitää huoli, että et esitä aineistoista nousevia ajatuksia ominasi! 

ESIMERKKI 1.

Ensimmäinen viittaus
"Poliitikot haluavat talouskasvua. Mutta tutkimusten mukaan valtaosa suomalaisista ei halua kasvua vaan turvallisuutta", kirjoittaa Janne Saarikivi esseessään Rikas ja köyhä (kotimaa24.fi 6.8.2016).

Myöhempi viittaus
Saarikivi ottaa kantaa kasvun ideologian kestävyyteen. Esseessä todetaan, ettei maapallo kestä jatkuvan talouskasvun ideologiaa.

ESIMERKKI 2.

Ensimmäinen viittaus
YouTubessa julkaistu Tuntematon sotilas -elokuvan virallinen traileri 2 (2017) esittää suomalaisten sotilaiden rinnalla vahvasti suomalaisen luonnon.

Myöhempi viittaus
Traileri antaa hyvän tiivistelmän elokuvan tapahtumista sellaiselle, joka tuntee teoksen päätapahtumat.

ESIMERKKI 3.

Ensimmäinen viittaus
Kirsi Heikkinen kertoo artikkelissaan "Nauru on sosiaalista liimaa" (Tiede 2/2000) naurusta ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.

Myöhempi viittaus
"Aikuiset nauravat viitisentoista kertaa päivässä, lapset ainakin kymmenen kertaa useammin", Heikkinen huomauttaa.

ESIMERKKI 4.

Ensimmäinen viittaus
Kirsi Matson-Mäkelän artikkelissa "Abit nauravat Trumpille – katso kuvat penkkarijulisteista eri puolilta Suomea" (Yle 16.2.2017) esitellään abiturienttien penkkarilakanoita.

Myöhempi viittaus
Matson-Mäkelän artikkelissa mainitaan, että abiturientit nostavat penkkarilakanoissaan esille ajankohtaisia asioita.


Erilaisia tapoja viitata

Pohdi tarkkaan, miten viittaat aineistoihin. Viitata voi omin sanoin referoiden tai suoria lainauksia käyttäen. On tärkeää hallita viittaus- ja lainaustekniikka pisteentarkasti. On tiedettävä, mitä välimerkkejä käytetään ja miten, esimerkiksi tuleeko siteeraukseen piste ja jos, tuleeko se lainausmerkkien sisäpuolelle.

Suoran ja epäsuoran esityksen sekoitusta aineistoa käytettäessä pitää välttää. Jos virkkeen rakentaa että-konjunktion avulla, kirjoittaja referoi. Ilman että-konjunktiota kirjoittaja lainaa aineistoa.


Aineiston selostaminen

Aineiston referointi eli selostaminen lyhyesti ja omin sanoin on suositeltavaa. Selostettaessa käytetään neutraalia asiatyyliä, vaikka alkuperäinen teksti olisikin kirjoitettu jollakin muulla tyylillä. Referoitaessa on muistettava muuttaa pronominit, ajan ilmaukset ja paikan ilmaukset vastaamaan selostustilannetta. Referointi ei saa korostaa kirjoittajan omia näkemyksiä. Johtolauseina voi käyttää seuraavia esimerkkejä, jotka on listattu järjestykseen niin, että ne etenevät neutraalista tulkitsevampiin:

Kirsi Heikkisen mukaan – –.
Kirsi Heikkinen sanoo – –.
Kirsi Heikkisen mielestä – –.
Heikkinen kertoo – –.
Heikkinen mainitsee – –.
Heikkinen väittää – –.
Heikkinen korostaa – –.

Esimerkkejä

  • Saarikoski kertoo täyttävänsä Anderssonin laatimat kriteerit ruotsalaisuudesta.

  • Kolumnissaan Saarikoski pohtii kuitenkin uuden kansallisuuden omaksumista ja hyväksytyksi tulemista uuteen yhteiskuntaan. 

Suora lainaus

Onko jokin asia sanottu niin hyvin, erikoisella tyylillä tai jäljittelemättömästi, että se kannattaa ottaa omaan tekstiin suorana lainauksena? Suoraa lainausta kannattaa käyttää harkiten. Se sopii tekstiin silloin, kun aineisto esittää jotakin vaikeasti selostettavaa tai jotakin tyylin tai sisällön puolesta erityisen osuvasti sanottua.

