Tukholman verilöylyVuonna 1520 Tukholmassa koettiin pelottava ja raaka tapahtuma. Tanskan kuningas Kristian II (kuvassa vasemmalla) oli valloittanut Ruotsin ja halusi pelotella ruotsalaisia ja taivuttaa näin heidät tottelemaan tahtoaan. Kuningas järjesti komeat kruunajaiset, jotka muuttuivat verilöylyksi, kun kuningas mestautti pahimmat vastustajansa kruunajaisjuhliensa ja niitä seuraavien kruunajaisvaltiopäivien aikana.

Verilöylyssä menetti henkensä suuri joukko aatelisia. Juhlavieraiden joukosta oli jäänyt pois yksi aatelismies nimeltään Kustaa Vaasa (kuvassa oikealla). Mestattujen joukossa oli hänen isänsä ja kaksi enoaan. Kustaa pakeni verilöylyä ja piileskeli Taalainmaalla. Hän yllytti talonpoikia kapinaan.

Aluksi näytti siltä, ettei hän saa tarvitsemaansa kannatusta ja hän ennätti jo luopua toivosta ja suunnata hiihtäen kohti Norjaa. Lopulta Moran kaupungin asukkaat kuitenkin päättivät tukea Kustaa Vaasan pyrkimyksiä ja kapinalliset saivatkin ajettua Tanskalaiset pois Ruotsin sisämaasta melko nopeasti. Rannikkolinnoituksia kapinalliset eivät kuitenkaan onnistuneet omin voimin valloittamaan takaisin tanskalaisilta. Tämän vuoksi Kustaa Vaasa pyysi apua Kristian II:n viholliselta. Lyypekiltä. Korvaukseksi tästä Ruotsin oli luvattava Lyypekille tulliton kauppaoikeus maahan.

Kustaa Vaasa kuninkaana

Kustaa Vaasa kruunattiin kuninkaaksi vuonna 6.6.1523 . Samalla Ruotsi erosi lopullisesti Kalmarin unionista. Samalla myös Suomi, josta käytettiin nimitystä Itämaa, nimettiin Ruotsin alueeksi.

Vallassa ollessaan Kustaa Vaasa oli tarkka taloudesta ja tarttui tarvittaessa pieniinkin yksityiskohtiin itse. Hän lähetti alaisilleen yksityiskohtaisia ohjeita kirjeitse. Hän ei tietenkään voinut hoitaa kaikkea itse, joten hän nimitti virkamiehiä hoitamaan valtion tehtäviä. Voudit keräsivät veroja. Heidän oli merkittävä tarkasti muistiin kaikki verot ja osan veroista he saivat pitää itse palkkana.

Kustaa Vaasa paransi valtion rahaongelmia toteuttamalla Ruotsissa uskonpuhdistuksen. Hänelle sopi hyvin se, että uskonpuhdistuksen jälkeen hän oli kuninkaana samalla myös kirkon päämies ja saattoi sumeilematta käyttää kirkon varoja. Jopa kirkkojen kellot irrotettiin ja sulatettiin. Metallilla Kustaa Vaasa maksoi velkaansa, jonka hän oli saanut Lyypekiltä.

Kustaa Vaasa halusi saada osansa myös hansakaupasta. Saksalaiset hansakauppiaat purjehtivat Itämerellä, ja kuningas halusi hyötyä kaupasta perustamalla Tallinnan kaupungin kilpailijaksi kaupungin myös Suomeen. Kaupunki sai nimekseen Helsingfors eli Helsinki. Asukkaita uuteen Helsingin kaupunkiin saatiin käskemällä mm. Porvoon, Tammisaaren, Rauman ja Ulvilan porvareita muuttamaan uuteen kaupunkiin.

Kustaa Vaasa tunsi Suomea melkko hyvin. Hän oleskeli Suomessa melkein vuoden ajan Venäjää vastaan käydyn sodan aikana 1555-1557. Hän asutti Suomen erämaita ja

Kustaa Vaasa henkilönä

Kustaa Vaasasta on kerrottu, että hän oli tuittupäinen, karkea ja sai raivokohtauksia. Siitä huolimatta hän oli enimmäkseen kohtelias, ja ystävällinen niin halutessaan. Hän harrasti musiikkia ja kasvatti pojistaan oppineita herroja. Häntä on pidetty toisaalta valtionperustajana ja isänmaan isänä ja hänen nuoruuden seikkailuistaan on kerrottu sankaritarinoita, toisaalta hänen on katsottu tuhonneen keskiaikaisen sivistysperinteen Ruotsista ja ajaneen maan raakalaisuuteen.

Juonittelua ja perintöriitoja Kustaa Vaasan jälkeen

Kustaa Vaasa halusi, että jatkossa kruunu periytyisi Vaasa-suvussa. Hän laati määräyksen, jolla tämä toteutettiin. Hän perusti myös herttuakuntia, jotka hän antoi poikiensa hallittavaksi. Hänen kuoltuaan hänen poikansa kuitenkin kiistelivät kruunusta. Kustaa Vaasan vanhimmasta pojasta Eerik XIV:sta tuli kuningas 1560. Hän vangitutti veljensä, Juhana-herttuan tultuaan epäluuloiseksi hänen toimistaan Balttiassa. Juhanan vapauduttua, hän kaappasi oitis vallan Eerikiltä, joka puolestaan sai nyt virua vankeudessa. Juhanan kuoltua valta siirtyi perimysjärjestyksen mukaisesti hänen pojalleen Sigismundille. Sigismund kuitenkin menetti valtansa Kustaa Vaasan nuorimmalle pojalle, Kaarle-herttualle.