Esimerkkejä ja erilaisia tapauksia

Johtolause ja lainattu lause erotetaan kaksoispisteellä. Päättövälimerkki kuuluu lainaukseen.

  • Saarikoski kommentoi kriteeriä: "Kyllä suhde kulttuuriin jää helposti ohueksi ilman kieltä." 

  • Jussi Pullinen toteaa: "Urheiluvoitot takasivat sen, että maailmalla edes joku tiesi, että on olemassa maa nimeltä Suomi – –.”

  • Esseessään Rikas ja köyhä (kotimaa24.fi 6.8.2016) Janne Saarikivi kirjoittaa: "Kasvu on siis suhteellisen uusi tavoite. Mutta onko se arvokas päämäärä?"

Lainattu lause ja johtolause erotetaan pilkulla, joka jää pois, jos lainattu lause sisältää huuto- tai kysymysmerkin. Piste tulee koko virkkeen loppuun.

  • "Kyllä suhde kulttuuriin jää helposti ohueksi ilman kieltä", kommentoi Saarikoski.

  • "Kasvu on siis suhteellisen uusi tavoite. Mutta onko se arvokas päämäärä?" kysyy Saarikivi esseessään.

Kun johtolause sijoitetaan lainauksen keskelle, se erotetaan molemmin puolin pilkulla. Piste kuuluu lainattuun lauseeseen.

  • "Valtiontalouden kestävyysvaje", kirjoittaa Saarikivi, "on periaatteessa samanlainen ongelma kuin ekologinen kriisi."

Oman virkkeen osaksi sidottu lainattu osuus osoitetaan lainausmerkein. Piste kuuluu kirjoittajan omaan virkkeeseen. Mahdolliset poistot lainauksesta osoitetaan kahdella ajatusviivalla.

  • Riitakorven ja Lindforsin artikkelissa Aittokoski nostaa esiin arvonationalismin, joka on "kansallisajattelua, jossa kuka tahansa tietyn maan arvot ja vapaudet jakava voi kuulua kansakuntaan".

  • Saarikiven mukaan "Euroopassa vapaaehtoisen yksinkertaisuuden ihannetta ovat edustaneet luostarilaitos, yliopistot ja boheemi taidemaailma – –, joissa rakastetaan totuutta enemmän kuin rahaa".

Moniäänisen aineiston eri äänet täytyy erottaa. Lukijan on oltava selvillä siitä, ketä lainataan.

  • Saarikoski siteeraa vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Anderssonia: "Nationalismista minulle tulee valitettavasti mieleen äärioikeisto sen moninaisissa muodoissaan."

Runon säkeet erotetaan lainauksessa vinoviivalla. Säkeistörajat osoitetaan kahdella vinoviivalla. Lainauksen alkuun ja loppuun merkkejä ei laiteta.

  • Eino Leinon runon Nocturne ensi säkeet "Ruislinnun laulu korvissani, / tähkäpäiden päällä täysi kuu; / kesä-yön on onni omanani, / kaskisavuun laaksot verhouu" ovat tutut lähes jokaiselle suomalaiselle.

Muistettavaa aineistoviittauksista
  • Muista viitata tarpeeksi tarkasti, älä puhu "eräästä artikkelista".

  • Älä viittaa kirjoittajaa pelkällä etunimellä, jos aineistossa on kerrottu koko nimi. Käytä sukunimeä sen jälkeen, kun olet maininnut koko nimen ensimmäisessä esittelyssä.

  • Erota moniäänisen tekstin äänet. Kenen sanomaa tai kirjoittamaa käytät?

  • Suorat sitaattilainat sopivat silloin, kun aineisto on kaunokirjallisuutta (esimerkiksi runo, novelli, tai romaanikatkelma) – suurin osa aineistoviittauksista on omin sanoin selostavaa.

  • Älä merkitse viitemerkintään pitkää nettiosoitetta. 

Kirjoitustaidon tekstin rautalankamalli

Kirjoitustaidon tekstin rautalankamalli

Kirjoitustaidon kokeessa kirjoitetaan pohtiva tai kantaa ottava teksti, jonka laatiminen on samalla tietynlaista ongelmanratkaisua. Monissa teksteissä on sekä pohtivan että kantaa ottavan tekstin aineksia.

Tässä esitetään rautalankamalli, jota voi hyödyntää tekstin kirjoittamisessa. Mallista on hyvä luovasti poiketakin. Älä sovella sitä aina orjallisesti kohta kohdalta!

 

I Määrittele ongelma, jota tekstissäsi käsittelet.

Muotoile ongelman ydinkysymys. Vaihtoehtoja on yleensä monia. Yritä muotoilla sellainen kysymys, joka mahdollistaa aiheen käsittelyn riittävän laajasti eri näkökulmista ja ottaa huomioon valitsemiesi aineistojen sisällöt. Samalla siis rajaat aiheesi ja haravoit mahdollisia näkökulmia.

 

II Esittele, erittele ongelma.

Miten ongelma ilmenee? Keitä tai mitä se koskee? Missä se ilmenee? Ongelma ennen ja nyt (aikaperspektiivi)? Tämä kohta on samalla argumentointisi pohja, jossa perustelet aiheen ja valitsemasi kysymyksen tärkeyden. Samalla kun vastaat tämän kohdan kysymyksiin, tulet jo konkretisoineeksi aihetta ja valinneeksi näkökulmiasi: onko ongelma esimerkiksi

  • yhteiskunnallinen tai poliittinen oikeudenmukaisuuskysymys

  • taloudellinen tai tuotannollinen

  • ekologinen

  • yksilöä koskeva

  • sosiaalinen (esimerkiksi työyhteisöt ja perheet)

  • moraalinen, eettinen (yksilö- ja yhteisötasoilla).

Näistä kohdista voit laajuuden mukaan rakentaa tarpeellisen määrän kappaleita tekstiisi. Samalla voit miettiä, miten aineistojasi on mahdollista hyödyntää tekstin rakentamisessa: otatko niistä tietoja, esimerkkejä tai argumentoinnillesi kaikupohjaa.

Yritä löytää mihin tahansa aiheeseen aina sekä yksilötason että yleisen (esimerkiksi yhteiskunnallisen, eettisen tai filosofisen) tason näkökulmia. Näin tulet liikkuneeksi sekä konkreettisella että abstraktilla tasolla.

Kun käsittelet ongelmaa yksilön näkökulmasta, ota mukaan omia kokemuksiasi, tietojasi ja havaintojasi! Näin saat mukaan hyvään tekstiin kuuluvan oman äänen.

 

III Pohdi ongelmaa.

Mistä ongelma johtuu (historialliset syyt, luonnonlait, ihmisluonto, tiedon puute, perinteet, asenteellisuus, väärä politiikka, kasvatus, ahneus, markkinamekanismit)? Syyllisiä?

Mitä ongelmasta seuraa? Tässä jälleen pitäisi muistaa sama kuin kohdassa II, eli seurauksia voi tarkastella hyvin monesta näkökulmasta, minimissään jälleen yksilön ja yhteisön tai yksittäisen ja yleisen kannalta.

Mitä valitsemasi aineistot sanovat asiasta? 

 

IV Punnitse ratkaisuvaihtoehtoja.

Miten ongelmaa on yritetty ratkaista? Tulokset? 

Miten voisi ratkaista? Perustelut.

Tässä kohtaa on kyse argumentoinnista ja perustelujen etsimisestä. Kun käsittelet erilaisia ratkaisumalleja, samalla tulet esitelleeksi erilaisia, kilpaileviakin ajattelutapoja ja "väitelleeksi itsesi ja mahdollisesti aineistojesi kanssa". Ota mukaan niin järkiperusteita kuin moraaliin ja tunteeseen vetoavia argumentteja (logos, eetos, paatos). Näin liikut taas sekä yleisellä että yksilön tasolla.

Kun käytät aineistojasi argumentoinnissasi, voit hyödyntää niitä oman argumentointisi tukena tai käydä dialogia niiden esittämien ajatusten kanssa, jopa asettua vastustamaan niitä. Tällöinkin on pidettävä mielessä kohtuullisuus ja tasapainoisuus: argumentoinnin ydin on asiallista, vaikka moraalia ja tunteita hyödyntääkin.

 

V Laadi yhteenveto tai muu lopetus.

Oma ratkaisusi? Vastaus – tai sitten toteamus, ettei yksiselitteistä ratkaisua ole. Ehkä esiin nousi uusi, parempi kysymys?

 

VI Tarkista tekstisi tekniset yksityiskohdat.
  • Olet käyttänyt vähintään kahta aineistoa.

  • Viittaukset aineistoihin ovat asialliset. Oma ajattelu ja aineiston antamat asiat erottuvat lukijallesi selkeästi.

  • Olet otsikoinut tekstisi omalla, mielellään jo rajaukseesi (näkökulmaasi) johdattelevalla otsikolla.

  • Olet osoittanut kappalerajat yhdellä tyhjällä rivillä. Olet erottanut otsikon tekstistäsi yhdellä tyhjällä rivillä.

  • Olet huolellisesti tarkistanut tekstisi kielen ja oikeakielisyyden ja poistanut lyöntivirheet.

VIRKERAKENTEET: LAUSEET JA LAUSEENVASTIKKEET

Vajaat, päälauseettomat virkkeet ovat pahoja virheitä!


Väärin:
Maija tieti, että tänään hän onnistuisi. Että tänään olisi hänen suuri päivänsä.

Oikein: Maija tiesi, että tänään hän onnistuisi ja että tänään olisi hänen suuri päivänsä.


Vajaat, predikaatittomat lauseet ovat pahoja virheitä!


Väärin:
Suomalaisessa yhteiskunnassa on paljon hyviä piirteitä. Piirteitä, joita olemme tottuneet arvostamaan.

Oikein: Suomalaisessa yhteiskunnassa on paljon hyviä piirteitä, joita olemme tottuneet arvostamaan.


Lauseenvastikkeita ei pilkuteta!



SIVULAUSE + PÄÄLAUSE:
 Kun lukee hyvää kirjaa, surut ja murheet unohtuvat.

LAUSEENVASTIKE + PÄÄLAUSE: Hyvää kirjaa lukiessa surut ja murheet unohtuvat.

VIILAUSTA

TEE KIRJOITUSTAIDON VASTAUKSELLESI SISÄLLÖN, RAKENTEEN JA KIELEN TARKASTUS.

 

  • Onko tekstisi rakenteellisesti ehjä? Näkyykö siinä selkeä etenemisjärjestys eli narratiivi? Onko jokainen kappale sillä tavalla itsenäinen kokonaisuus, että sille voisi mielessään ajatella väliotsikon? Liittyykö jokaisen kappaleen sisältö rajaamaasi käsittelynäkökulmaan?
  • Onko tekstisi dialoginen kokonaisuus eli kiinnittyykö oma pohtiva ajattelusi riittävästi aineistoihin?
  • Onko viittaustekniikka kunnossa? Välittyykö tekstistäsi, mikä on omaa pohdintaasi ja mikä peräisin aineistoista? Pyysyykö lukija ns. kärryillä aineistojen keskeisestä sisällöstä tuntematta niitä eli pelkästään sinun tekstisi pohjalta?
  • Ovatko virkerakenteet ehjiä? Onko jokaisessa lauseessa predikaatti eli persoonamuotoinen verbi?
  • Onko asiatyyli oikeakielistä? Tarkista pilkut ja yhdyssanat. Oletko käyttänyt joka- ja mikä pronominia oikein sivulauseen alussa? Muistitko omistusliitteet? Oletko käyttänyt passiivia oikein? Ovatko kongruenssiasiat kunnossa? Kongruenssi tarkoittaa sitä, että yksikössä olevaa tekijää seuraa yksikkömuotoinen verbi ja vastaavasti monikollista tekijää monikollinen verbi.

KIELENHUOLTOA

KERTAUSTA KIRJOITUSTAIDON KOKEESEEN

KERTAUSTA LUKUTAIDON KOKEESEEN